Urheiluseuroissa tiedottaminen voidaan jakaa kahteen
osaan. Sisäisellä tiedottamisella jaetaan kerhojen jäsenille informaatiota pääasiassa kaikesta siitä toiminnasta mitä kerhossa tapahtuu. Ulkoinen tiedotus
taas kohdistuu kerhojen yhteistyökumppaneihin, mediaan ja yleisöön.

Tässä esityksessä keskitytään pelkästään kerhojen
ulkoiseen tiedotustoimintaan. Asiaa tarkastellaan
1. Kilpailun järjestäjän, 2. Kerhon ja 3. Kuljettajan
näkökulmasta.

Tiedottaminen on kerhojen etu. Mitä paremmin kerhot
hoitavat ulkoisen tiedotuksensa, sitä paremmin
toiminta näkyy ja kuuluu. Kannattaa myös muistaa,
että media useimmiten pärjää vallan mainiosti ilman
lajiamme, kerhoamme tai yksittäistä kuljettajaamme,
mutta laji, kerho ja kuljettaja yleensä tarvitsevat
mediaa. Jotta yhtälö toimisi, kerhojen tiedottajat
ovat tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeässä roolissa.

Kaikkein tärkein asia ulkoisessa tiedotuksessa mediaan päin on, että kilpailun järjestäjä, kerho tai kuljettaja pitää yhteyttä mediaan. Pitää ja kannattaa olla aktiivinen. Yhteydenpito voi tapahtua puhelimitse, sähköpostilla ja muilla välineillä. Henkilökohtaiset kontaktit ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä.

1. KILPAILUJEN JÄRJESTÄJÄT

Kilpailun järjestäjän tiedottaminen jakautuu tapahtuman

a) ennakkotiedottamiseen

b) tapahtumanaikaiseen ja

c) jälkitiedottamiseen.

Ennakkotiedottaminen

Kilpailun ennakkotiedottaminen lähtee kontaktista mediaan (sanomalehdet, paikallislehdet, radio, tv, lajin erikoismediat, internet-sivut). Medialle annetaan signaali ja perustiedot tulevasta tapahtumasta. Miten sen jälkeen edetään, on tapauskohtaista ja riippuu kunkin median toiveista.

Kilpailun tiedottaja (kerhon oma tiedottaja tai erikseen tehtävään hankittu) voi laatia tapahtumasta tiedotteen (mitä, missä, milloin, miksi, paljonko mukana, keitä…?). Tiedotteen lopussa on tarvittavia yhteystietoja, esim. kilpailunjohtaja, ratamestari ja järjestävän kerhon kilpailija puhelinnumeroineen. Hyvin ja kattavasti laadittu tiedote on tärkeä etenkin paikallismedialle, jolla usein ei ole aikaa laatia itse juttua aiheesta. Tiedotteen voi lähettää kirjepostina tai mieluummin sähköpostina. Aina kannattaa tarkistaa, että viesti/tiedote on mennyt perille.

Henkilökohtainen kontakti (puhelinsoitto tai käynti) on aina tehokkaampi tapa kuin massalähetyksenä toimitettu persoonaton tiedote. Toimittajan tapaamisella on mahdollisuus luoda henkilökohtainen kontakti, jonka ansiosta tiedote tai asia päätyy varmemmin lehteen. Tutustuminen toimittajaan auttaa toiminnassa myös seuraavilla kerroilla.

Ensimmäinen kontakti mediaan kannattaa ottaa hyvissä ajoin. Kuinka aikaisin, riippuu aina siitä kuinka suuresta tapahtumasta on kyse. Esimerkiksi SM-kilpailun järjestämisestä kannattaa tiedottaa lyhyesti jo edellisenä syksynä. Yhteyttä on pidettävä säännöllisesti, mutta varottava kuitenkin ryhtymistä varsinaiseksi taakaksi.

Medialta kannattaa myös kysellä heidän toiveitaan. Järjestäjien on syytä varautua ottamaan etukäteen selkoa muutaman huippukuljettajan kontaktinumeroista. Median laatima ennakkojuttu voittajasuosikista on aina myös mainos kisalle.

Maakunnallinen media yleensä lähettää oman toimittajan seuraamaan tapahtumaa, mutta valtaosa medioista on kisatiedottajan toimittaman materiaalin (juttu, tulokset ja mahdollisesti kuvia) varassa.

Vielä tapahtuman alusviikolla mediaa voi muistuttaa tapahtumasta ja toivottaa vielä kerran tervetulleeksi.

Kilpailun järjestäjä voi myös järjestää tiedotustilaisuuden muutama päivä ennen tapahtumaa. Paikalle hankitaan pari kilpailun johtavaa toimitsijaa, mahdollinen liiton/lajiryhmän edustaja ja 2-3 kiinnostavaa kilpailijaa. Tietenkin media kutsutaan ajoissa paikalle. Infon järjestämiselle pitää kuitenkin olla todella hyvät perusteet. Pitää olla kerrottavaa (säästettävä joku uutinen tilaisuuteen) ja valmistauduttava hyvin. Infon vaikutus kääntyy helposti miinusmerkkiseksi, jos kerrottavaa ei ole, vaan isännät levittelevät käsiään ja urheilijat kertoivat vain tekevänsä parhaansa. Myös tiedotustilaisuudesta on laadittava tiedote, koska kaikki kutsutut eivät pääse paikalle.

Kilpailuun valmistautumiseen pitää kuulua yhtä lailla kuin rata- ja talouspuolen, myös tiedotussuunnitelman laatiminen. Mitä infotaan, missä vaiheessa ja kuka sen tekee? Kollektiivinen vastuu tässäkin merkitsee sitä, ettei kukaan yleensä vastaa!

Kerhon/kilpailun tiedottajan on laadittava heti alkuvaiheessa lista medioista (sähköpostisoitteet, puhelinnumerot ja mahd. lajista kiinnostuneen toimittajan nimi). Tärkeimmät ovat Suomen Tietotoimisto (STT välittää juttu- ja tulosmateriaalia nopeasti periaatteessa kaikille maamme lehdille ja sähköisille välineille), Yleisradion Teksti-tv, paikalliset mediat ja lajin erikoislehdet ja nettisivustot). Älä unohda kuvatoimistoja! Näitä tietoja käytetään hyväksi kilpailun online- ja jälkeisessä tiedottamisessa.

Tässä muutamia tärkeimpiä median sähköpostiosoitteita (syytä ehdottomasti täydentää ainakin paikallismedioiden osalta):

STT: sport@stt.fi

Ylen teksti-tv: tekstitv.urheilu@yle.fi

Ylen tv-urheilu: tv.urheilu@yle.fi

MTV3: sport@mtv3.fi

Nelonen: uutiset@nelonen.fi

Helsingin Sanomat: hs.urheilu@sanoma.fi

Lehtikuva (valokuvaajan kutsuminen): picture.desk@lehtikuva.fi

Bike: sami.salonen@bike.sh

OffroadPro: markus.strom@jmsnordic.fi

Endurospecial: erkki.poutanen@elisanet.fi

Kalkku; Kimmo Ahvenainen: kimmo.ahvenainen@iki.fi

Kalkku; Kari Hanski: kh@khdrive.fi

Tapahtumanaikainen tiedottaminen

Koskee lähinnä paikallisradioita, mutta myös muuta mediaa, jos kilpailu on useampi kuin yksipäiväinen. Esimerkiksi Päijänneajon aikana paikallisradiot haluavat saada tietoja kilpailun kulusta. Kilpailun tiedottaja on luonnollinen linkki kisajärjestäjän ja median välillä. Medialle on etukäteen ilmoitettava ne henkilöt yhteystietoineen, joita kilpailun aikana voi ja saa häiritä ja joilla on tietoa. Yhteyshenkilön kannattaa valmistautua tehtäväänsä siten, että tuntee kilpailijat, kyselee heiltä tietoja ja voi tarvittaessa esimerkiksi huoltopaikoilla järjestää kilpailijoita suoriin lähetyksiin (mutta vain, jos se ei häiritse kilpailusuorituksia!).

Jos kilpailu on useampipäiväinen, kunkin kilpailupäivän jälkeen on hoidettava jälkitiedotus kuten kilpailun jälkeen yleensäkin, mutta hiukan tiiviimmässä muodossa.

Jälkitiedottaminen

Tämä vaihe lyödään useimmiten laimin. Kilpailun järjestäjä yleensä vielä jotenkin hoitaa ennakkoinfon medialle, mutta kun kisan purkupaineet kaatuvat päälle, tiedottaminen jää helposti hoitamatta. Jos näin tapahtuu, tehdään samalla karhunpalvelus myös kerhon järjestämälle seuraavalle kilpailulle. Median kannalta on noloa lukijoita, kuulijoita ja katsojia kohtaan, jos kisaa puffataan hyvin, mutta eväät tulostiedotukseen puuttuvat kokonaan. Seuraavalla kerralla voi olla enää vaikea saada mediaa syttymään kerhon kilpailulle.

Kisan jälkitiedottaminen pitää hoitaa kaikille niille tahoille, joille se on tehty myös ennakkoon. STT:n merkitystä tärkeimpänä kanavana on korostettava, koska sen kautta materiaali leviää laajalle ja nopeasti.

Kilpailun jälkitiedotukseen kuuluvat:

a) Tulokset (ainakin A-luokasta kunkin luokan kymmenen kärki), paikallisiin medioihin kannattaa laatia lisäksi tuloskooste muiden luokkien kärjestä + paikallisista). Kisajärjestäjä ei voi eikä saa laskea sen varaan, että media etsii tulokset Kalkku ry:n/fin-enduron nettisivuilta!!!

b) SM-kilpailuissa myös pistetilanne (esim. 6 parasta/luokka) käydyn kilpailun jälkeen.

c) Juttu parilla kilpailijakommentilla höystettynä jos mahdollista

d) Juttuun voi laittaa mukaan liitetiedostona kuvan tai kaksi (kuvaajan nimi ja tieto vapaasta käyttöoikeudesta).

Kisan jälkitiedottaminen on hoidettava mahdollisimman pian kilpailun jälkeen. Epäviralliset tuloksetkin kelpaavat, jos niihin ei ole odotettavissa suuria muutoksia ja jos virallisten tulosten saaminen kestää kohtuuttoman pitkään. Tiedoksi: STT ei välitä enää seuraava päivänä edellispäivän tuloksia!

Paikalla ollutta toimittajaa voi ilahduttaa erikoispalvelulla, lähettämällä faksilla viralliset luokkakohtaiset tuloslistat, joista näkyvät maastokokeiden ajat ja sijoitukset. Niistä on jutun kirjoittajalle paljon apua, koska niistä paljastuvat huonosti kuljettajakohtaisesti sujuneet pätkät ja mahdolliset aikatarkastussakot. Tämän jälkeen toimittaja voi soittaa kuljettajalle ja kysyä mitä tapahtui? Toimittajia kannattaa myös informoida Kalkku ry:n tulossivuista.

Kuviin palataan tässä esityksessä myöhemmässä vaiheessa.

Kilpailun johdon (ja tiedottajan) pitää olla median saavutettavissa myös kilpailun jälkeen. Vaikka saunasta!

2. KERHOT

Kerhojen ulkoiseen tiedottamiseen sopivat periaatteessa samat säännöt kuin kilpailuista tiedottamiseen. Tässä asiaa tarkastellaan lähinnä paikallisten lehtien kannalta, joita kerhojen toiminta voittopuolisesti kiinnostaa.

Useimmiten kerhot valittavat siitä, ettei "meidän" kerho näy lehden
sivuilla. Yleisin syy on se, ettei seura itse hoida omaa tiedotustehtäväänsä toimituksen suuntaan. On paljon tapahtumia, joista paikallinen media ei saa ennakkotietoa tai järjestäjien yhteystietoja. Toinen syy voi olla, ettei toimitus katso tapahtuman olevan kyllin kiinnostava koko lukijakunnan kannalta. Joku tulos tai suoritus voi aidosti olla oman kerhon väelle (10-200
henkeä) "maailman tärkein asia". Välttämättä se ei ole sitä paikalliselle ns. suurelle yleisölle. Kuitenkin paikallislehdessä alueen kaikki omat uutiset ovat etusijalla ja tärkeitä. Rima on tässä suhteessa alhaalla ja korva herkkä, sillä paikallisen materiaalin osuus myös valtakunnallisissa lehdissä on lisääntynyt. Paikallisuus on valttia ja siihen kannattaa vedota asioitaessa lehtien toimitusten kanssa.
Tärkeintä siis onkin yhteydenpito urheilutoimitukseen, itsestä ja siitä kertominen, että hei mekin olemme olemassa! Toimittaja ei aina ehdi joka paikkaan, vaan joutuu tekemään valintaa. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, ettei asia ylittäisi uutiskynnystä. Kannattaa soittaa etukäteen ja sopia asioista. Pikkukisa tai tapahtuma voidaan hoitaa monella tavalla: joko pelkästään puhelimella (näin syntyvät monet illan "viimeiset" uutiset) tai toimittaja hakee kuvan ja juttu syntyy toimittajan, avustajan tai seuratiedottajan toimesta tai puhelimella.
Urheilusivut syntyvät pääasiassa iltaisin. Illat on kiireisintä aikaa ja
aivan erityisesti lauantaisin ja sunnuntaisin. Urheilutoimituksessa on iltaisin yleensä vähän työvoimaa, lauantaisin ja sunnuntaisin enemmän, mutta tapahtumatkin kasaantuvat näille päiville. Ruuhkaisin päivä on lauantai, koska se on nykyisin urheilussa sunnuntaitakin vilkkaampi. Myös paikallisesti. Kaksi
vinkkiä: toimittajan saa em. syistä parhaiten liikkeelle päiväsaikaan ja vähemmän tärkeät juttuaiheet kannattaa siirtää alkuviikkoon, jolloin ne saavat paremmin näkyvyyttä. Yleensäkin sunnuntain ja maanantain lehtiin mahtuu vain uutisjuttuja.
Urheilusivut lehdissä menevät kiinni yleensä klo 22 maissa (= dead line).

Lehdet tarjoavat palveluita

Sanomalehdet tarjoavat kerhoille myös palveluita. Urheiluseurapalsta on monissa lehdissä maksuton. Siinä seurat voivat informoida tapahtumistaan suurta yleisöä. Joissakin lehdissä on myös ilmaisia tapahtumapalstoja, joita kannattaa hyödyntää. Lehdet saattavat myös myydä urheiluseuroille ilmoitustilaa alennushintaan. Muodissa ovat myös lehtien klubikorttitarjoukset. Lehden kestotilaajien VIP-korttietuna urheilutapahtuman järjestäjä voi tarjota alennuksella (kaksi yhden hinnalla tms) pääsylippuja. Tapahtuman järjestäjä lisää yleisömäärää ja voi kasvattaa tulojaan mm. buffettimyynnillä. Joillakin lehdillä on myös internet-sivuillaan juttupohjamalleja, joille kerhon tiedottaja voi laatia kisasta tai tapahtumasta uutisen ja lähettää sen toimituksen muokattavaksi.

Kilpailun järjestäjä voi myös tehdä yhteistyötä paikallislehden väliin tulevan kisaliitteen muodossa. Liitteen ilmoitusmyynnillä voi paikata myös tapahtuman/kerhon taloutta.

3. YKSITTÄINEN KULJETTAJA

Myös urheilijan kannattaa hoitaa mediasuhteensa. Jos urheilijalla ei ole omaa tiedottajaa, ja harvallapa on, ovat henkilökohtaiset kontaktit aina eduksi. Mediaa kannattaa ruokkia tiedoilla omista kilpailumenestyksistä ja muista uutisista.

Yhteydenpito nykyisin on helppoa. Tekstiviestikin toimittajalle on parempi kuin ei mitään. Ja jos media yrittää tavoittaa puhelimella, mutta et voi juuri silloin vastata, on kohteliasta palata itse asiaan! Tekstiä ja kuvaa voi siirtää kätevästi myös internetin välityksellä sähköpostina.

Hankittu medianäkyvyys auttaa tukijoiden hankkimisessa, mutta motivoinee myös harjoittelemisessa ja kilpailemisessa.

Urheilija voi myös perustaa omat nettisivut. Jos näin toimii, on myös huolehdittava niiden säännöllisestä päivittämisestä. Nettisivut eivät kuitenkaan korvaa suoraa tiedottamista.

- - - - -

TIEDOTTAMISESTA YLEENSÄ

MISSÄ MUODOSSA JA MIHIN?

Tärkeintä siis on yhteydenpito urheilutoimitukseen. Toimitusta kannattaa informoida tulevasta tapahtumasta etukäteen ja sopia samalla toteutettava kuvio uutisoinnista. Myöhäiset tapahtumat hoidetaan puhelimitse.

Jos kirjoittaminen on vaikeaa tai työkalu puuttuu, kannattaa turvautua faktojen antamiseen puhelimitse. Hyvin jäsennelty selvitys tapahtumasta tuo oleelliset asiat esille. Toimittajan on helpompi kirjoittaa siitä juttu kuin ylipitkästä kirjallisesta tuotoksesta, jossa asia voi hautautua epäolennaisten asioiden alle. Ainakin "pointtien" hakeminen liian pitkästä sepustuksesta on työlästä ja vie paljon usein kallista aikaa.
Pelkistetty kertominen on sekin taito.
Keskustelu puhelimessa tai piipahtaminen toimituksessa on usein hyvä siksikin, että toimittaja voi löytää jutun väärtin jostakin esiin
tulleesta sivulauseesta. Aina asia, jonka takia yhteyttä otetaan ei
olekaan suuren yleisön kannalta uutinen, vaan uutinen voi löytyä
vahingossa.
Totuus kuitenkin on, että mitä valmiimpana, tuoreempana ja nopeammin toimitus jutun saa, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on päästä seuraavan päivän lehteen. Kieliopillisesti virheetön ja napakka juttu kiinnostavasta aiheesta sähköpostiviestinä ja vielä "elävän" kuvan kanssa on optimi.
Jutun ja tulosten kirjoittamiseen ja pelisääntöihin palataan tuonnempana.

EI LIITETIEDOSTOJA

Toimitukset suosittelevat virusvaaran takia tekstitiedostojen lähettämistä ns. suorina viesteinä. Kaikki viestien sisältämä
informaatio tulee sijoittaa itse viestiin. Poikkeuksen muodostavat yleensä vain kuva- ja grafiikkatiedostot. Koska toimitusten sähköpostiin tulee päivittäin kymmeniä viestejä, on muistutus puhelimitse tarpeen. Sähköpostiviestiin mahtuu "katkeamatta" 17 000-20 000 merkin juttu- ja
tuloskokonaisuuksia.

SÄHKÖPOSTI - SE ON HYVÄ!
Sähköposti on paras tapa juttujen ja tulosten siirtämisessä
urheilutoimitusten käyttöön. Korput ja lerput, jopa faksit ja perinteiset paperille kirjoitetut aineistot alkavat olla
historiaa. Konekirjoittajat ovat kirjapainoista hävinneet. Paperilla
tulevan aineiston kierto prosessissa on nykyisin hyvin pitkä: Ennen kuin toimittaja tekstin kirjoittaa ja muokkaa, uutinen on saattanut vanhentua kerhotiedottajan kirjoituskoneessa ja postin kuljetettavana jo useita vuorokausia. Mitä pitempi, kielellisesti tai rakenteellisesti vaikeaselkoisempi tarina, sitä haluttomammin siihen käydään kiinni - valitettavasti. Valmis juttu voi vielä joutua odottamaan lehteen pääsyä. Ylikypsä uutinen voi jäädä jo
julkaisematta. Tietysti kauheasti vanhentunut juttu on joskus
myöhemmin taas jo uutinen....

TULOSTEN KIRJOITTAMINEN

Atk-aika järjestelmineen on nopeuttanut seurojen tulospalvelua. Tulokset saadaan selkeään taulukkomuotoon. Ne ovat paitsi selkeitä lukea itse kilpailupaikalla niihin saadaan mahtumaan myös paljon informaatiota. Tällainen tulostaulukko on tietomääränsä takia hyödyllinen toimittajalle jutunteon yhteydessä. Tulosten saattaminen lehdessä julkaistavaan muotoon on puolestaan käynyt entistä työläämmäksi. Kilpailujen järjestäjillä pitäisikin olla valmiudet saattaa tulokset ns. lehdistö- tai STT-muotoon, josta seuraavassa:

Esimerkki:

Tuusula:
Kans. ampumahiihtokilpailu Kallen Rykäys 29.1., järj. TuusulV-V:
Miehet 20 km: 1) Vesa Hietalahti KauhajKa 1.12.30,3 (1 + 1 + 0 +1), 2) Ville Räikkönen TuusulV-V -0.12,3 (2 + 0 + 1 + 1), 3) Jani Häkkinen VirtasU -1.21 (0 + 2 + 0 + 0), 4) Kalle Kasurinen .....
Miehet 4x7,5 km viesti: 1) KauhajKa (Hietalahti, Matti Törmä, Jouko Polvi, Kari Törmä) 1.28.12,0 (2), 2) AhvenistAh (Paavo Näre, Mikko Kuusi, Veikko Pihlaja, Jaska Näre) -1.12,8 (4), 3) TuusulaV-V (Räikkönen ....

o Ensimmäiselle riville omaksi kappaleeksi kilpailupaikkakunta. Loppuun kaksoispiste.
o Toiseksi kappaleeksi kilpailujen laatu (ilmettävä laji), päivä ja
järjestäjä. Loppuun kaksoispiste.
o Kaikki kirjoitetaan yhteen pötköön samaksi kappaleeksi normaalein sanavälein: sarja - laji tai matka (käytä lyhenteitä km, m, kg jne.) - kaksoispiste - välilyönti - sijaluku - loppusulku - välilyönti - etunimi - sukunimi - seura lyhennettynä (paikkakunnasta niin paljon että selviää, jälkiosasta riittää yleensä alkukirjain isolla tai kaksi kirjainta) - tulos (kellolla otettavissa tuloksissa tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan toisistaan pisteellä, vain sekunnin kymmenykset ja sadasosat
pilkulla, metrit ja sentit sekä kilot ja grammat erotetaan pilkuilla -
sakot tms. lisätiedot sulkuihin, loppuun pilkku ja välilyönti ja jatkuu 2) Kalle Kakkonen ...
o Älä käytä versaalia eli isoja kirjaimia muuten kuin normaaliin tapaan erisnimissä ja lauseiden aluissa. Huom! PM-kisat = Pohjoismaiden mestaruuskilpailut, pm-kisat = piirinmestaruus... Mitali, ei mitalli.
o Lajit ja sarjat eri kappaleiksi. Jos lajissa kymmeniä osanottajia,
tällöin kappalemerkki joka 10:nnen tai 20:nnen jälkeen.
o Muista käyttää välilyöntejä mallin mukaisesti, esim. pitkissä
tulosrimpsuissa, joissa lopputulos muodostuu osista, tulee ongelmia ilman välilyöntejä, kun tietokone ei voi rivittää numeropötköjä: esim. 600 kg (100+100+100+100+100+100) pitää olla: 600 kg (100 + 100 + 100 + 100 + 100 + 100). Voi jatkaa sarjaa välilyönnistä seuraavalle riville.
o Karsi lehdistötuloksista pois kaikki epäoleellinen kilpailunumero, lisenssinumero, lähtöaika, maaliaika, osuusaika, sijoitus osuudella tai vaihdon jälkeen, mutta muista (aiemmin viitattu) että toimittaja voi jutunteossa tarvita taulukkomuotoista tuloslistaa kaikkine lisuketietoineen (lähetä faksilla), mutta tulospalveluun menee vain lehdistöversio (sähköpostilla). Tiedustele tarve ja menettelytapa ennen kilpailupäivää tai toimittajalta kisapaikalla.

Eli:

Moottoripyöräilyä

Vihti:

XVI Nummelan nostotalkoot, enduron 7/9 SM-osakilpailu 20.8.:

125 ksm: 1) Antti Hellsten NummelMK KTM 1.03.04,46, 2) Roni Nikander.…..

UUTISJUTUN LAATIMINEN

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa kilpailu-, peli- tai tapahtumaselostuksen laatimisessa ei ole. Turvallisinta on muistaa pyramiditeoria jutun rakenteessa. Eli että kaikki tärkein, ydinkohdat tulevat heti jutun kärkeen ja että toimitus voi juttua sivulle taittaessaan ja tilanahtauden iskiessä lyhentää juttua suoraan lopusta, kappale kerrallaan. Eli jutun alun olisi hyvä tarjota vastaus kysymyksiin: kuka teki, mitä, missä ja milloin. Muista mainita aina myös laji, kaikki lukijat eivät tunne asioita yhtä hyvin kuin Sinä!
Vastaukset em. kysymyksiin löytyvät siis jutun alusta, pyramidin huipusta. Mitä pidemmälle juttu etenee - ja alemmaksi pyramidia mennään - sitä vähemmän tärkeitä asioita tulee esiin. Vastaillaan kysymyksiin: miksi, mitä tästä seuraa/merkitsee, urheilijan ja valmentajan kommentit (mieluummin suorina siteerauksina kuin kierteisellä lauserakenteella), olosuhteet, sijoitus tilastossa, seuraava koitos, näkymät siihen, omat kommentit jne.
Yleisin virhe jutuissa on juuri se, että kerrotaan juurta jaksain ottelun tai tapahtuman kulku ja varsinainen tulos tai tärkein asia löytyy vasta vihoviimeiseltä riviltä. Faktat pitää löytää hakematta!
Kun rutiinia jutun kirjoittamiseen tulee, voi kokeilla eli malleja. Jutun voi aloittaa ja rakentaa puhtaasti uutistyyppinä, lähteä liikkeelle suorasta sitaatista tai loihtia ns. taitelijavapautta soveltaen tunnelmallisemman jutun, tai ainakin alun siihen. Kielioppiasiat olisi hyvä hallita ainakin tyydyttävästi. Seurojen
kannattaisi värvätä ukkoutuvaan toimitsijakaartiin nimenomaan
tiedotuspuoleen nuorta väkeä. Jo lukiolaiset hallitsevat välineet kuin omat taskunsa ja ilmaisutaito on usein parempi kuin keski-ikäisillä.

KOTISIVUT INTERNETISSÄ

Seuran sisäisessä tiedotuksessa kotisivut internetissä saattavat olla
hyviä (toispaikkakuntalaiset opiskelijat jne.), mutta turhan usein into sivujen päivittämisen lopahtaa. Kustannus/hyöty-suhteen perään kannattaa katsoa. Toimittajan kannalta internet-kotisivut ainakin vielä ovat yliarvostettuja: liittojen ja seurojen ei pidä laskea sen varaan, että toimittajat käyvät tsekkaamassa niitä läpi. Siihen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia, sillä liittoja on kymmeniä, seuroja tuhansia kuten myös kilpailujärjestäjiä. Esimerkiksi STT ei kopioi tuloksia kisajärjestäjien sivuilta.

HUOM! Internet-sivuilla tilaa on rajattomammin kuin esimerkiksi paikallislehdissä. Kilpailunjärjestäjien kannattaakin hyödyntää esimerkiksi alansa erikoislehtien nettiversioita opastukseen paitsi kilpailijoita myös yleisöä ja katsojia kilpailureitistä ja/tai hyville katselupaikoille. Asiakastyytyväisyys aina jossakin vaiheessa palkitaan.

VALOKUVAT (teksti Sauvo Jylhä, lehtikuvaaja)
Toimitukset ottavat yleensä vastaan kuvia ja mieluiten digikameralla kuvattuja. Kuvatiedoston on oltava hyvälaatuinen ja mieluiten suoraan kamerasta purettu jpeg-pakkaustavalla pakattu.
NEF- ja RAW- tallennusmuotoon kuvatut tiedostot eivät käy.
Jos lähetätte kuvan/kuvat sähköpostilla, suositeltu pakkauskoko (jpeg) per ruutu on noin 500kb, avattuna kuvankäsittelyohjelmaan kuvatiedoston on oltava minimissään 3.5mb. Kuvan olisi oltava käsittelemätön RGB-värimuodossa. Kamerakännykan kuvia ei kannata lähettää ilma eri sopimusta.
Älä säästä kamerasi muistikorttia. Ota monta ruutua. Mene rohkeasti lähelle tilannetta, mutta älä pelikentälle!
Hallit ja salit ynnä muut urheilupaikat on yllättävän huonosti valaistuja paikkoja. Käytä mahdollisimman nopeaa suljinaikaa, valitse mieluummin nopea valotusaika ja iso aukko. (himmentäminen on enämmän taitelijoita varten).
Jos kamerassasi voi vaihtaa filmiherkkyyttä, on yleensä se toiseksi herkin arvo paras urheilukuvaukseen (ISO 400-1200) Värilämpötilasta: Jos kuvista tulee todella keltaisia tai sinisiä, ei
kamerasi automaattinen valotasapaino pärjää siinä valossa mikä hallissa vallitsee (värilämpötila). Etsi kamerastasi valkotasapainon manuaalisäätö ja kokeile eri vaihtoehtoja. Säätäminen vaikuttaa kuvan yleisväriin.
Digikuvat kopioidaan järjestelmään ja niistä valitaan haluttu ruutu
(julkaisukorvaus sovittaa aina tapauskohtaisesti. Valmiina tulevaa
paperikuvaa voidaan myös käyttää. Kuvia saatetaan kuvatoimituksessa korjailla ja rajata parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Filmejä ei enää nykyisin kehitetä toimitaloissa. Niitäkin kyllä otetaan vastaan, mutta asiasta kannattaa sopia aina erikseen urheilutoimitusten kanssa. Käytännössä filmin kehittäminen alihankkijalla viivästyttää kuvan julkaisemista vuorokaudella.
Lehtitalojen valokuvaajat ovat yleensä valmiita opastamaan. Myös kameroita myyvät liikkeet osaavat neuvoa.

Erkki Poutanen

Urheilutoimittaja/Keski-Uusimaa, työskennellyt vakituisena urheilutoimittajana/urheilutoimituksen esimiehenä vuodesta 1975, urheilun keskusjärjestöjen ja lajiliittojen, piirijärjestöjen ja seurojen tiedotusvaliokunnissa, MM-yleisurheilun 1983 sanomalehtityöryhmässä, 1994 Kalevan kisojen tiedotusvaliokunnan puheenjohtajana ja lehdistöpäällikkönä yms.

Esityksen pohjana on Keski-Uusimaa -lehden urheilutoimituksen seura-avustajakurssien tammikuu 2000 (49 osanottajaa) ja tammikuu 2005 (83) materiaali, jota ovat hyödyntäneet aiemmin mm. Suomen Liikunta ja Urheilu, Suomen Golfliitto, Suomen Koripalloliitto ja AKK Motorsport.