Ihan mahoton urakka??

Maanantai 15.3.2010 klo 21:09 - Poutsu

Eipä käy Päitsin ratamestariporukoita tänä keväänä kateeksi. Suureksi ongelmaksi on noussut massiiviseksi käynyt lumitilanne.
Jatkuvatpa säät melkein millaisina tahansa, käteen jää vain huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja.
Ajatellaanpa, että pakkaskelit jatkuvat seuraavat pari viikkoa ilman suojakelejä edes päiväsaikaan. Tilanne maastossa paksussa lumikerroksessa on mikä on. Pahin tilanne on erikoiskokeilla neitseellisissä maastoissa, joihon kisapätkä vedetään vain tätä kilpailua varten. Ura on täynnä pehmeää pulverilunta, josta pääsee eroon vain toimittamalla se pois uralta.
Aikamoinen urakka liki 300 ek-kilometrillä.
Ja näitä paikkoja, joista ei päästy millään ajopelillä läpi, oli tiettävästi viikko sitten vielä paljon.

o o o

No joissakin paikoissa kuten esimerkiksi Evon pätkällä on pohjia ajettu tasaisesti pitkin talvea, koska kyseessä ovat kuulemma perinteiset paikalliset treenimaastot. On ajettu joka lumentulon jälkeen ja aina välilläkin. Pohja on edes vähän kovettunut.
Kokonaan eri asia on, kuinka tällainenkaan pohja kestää yli 200:n kilpapyörän möyrinnän. Alkupäällä varmasti, mutta etenkin jos sää kisapäivinä lämpenee, kuluu ura puhki. Katalat reiät saattavat silloin pistää monen ukon maata kiertävälle radalle.

o o o

Pätkien pohjia on Päitsin reitillä yritetty ajaa ja ajettu auki pyörillä, kelkoilla ja traktoreilla. Huhdanojassa on kokeiltu telaketjulinkoakin, mutta silläkään ei päästy reittiä puhkaisemaan.
Päitsin konkari Mauno Suni sanookin, että reitistä saataisiin kaikille kilpailijoille tasapuolinen vain jos pohjat ajetaan läpi tannerta myöten raskaammalla konevoimalla.
Tämä viikko on luvattu pikku pakkasia. Olisi parempi, jos olisi suotu pakkasia vain yöksi ja päiviksi plussakelejä. Uria olisi ajamalla saatu kovetetuksi. Ainakin periaatteessa.
Ratkaisevaksi tulevatkin ensi viikon kelit, joista ei ole vielä mitään varmaa tietoa. Ympärivuorokautiset suojakelit takaisivat ainakin sen, että olisi märkää ja pehmeää.
Huh huh!
Kisan kannalta paras, mutta kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto enää tässä vaiheessa on, että lumikerros haihtuu ainakin jossakin määrin.
Toisaalta ehkä kannattaa, toivotaan niin, kuunnella myös Päitsin konkari Olavi "Hukka" Hokkasta. Hän sanoo, että viikossakin voi tapahtua vielä ihmeitä.
Realistista vai vain toiveajattelua vanhan kilpakumppanin, reitillä puurtavan Pertti "Konsta" Kärhän parhaaksi.

o o o

Joka tapauksessa Päitsin ratamestariporukalle on syytä antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos selviävät urakasta ilman kärkikuljettajien ja vähän muidenkin rutinoita.
Eli palataan Sunin mainitsemiin kilpailijoiden tasapuolisiin ajo-olosuhteisiin pätkillä.
Tasapuolisuuden turvaaminen voi nimittäin olla mahdoton yhtälö, vaikka hyvää tahtoa olisi kuinka. Ja kuka epäilee, etteivätkö kisajärjestäjät sitä halua?
Kun nyt ilmiselvästi on poikkeustilanne, joka vielä lumi- ja/tai räntä- ja vesisateiden sattuessa voi vielä kärjistyä lisää, pitäisi reitillä ennakkoon ajamisen kieltämisessä tehdä joustoja. Ei villisti, vaan hallitusti pääratamestarin ja alueratamestarien luvalla.
Nimenomaan siksi, että maastokokeet olisivat kilpailijoille edes jokseenkin tasapuoliset. Ettei kärki joudu auraamaan ja loppupää huku pulverilumeen.
Niin, ja nyt varmaan tarvitaan myös sitä talkoohenkeä ja kökkäporukoita!

Poutsu

Yksi ylitse muiden

Sunnuntai 7.3.2010 klo 18:23 - Poutsu

Kun kuunteli sunnuntaina Riihimäen endurokisoissa erikokoisten, näköisten ja -ikäisten laji-ihmisten arviota SM-avauspäivän tapahtumista tulevaa Päitsiä ajatellen, saattoi helposti tehdä vain yhden johtopäätöksen: Heikki Timonen on kuin onkin jälleen ylivoimainen voittajasuosikki kolmen viikon kuluttua ajettavalle Päitsille.
Kuudes voitto putkeen ja toisen Päijänne-kilven siirtyminen pysyvästi Hesen kaappiin tuntuu pläkkiselvältä.
Timonen teki lauantaina murhaavaa jälkeä. Hän ajoi yleiskilpailun pohjat kolmella ensimmäisellä ek:lla ja johti kisan puolivälissä liki minuutilla. Neljäskin pätkä meni hyvin, mutta seuraavalla ketjut putosivat päältä ja kiilautuivat lähtemättömään tapaan.
Se oli siinä. Pahiten Timonen murjoi kisan alkupuoliskolla kavereita, jotka yleensä ovat tavanneet heitellä kapuloita lahtelaisen rattaisiin.
Ilmankos mies itsekin hyrisi kisan jälkeen tyytyväisyyttä.
Business cityn kello käy ajassa!

o o o

No eihän Päitsin voitto tietenkään ole kirkossa kuulutettu. Kokihan Timonen itsekin Riksussa, että kaikki on mahdollista. Esimerkiksi tekninen vika.
Kovin moni ei usko, että Timonen ajovirheeseen Päitsillä sortuisi. Lauantain ajoa seuranneet Timonen hurmasi tavaramerkillään, tasaisen varmalla ja kiireettömän tuntuisella ajolla. Ei turhia ryntäilyjä ja jarrutuksia kurveihin, vaan pitkiä ja jouduttavia siivuja. Kuin latujen Thomas Alsgaard!
Kuhmoisiin ensi lauantaina Timonen ei heti tuoreeltaan aikonut lähteä. Ja ilmoaika meni umpeen sunnuntaina puoliltaöin. Listoilta löytyi sunnuntaina alkuillasta noin 130 nimeä, heistä nimekkäimpänä Oskari Kantonen. Myös moni Riksussa pettynyt on menossa hakemaan itsetunnon vahvistusta.

o o o

Juhla-Päitsin (75:s kerta sitten vuoden 1927) ilmoittautumisaika umpeutuu jo maanantaina klo 16. Tämä saattaa olla monelle yllätys tiiviin kotimaisen talvikisakauden keskellä.
A-luokkaan oli sunnuntaina alkuillasta saatu vasta 25 nimeä, B:hen 37, C:hen 44, kuntoluokkaan 20 ja veteraaneihin (40+50) 16, kaikkineen runsaat 140.
Selvää - ja etenkin toivottavaa on, että tilanne paranee maanantaipäivän aikana.
Ruotsin maajoukkueesta avoimessa luokassa ajavat Jonas Karlsson ja Johan Gustafssonin joukkueessa korvaava Olle Löthman. Löthman on tietyllä tapaa heikennys joukkueeseen, sillä Gustafsson oli Österlundissa Ruotsin sarjan avauskilpailussa yleiskisan 7:s ja Löthman 17:s.
Niklas Gustafsson (Östersundin 2:s) ja Tobias Burman (15.) ajavat Päitsillä 250-nelitahtiluokassa.
Ruotsista tulee molempiin vetskuluokkaan kaveri; Martin Axelsson (V40) ja Jussi Norrena (V50).

o o o

Periaatteessa länsinaapurit voivat tehdä invaasion kaikissa pääluokissa, sillä naisten kilpailuun on ilmoitettu muuan Jessica Jönsson.
Jönssonin mukaantulo herätti myös meidän ykkösnaisemme Marita Nyqvistin ilmoittautumaan, vaikka ajatus oli alun perin toinen. Nyqvist yrittää estää Jönssonin voiton D-luokassa. Tehtävä voi olla vaikea, sillä Jönssön oli viime syksynä Portugalin Sixillä Ruotsin naisten MM-hopeajoukkueen selvästi nopein kuski ja koko porukan toiseksi paras Ranskan Ludivine Puyn jälkeen.
Samalla varmistui, että Nyqvistin perheestä ovat mukana isä ja tytär sekä tietenkin Nöpen avomies Riku Nikander. Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet palkitsivat - tai "palkitsivat" pyöreitä vuosia, vissiin 40, täyttävän Reinon Päitsin osallistumispaketilla.
Nyqvistien huoltojoukot hupenevat, mutta voin ojentaa vaikka Ohkolassa kolmikolle juomapulloja!

Poutsu

SM-säsong där, SM-kausi täällä

Torstai 4.3.2010 klo 18:00 - Poutsu

SM-endurokausi käynnistyy lauantaina Riihimäellä. Kannunvalannat luokkien kunkuista ovat kiivaimmillaan. Heti avauskilpailusta kannattaa keikkua kärjessä. Viime vuonna SM-kausi avattiin Pälkäneellä ja kahdesta siellä luokkansa voittaneesta (Pentti Nurminen 125, Jari Mattila 250/4) leivottiin syyspuolella Suomen mestari. Avoimen luokan Pinteleen ajossa voitti Petri Pohjamo, mutta mestariksi nousi avauskilpailun kolmospaikalta Petteri Silvan.
Riihimäen kisaa on mainostettu kaikkien aikojen tasokkaimmaksi SM-osakilpailuksi, mutta kova on taso ollut usein ennenkin. Marko Tarkkala ajoi yhteen aikaan kotimaassa voitosta voittoon (toissa vuoden yleismestari) ja vuosi sitten Pälkäneellä oli mukana myös Valtteri Salonen. Nyt nuo kaksi MM-kisakuskia puuttuvat.

o o o

Jari Mattila vei viime vuonna myös sarjan yleismestaruuden (Endurospecial Trophy SM:n), mutta hyvin yleisesti SM-osakilpailuissa avoin luokka miehitti yleiskilpailun kärkikymmeniköstä puolet.
Vuosi sitten Pälkäneellä avoimen luokan kärki oli kivikova: Pohjamo, Salonen, Silvan, Oskari Kantonen, Heikki Timonen, Janne Suominen,. 9) Roni Nikander, 10) Jani Laaksonen,.. 13) Tuomas Ahonen, 14) Riku Riiheläinen.
Veikkaan, että nuo viimeksi mainitutkaan eivät nyt tyydy luokissaan samanlaisiin sijoituksiin. Tosin Roni ja Tuomas ajavat nyt pikkunelarilla ja Riiheläinen 125-luokassa.
Alkukauden kilpailujen perusteella, ei pelkästään Nurmisen ansiosta, 125-luokan kuskien voisi kuvitella nappaavan yleiskilpailussa hyvät lähtöpisteet.

o o o

Pikkuluokan kolme parasta Nurminen, Riku Nikander ja Marko Laaksonen ovat kovia nytkin. Kuten myös viime kauden pronssimies Penan ja Rikun kannoilla eli Miko Mellin. Jari Pulkkisen pitää onnistua aika lailla viime aikoja paremmin lumella, jos aikoo kärkipaikoille. Tosin vuosi sitten Pälkäneellä Jari oli 250/4-luokassa kakkonen toisen Jarin eli Mattilan jälkeen. Älkääkä unohtako Riiheläistä ja Leukaa!
Pikkunelareissa jatkaa Pälkäneen kärkitriosta vain Mattila. Luokan SM-mitaleista Mattilan ja Pulkkisen jälkeen himmeimmän mitalin ottanut Matti Kauppinen on siirtynyt avoimeen luokkaan. Oululaistunut Kauppinen on hakenut oppeja Jämsästä ja on entistäkin vahvempi. Roni, Tuomas, Pohjamo, Suominen, Pohjonen, Turma, Petri Koli ja tietenkin Leponiemi, jos kytkin viimeinkin kestää, haastavat Matto-Mattilan.
Avoimessa luokassa Samuli Aron päivän kunnon pistävät kovimpaan testiin Silvan, Timonen, Kantonen, Kauppinen, Toni Eriksson ja Jani Laaksonen.

o o o

Länsinaapurissa on enduron SM (Svenska Mästerskap) mestaruussarja saatu käyntiin jo helmikuun puolella. Merkille pantavaa Östersundissa oli Husaberg-kuljettajan Joakim Ljunggrenin musertava ylivoima. Tosin hän tulee olemaan edelleen Ruotsin ainoa toivo MM-sarjassa.
Yamahalla nykyisin ajava Anders Eriksson päätyi neljänneksi ja Kawasakiin vaihtanut Björne Carlsson viidenneksi.
Päitsille kaavaillun Ruotsin maajoukkueen ajajista Niklas Gustafson oli Ljunggrenin jälkeen yleiskilpailun kakkonen ja luokkavoittaja, Johan Gustafsson yleiskilpailun seitsemäs, Jonas Karlsson kahdeksas ja Tobias Burman 15:s.
Jos Niklas G todella tulee Päitsille, haastaa hän tosissaan suomalaiset voitosta. NG ja Burman ajavat Hondalla, Johan ja Jonas KTM:llä. Niklas ja Jonas ovat Göta MK:n, Johan ja Tobias Östhammars MK:n miehiä.

o o o

Offroadchampions.com ja myös moottoriliiton sivut kertovat, että Kotka-Haminan (2011) jälkeen Sixi ajetaan Saksassa. Lähtö- ja maali ovat legendaarisella Sachsenringin moottoriradalla. Maastokokeet ajetaan sieltä idän suuntaan Zshopaussa ja pohjoisen suunnalla Meissenissä ja Penigissä.
Sachsenring sijaitsee vajaan sadan kilometrin päässä Leipzigistä ja Dresdenistä. Frankfurtista tulee kolmen tunnin ajomatka.
Edellisen kerran Sixi ajettiin Saksassa 1989, jolloin paikkana oli Walldurn. Entisen Itä-Saksan alueella ajettiin Sixi 1979, Neunkirchenissä. Sachsenring sijaitsee myös entisen sirppisaksan alueella.
Suomalaisen enduron kansainvälinen nousu tavallaan alkoi juuri vuoden 1989 Sixillä. Suomi voitti ensi kerran kilpailun, tosin junioreissa. Joukkueella ajoivat Kari Tiainen, Juha-Pekka Leino, Jarkko Vainio ja Jouni Sauren.
Trophy-joukkueemme oli tuolloin yhdeksäs, joka oli niiden vuosikymmenten mittakaavassa suomalaisille varsin kelpo sijoitus. Joukkueessa ajoivat Jukka Aures, Juhani Laaksonen, Pekka Viljakainen, Hannu Koskinen, Janne Tammi ja Esa Vento.

Poutsu

Saako rahalla menestystä?

Keskiviikko 24.2.2010 klo 9:36 - Poutsu

Opetusministeriön tämän vuoden talousarviossa on karvaa vaille kymmenen prosentin korotus liikunnan määrärahoihin. Huippu-urheilun kehittämiseen tulee tänä vuonna peräti 42 prosentin korotus. Urheilujärjestöjen, myös Suomen olympiakomitean, valtionapu kasvaa tänä vuonna liki kuusi prosenttia.
Kun Vancouverin talviolympialaisia on kisattu kymmenen päivää, kaksi kolmasosaa, on Suomella kisoista vasta yksi mitali, lumilautailija Peetu Piiroisen tuoma hopea.
Alussa kerrotut valtiovallan panostukset eivät näy Vancouverissa. Pitää kuitenkin muistaa, että samansuuntaisia panostuksia - kiitos Veikkaus Oy:n hyvän tulostahdin - olympialajeihin on tehty valtiovallan taholta viime vuosina myös jo ennen tätä. Hyvällä syyllä voi vain kysyä, että missä se näkyy?
Ja näkyykö se yleensä missään vaiheessa. Mahalaskua kun on viime vuosina koettu useimmissa olympialajeissa. Myös kesälajeissa, esimerkiksi yleisurheilussa.

o o o

Janne Väätäinen on lupsakka savolainen mäkihyppääjien päävalmentajaksi, mutta pelkällä lupsakkuudella ei pitkälle pötkitä. Valmentaja ei saa olla kaikkien kaveri.
Hiihdon päävalmentaja Magnar Dalen on kadottanut tai luovuttanut komentovaltansa urheilijoihin kokonaan. Hiihtäjät hajosivat viimeistelyleireille kuin varpusparvi. Kukin tahoilleen. Se sopi varmasti Dalenille, joka parahiksi kisojen alla teki pitkän jatkosopimuksen.
Väätäinen ja Dalen eivät ole nyt samalla viivalla. Dalenin sopimuksen kanssa maastohiihto hätäili kohtalokkaasti. Käteen jäi Musta Pekka ja liitto on nyt valmentajansa vanki. Ilman menestystä.

o o o

Maastohiihdon ja etenkin naishiihtäjien piti olla Suomelle se varsinainen mitalisampo. Aino-Kaisa Saariselle povattiin mitalia lähes joka matkalta. Nyt Saarinen saa olla tyytyväinen, kun tuli se viides vai kuudes sijako se oli.
Virpi Kuitunen ilmeisesti on Jarinsa kanssa Kanadassa puhtaasti turistimatkalla. Ladulle Kuitunen on ehtinyt vasta kerran. Hän on luopunut hiihtomatkasta toisensa jälkeen.
Ilmeisesti kotimatka on se paras matka!

o o o

Oliko Tour Vancouveria tärkeämpi? kysyin blogini otsikossa Keski-Uusimaa -lehdessä 10. tammikuuta.
Ja näin jatkoi ”maakansa” äärimmäisen raskaasta Tour de Skistä, kisaruljanssista, joka sisälsi kahdeksan kisaa kymmenen päivän sisään vähän ennen olympialaisia:
”Monet kärkihiihtäjät heittivät leikin viisaasti kesken. Vielä useammat jättivät koko turneen väliin. Esimerkiksi Marit Björgen, Charlotta Kalla ja liuta maailman mieshuippuja.
Aivan aiheettako he sen tekivät?
Ei. Olympiakisat ovat heille se tärkein juttu.
Aino-Kaisa Saarinen ja Matti Heikkinen taistelivat tourin voitoista aina viimeistä edelliseen kisaan saakka.
Miksi suomalaiset sitten ovat ottaneet olympialaisten alla näin suuria riskejä? Mieleen tulee ns. valmennusvirhe (taktinen) tai arvojen väärä asettelu.
Syyt jälkimmäiseen saattavat löytyä hiihtoliiton taannoisissa kuuluista kämmäilyissä, jotka veivät lajilta sponsorit. Urheilijat ovat joutuneet rahoittamaan itse leirejään ja kulujaan. Maastohiihdon rahat ovat vähissä ja hiihtäjät joutuvat tekemään ns. tiliä sieltä mistä sitä on saatavissa. Ski de Tour oli siihen hyvä paikka (palkintorahat, mc-pisteet).
Surullista, jos sillä pilataan mahdollisuuksia menestyä olympiakisoissa”.

o o o

Ja kuinka Vancouverissa on maastohiihdossa käynyt?
Ski de Tourissa menestyneet eivät ole olympiakisoissa juhlineet Justyna Kowalczykiä lukuun ottamatta.
Missä ovat Aikku, Matti ja Sami?
Esimerkiksi naisten avausmatkalla neljä ensimmäistä sijaa veivät hiihtäjät, jotka eivät olleet mukana tourilla. Sama on ollut tahti miesten hiihdossa.
Pelkkää sattumaako? Tuskin, vaikka muitakin syitä saattaa olla.

o o o

Mitä tämä juttu tekee endurosivustolla, saattaa moni ihmetellä.
Minä vaan sitä, että veromarkkojakin voisi edes joskus panostaa lajeihin, joissa kansainvälistä menestystä on tullut väkevästi ja tasaiseen tappavaan tahtiin toistakymmentä vuotta.
Mikähän se laji olikaan?

Poutsu

Hei me keskeytetään!

Maanantai 15.2.2010 klo 15:39 - Poutsu

Kotimainen endurokausi on nyt sitten avattu kunnolla, kun Hyvinkään ja Nummisten kansalliset kilpailut ovat tältä vuodelta historiaa.
NRT:n kisa sunnuntaina teki kaksi SE:tä; 366 ilmoittautunutta ja 335 startannutta. Mutta maaliin saapuneiden määrässä ennätys jäi viime kauden 288:een. Tittelin jakavat kauden 2009 avauskisat Pälkäneellä ja Nummisissa.
Enduron lajiryhmän jäsen Jarkko Valtonen seurasi NRT:n kisaa "presidentin aitiossa" Niemisen peltopätkän maalipäässä. Miehen hymy hyytyi, kun pimeys täytti maiseman.
Maaliin nimittäin pääsi "vain" 237, sillä peräti 92 keskeytti ja kuusi hylättiin liikojen myöhästymisten takia.
Valtosen mukaan 15 on keskimääräinen keskeyttäneiden määrä eli keskimäärin 85% saa tuloksen. Nyt tuloksen sai vain 70,7 prosenttia startanneista.

o o o

Keskeyttäneiden joukossa oli monia ihan voittajasuosikkejakin. Myöhien ja niiden jatkoseurausten takia Jukka Viirret menetti V40-luokan voiton, mutta Hannu Kormano V50:ssä ei.
Viirret menetti kahden at-minuutin takia luokkavoiton Sasu Enjalalle, mutta Kormano oli at-minuuteista huolimatta luokassaan herra ja hidalgo.
Yksi keskeyttäneistä kärkikuskeista oli Pentti Nurminen. Lahtelaisen mukaan kytkimen "tunnit tulivat täyteen". Muutenkaan Pena ei ollut ajamiseensa tyytyväinen, vaikka ajoikin kolmospätkälle yleiskilpailun pohjat.
Se tuli kuulemma vahingossa.
Nurmisen kerhokaveri Lahdesta Mikko Lehtinen ajoi viime kaudella vain Nurmijärven kisan. Kun taukoa oli tullut riittävästi, oli luokka pudonnut B:hen.
Nummisissa tehtiin kenttäoikeudessa pikapäätös nostaa Lehtinen takaisin A:han. Vaikka esimerkiksi Nurminen kiisti tietävänsä asiasta mitään, Lahden suunnilta kuiskitaan Lehtisen lähtevän tänä vuonna myös Päitsille.

o o o

Asiantuntijat tekivät Nummisissa pari muutakin kiintoisaa huomiota. Kilpailussa oli mukana 15 sellaista ajajaa, jotka osallistuivat ensi kertaa yleiseen endurokilpailuun. Heistä kahdeksan oli alle 19-vuotiata ja neljä 16-vuotaista.
Ja lajiryhmää varmaan hymyilytti. Kilpailijoiden keski-ikä romahtaa tällä menolla reilusti alle 35 vuoden. Paavo Honkanen ja kumppanit nostanevat tulevaisuudessa tasoa.
Positiivista oli myös se, että kilpailujen johdon tietoon ei tullut yhtään loukkaantumista. Pehmeällä alustalla lienee ollut osuutta asiaan.
Tiettävästi henkisiä vammoja sai yhtä usea kuin tavallisesti.
Pikkuluokassa keskeyttämiset koskivat poikkeuksellisen paljon yhtä merkkiä. Kahdestatoista startanneesta maaliin pääsi vain yksi. Muista useimmat ottivat liikaa pulverilunta kitusiinsa.

o o o

Kotimainen kausi jatkuu parin viikon kuluttua (28.2.) Myrskylän Kiparkatissa ISDE-tukikisalla. Maanantaihin puoleen päivään mennessä ilmoittautuneita oli vasta 40, mutta aika umpeutuu vasta perjantaina.
Monet Nummisiin osallistuneet tehnevät päätöksen näinä päivinä. Nyt keskeyttämään joutuneet voivat hakea balsamia henkisiin haavoihinsa.
Tuskin Myrskylässä kuitenkaan päästään 200:een ilmoittautuneeseen.
SM-kausi rymähtää käyntiin lauantaina 6. maaliskuuta Riihimäellä. Alemmat luokat ajavat sunnuntaina.
Kilpailukalenterista on poistettu Kotka-Haminan ensi vuoden Sixin esikisa. Se oli tarkoitus ajaa ensin Turkin MM-osakilpailun aikoihin elokuun lopulla, mutta myös elokuun puolivälin ajankohdasta on luovuttu.
Kisakalenteri on kesällä sen verran täynnä, että esikisasta luopuminen on monelle ehkä helpotus.

o o o

En millään malta olla jälleen kerran puuttumatta tuoreeseen uutisointiin motoristien kuolemista. Maanantain lehdissä kerrottiin 27 moottoripyöräilijän saaneen surmansa viime vuonna ja että määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2000.
Tätä "huolestuttavaa kehitystähän" on rummutettu mediassa iät ja ajat. Tuntuu siltä, että nimenomaan Liikenneturva ratsastaa tässä asiassa aallon harjalla.
Vähemmälle huomiolle, varmaan ihan tarkoituksessa, jää kerta kerran jälkeen se, että moottoripyörien määrä Suomen maanteillä on kasvanut vuosituhannen vaihteen 90.000:sta yli 200.000:een. Eli yli kaksinkertaistunut. Vähintään sama pätee prätkillä ajettuihin kilometreihin.
Asiat pitäisi osata ja haluta suhteuttaa. Sattuuhan Lusi-Jyväskylä välillä tai Helsingin keskustassa paljon enemmän liikenneonnettomuuksia kuin Keitelepohja-Löytänä välillä.
Muistaakseni alin motoristikuolemien määrä tällä vuosituhannella on 22:n paikkeilla. Viime vuoden lukema on valitettava piikki, mutta poikkeus, samalla hyvä tilaisuus tietoiskuun. Tietysti jokainen motoristikuolema on liikaa ja vikaa on motoristeissakin, koskapa valtaosassa onnettomuuksissa ei ole toista osapuolta ellei hänen nimensä ole Liian Suuri Tilannenopeus.
Mutta silti suhteellisuutta kehiin! Vaikka tämä asia ei niin ripulikumiporukkaa koskekaan.

Poutsu

Päitsi-kisa tulee, oletko valmis?

Torstai 4.2.2010 klo 9:45 - Poutsu

"Harri Ollit", Öllet, Shemeikat, Pitsa-Pekut ja kumppanit, malttakaahan vielä tovi! Åke Majala avasi keskustelupalstalla veikkailut tulevan Päijänneajon voittajasta. Mielipiteensä on lausunut jo kolmisenkymmentä henkilöä.
Endurospecial.com avaa lähiaikoina lukijakilpailun Päijänneajon parhaista, ei vain voittajasta. Eli vääntö keskustelupalstalla menee kyllä ihan harakoille.
Kisassa kysytään Päitsin avauspäivän voittajaa (1 p.), lauantain voittajaa (1 p) ja perjantain+sunnuntain osuuden voittajaa (1 p) sekä kruununa Päitsin kokonaiskilpailun (tilanne maalissa) kolmea parasta (pisteet 3, 2 ja 1).
Kyse joka osion kohdalla on siis yleiskilpailusta. Tasapistetilanteessa ratkaisee paljonko saa pisteitä Päitsin kokonaiskilpailun kolmesta parhaasta. Tasatilanteessa voittaja arvotaan.
Päitsillähän jaetaan kahdet SM-pisteet: lauantai ja perjantai+sunnuntai.
Oman pistetilanteen kehittymistä on helppo seurata, kun kurkkii tuloksia Kalkun, Päitsin kisajärjestäjien tai meidän sivuiltamme.

o o o

Lukijakilpailun tarkemmat yksityiskohdat (mm. vastaamistavat) ovat vielä kehitteillä. Se kuitenkin tiedetään jo tässä vaiheessa, että yksi henkilö voi vastata vain kerran. Jos lähettää useampia vastauksia, vain ensiksi vastaanottamamme veikkaus jää voimaan.
Kilpailuaika päättyy kisan aattopäivänä klo 12. Tietenkin kannattaa vastata mahdollisimman myöhään, jolloin voi hyödyntää kaikki tärpit, sisäpiiritiedot ja viimeisimmät uutiset.
Kilpailun voittaja saa muun muassa rajattomasti kunniaa ja pääsee lounaalle tämän vuoden Päijänneajon voittajan ja Endurospecialin edustajien kanssa.

o o o

Sitten vielä keskustelupalstasta. Toivomme hartaasti, että keskusteluketjuihin osallistuttaisiin mieluummin nimellä ja vielä ihan oikealla omalla nimellä.
Mikään ei ole niin raukkamaista kuin ampua puskasta nimimerkillä yksilöityä kaveria tai asiaa.
Ajattelepa nyt vaikka ite!
Tätä on muuten tapahtunut eikä ole kivaa joutua tykinruuaksi.
Enduroporukoiden jos keiden olettaisi olevan sen verran reilua sakkia, että kirjoittaa omalla nimellä. Jos ei uskalla sitä tehdä, ei pitäisi myöskään teilata ketään tai mitään. Ei ainakaan nimeltä mainiten.
Eikö se olisi tasapuolista?
Toivottavasti tämä asia saadaan hyvällä kuntoon, jotta keskusteluosion sulkemista ei tarvitse edes harkita.

Poutsu

Laitetaan viihteelle

Maanantai 28.12.2009 klo 19:40 - Poutsu

Maanantaina allekirjoittaneelle alkoi taas kolmen viikon osa-aikaeläkejakso. On taas aika harrastaa ja mikäpä juhlistikaan vapaaherran, no puolittaisen kumminkin, juhlapäivää paremmin kuin piipahtaa toivottamassa Vuoden 2009 moottoriurheilija Mika Ahola kotimaahan suoraan Filippiineiltä, jossa kuvista päätelleen oli niin inhottavan märkää ja kuumaa.
Jari Mattila sai SM-sarjan yleismestarina sivustomme kunniakirjan "absoluuttisesta" mestaruudesta, Ahola vastaavan MM-sarjan kunkkuna.
Ahola olikin harvinainen näky pitkään aikaan kotimaan kamaralla. Tiistaina hän matkustaa Espanjana palaa riekkumaan vasta juhannusvalkeille.
Joillakin on vaikeata!

o o o

Vauhdin Maailma-lehti tapaa listata vuosittain ei moottoriurheilulajien parhaat. Mika Aholalla on jo Ruutulipun päättämä Vuoden moottoriurheilija-titteli ja maan urheilutoimittajat valinnevat Aholan Vuoden urheilija-listalla kympin sakkiin.
Jos eivät valitse, ovat perin ikävää ja typerää sakkia!
VM:n moottoripyöräilijöiden lista 2009 on muuten seuraava: 1) Mika Ahola, 2) Juha Salminen, 3) Mika Kallio, 4) Antti Pyrhönen, 5) Pekka Päivärinta, 6) Mauno Hermunen, 7) Eero Remes, 8) Samuli Aro, 9) Harri Kullas, 10) Marko Tarkkala.
Sanoisin, että asiantuntijat ovat olleet asialla!

o o o

Tuusulan Moottorikerho on edelleen kova enduroklubi, vaikka esimerkiksi Jari Mattila onkin vaihtanut maisemaa.
Sunnuntaina ajeltiin Ohkolassa perinteinen Propakanda-ajo. Eero Remes, Samuli Aro ja Jani Laaksonen kuuluivat olleen kärjessä.
Mutta pois se meistä, että väittäisimme yllä olevien olevan oikein joitakin tuloksia.
Niitähän ei saa eikä voi olla.
Olisi muuten ollut kiva käydä poikia katsomassa. Vaan kun ei ollut tietoa.

o o o

Jos MM-endurosarjasta tulee merkki- ja luokkavaihdosten myötä kiintoisa sama pätee SM-sarjaan.
Kuvitellaan vaan viisinkertainen maailmanmestari ja nykyinen KTM:n kotimaan tiimipäällikkö Samuli Aro ajelemassa Päitsillä pitkää ja upottavaa spooripätkää jossain Keski-Suomessa!
Vaatii liki kymmenen vuoden tauon jälkeen vähän totuttelua!

o o o

Kalastaja Mika Aholasta tuli mieleen jokin aika sitten Ilta-Sanomissa kerrottu huuli, jonka tässä nyt röyhkeästi varastan ja kerron vapaasti mukaellen.
Äitihauki jollotteli kaislikon reunassa jälkikasvunsa kanssa.
Äkkiä aivan vierestä vilahtaa kirjava esine.
Pikkuhauki: - Äiti, mikä toi oli?
Äitihauki: - Se oli se Rapalan huora, jonka perään isäsi viime kesänä lähti eikä ole palannut.

Poutsu

Try harder!

Lauantai 5.12.2009 klo 8:31 - Poutsu

Terveisiä Barcelonasta! Miten Barcelona nyt tähän aikaan vuodesta enduroon tai ripulikumiurheiluun yleensä liittyy?
Eipä yhtikäs mitenkään. No sattuipa kuitenkin silmiin viitat Sitgesiin ja Gironaan, jotka ovat enskamiehille tuttuja kilpailu- ja tiimitoiminnoista.

o o o

Vaan reissu kävi melkoisesta urheilusuorituksesta, jossa lomailu kaatui lähes kokonaan kaikenlaisen hässäkän alle. Lento Barcelonaan alkoi maanantaina reilut puolitoista tuntia myöhässä. Ikään kuin alkudrinkiksi kapteeni ilmoitti täydelle koneelle, että kohta noustaan ilmaan - ja ilman ensimmäistäkään kapsäkkiä. Ne kun jäivät maahenkilöstön mielenilmauksen takia käsittelemättä ja Helsinkiin.
Lennon aikana ei annettu yleisiä ohjeita miten toimia tulopäässä kotimaahan jääneiden matkatavaroiden suhteen. Toopeina meitä meni sitten iso joukko tullilinjan yli. Sitten ilmoitusta yritettiin tehdä Finnairin kanssa kimpassa olevan sveitsiläisyhtiön toimistossa yömyöhällä. Mutta kun jono vain kasvoi ja kasvoi ja ainoa miesvirkailija oli menettää hermonsa, luovutin. Päätin soittaa vasta aamulla kotimaahan Finnairille.
Sieltä sain puhelinnumeron Barcelonan kentälle, jonka kautta tarvittava asiakirja sitten syntyi puhelimitse virkailijan toimesta.
Kun koko koneellinen lensi ilman matkatavaroita, olisi voinut kuvitella, että lentoyhtiö olisi järjestänyt Barcelonan kentälle selvät opastukset ja oppaat. Nykyaikana ilmoitukset voitaisiin myös hoitaa muutenkin kuin itäblokin taannoisella jono- ja propuska-systeemillä.

o o o

Parin-kolmen päivänä aikana tuli selväksi kuinka vähillä varusteilla kaupunkilomasta selviää. Ei kun kalsari-, sukka-, paita-, hammasharja- ym. ostoksille. Kun lähtiessä matkalaukku oli kovin tyhjä, upotin lentolaukunkin kapsäkkiin. Eli päällä olevien vaatteiden lisäksi hotelliin kulkeutui vain yksi deodoranttipullo matkakumppanin käsimatkatavaroissa.
Ostokset olivat tarpeen, sillä matkatavarat saapuivat Barcelonaan vasta lähtöpäivää edeltävänä päivänä joskus puoliltapäivin.
Ehdin jo toivoa, etteivät laukut olisikaan ilmestyneet kentältä hotellille. Mitä niillä enää siinä vaiheessa teinkään? Niistä oli enää raahaamisen riemu hotellilta kentälle.
Turkulaispariskunnalle kävikin loppujen lopuksi hyvin, koska eivät saaneet matkatavaroitaan Barcelonaan lainkaan. - Onhan rouvalla käsilaukku ja minulla kävelykeppi ja paksu lompsa, herra tuumi.
Seminaarimatkalla ollut nainen Pohjanmaalta joutui uusimaan koko garderobinsa. - En voinut mennä kansainvälisen yleisön eteen farkuissa ja villapaidassa!
Paluumatka ihme ja kumma sujui ongelmitta, vaikka lakko oli yhä päällä.

o o o

Kotimainen lentoyhtiö on ilmoittanut pyrkivänsä kustannussäästöihin ulkoistamalla omia ja tytäryhtiöidensä toimintoja. Kenttähenkilökunnan kerrottiin siirtyvän Baronan palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä.
Jokin kuviossa kusee. Ja joitakin yritetään kusettaa. Yhtälö on mahdoton. Jos a) Finnair ulkoistaa ja säästää kuluissa ja b) väki saisi samat edut Baronassa, olisi c) Baronan kate miinusmerkkinen. Baronan pääomistajien vaurastuminen muissa toiminnoissa kertoo ihan muusta kuin hyväntekeväisyysbisneksestä.
Ja mitä loppujen lopuksi jää jäljelle kotimaisesta lentoyhtiöstä, jos eronneen toimitusjohtajan visio virtuaaliyhtiöstä toteutuu. Konekalusto, henkilöstö ja toiminnat myytäisiin ulos. Finnairin johto assistentteineen mahtuisi sen jälkeen yhteen taksiin.
Kun Barcelonan matkalla kuunteli muiden matkustajien kommentteja, "ettei enää ikinä Finskillä", ei hyvältä näytä.
Työmatkoilla olevilla ei nimittäin ole varaa rokuleihin kuin kerran, jos lennot eivät pidä ja matkatavarat seisovat Helsinki-Vantaalla. Eivätkä keskieurooppalaiset kauan kaipaa Lappiin sinivalkoisilla siivillä. Jäävät illaksi kotiin. Matkatavaroiden kanssa.

o o o

Pari päivää sitten Finnair ilmoitti, ettei se korvaa matkustajilleen vahinkoja ja menetyksiä, jotka koituivat tavaroiden lepuuttamisesta kotimaassa. Yhtiö vetoaa force majeure-syihin. Se on kaukaa haettua, sillä force majeure toteutuu tapauksissa, joihin ei voi itse vaikuttaa. Kuten esimerkiksi luonnonilmiöiden (maanjäristys, tulva jne.) seurauksiin.
Tämän viikon tapahtumat Helsinki-Vantaalla johtuivat puhtaasti yhtiöstä itsestään.
Oli miten oli, selkkauksen vaikutukset yhtiölle saattavat olla suuremmat kuin vielä osataan arvioidakaan.
Sarasvuota lainaten Try harder, Finnair!
Sunnuntaina sitten Kärme Kustaalle. Ei tarvitse lentää, pääsee Hämeen härkätietä pitkin.

Poutsu

Mestareiden muistolle

Torstai 19.11.2009 klo 12:44 - Poutsu

Vaikka Virpistä ja Jarista ei vielä ole kirjaa, on moni urheilusankari saanut tänä vuonna urastaan ja persoonastaan kertovat kirjan. Esimerkiksi Janne Ahonen ja Keke Rosberg.
Jos olisi valta ja voima, nimeäisin vuoden urheilukirjaksi kuitenkin Kiveen hakatut (Arto Teronen ja Jouko Vuolle). Kirja kertoo 20 edesmenneen suomalaisen huippu-urheilijan, joukossa pari organisaatiopuolen mentoriakin.
Yleisradiossa sujuvasanaisena jutustelijana ja tuottajana työskentelevä Arto Teronen ja toimittaja Jouko Vuolle ovat vuodesta 2006 alkaen tehneet radioon 40 jaksoa ohjelmasarjaa Kiven hakatut. Kaksikko on vieraillut hautausmailla kivipaasien äärellä muistelemassa sankareita. Sarjan toteutus konkretisoitui Tapio Rautavaaran haudalla.
Tarinoita on täydennetty taustamateriaalilla ja aikalaisten haastatteluilla.
Hiljattain julkaistussa kirjassa on vasta 20 näistä tarinoista.

o o o

Kiveen hakatut kertoo onnistumisista ja onnesta niin urheilu-urilla kuin siviilielämissä, mutta myös vastoinkäymisistä ja suoranaisista tragedioista.
Aika monelle, kuten nykyisinkin voi iltapäivälehtien lööpeistä lukea, huippu-urheilu-uran jälkeinen elämä on osoittautunut hankalaksi. Muutamille matkan pää tuli kesken menestyvän uran. Ei siis ehkä olekaan mikään ihme, että niin moni urheilija palaa kilpakentille. Sankaruuden jälkeen kun useimpia odottaa suuri tyhjyys.
Teronen toteaakin kirjan esipuheessa, että ”haudalta aukeaa aivan omalaatuisensa näkökulma elämään - se on kannattanut kokea”.

o o o

Myöhemmin tehdyillä lisähaastatteluilla kirjassa mennään reilusti pintaa syvemmälle urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien sisimpään.
Kiveen hakatut myös karsii pois monia totuuksina pidettyjä uskomuksia. Yksi tällainen liittyy Los Angelesin olympialaisissa 1984 moukarikultaa heittäneen Juha Tiaisen kuolemaan vain 48-vuotiaana.
Useammallakin suulla, muun muassa Juhan Tuula-vaimon, kirjassa kerrotaan todellinen kuolinsyy. Se oli pitkittynyt keuhkokuume, joka oli seurausta useista keuhkoputkentulehduksista.
Mutta suomalainen mieshän ei turhista valita. Tai kerro. Saati mene lääkäriin.

o o o

Mona-Lisa Pursiaisen (s. Strandvall) tarina on myös koskettava. Esimerkiksi vuonna 1973 hän oli maailman nopein naispikajuoksija 200 metrillä. Mutta paljon muutakin.
Mona-Lisasta kertovat jakson nimi kirjassa on Kauneus, joka riistettiin pois. Pikajuoksijattaren kauneus häikäisi aikoinaan niin Valeri Borzovin, Pietro Mennean kuin Alberto Juantorenankin.
Syöpä uuvutti Mona-Lisan.

o o o

Itseäni kosketti eniten nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran tarina. Uusivirrasta kirjoitettiin hänen urallaan ja myös sen jälkeen kymmeniä lehtijuttuja. Vasta Kiveen hakatut kertoo ensi kerran siitä Taresta, jonka itse tunsin asuessani Jyväskylässä ja matkustaessani joukkueen mukana mm. EM-nyrkkeilyissä ja Ostravan turnauksissa 1970- ja 80-luvuilla.
Miksi vasta nyt todenmukainen tarina Taresta? Ja oikeat johtopäätökset syistä, jotka johtivat tapahtuneeseen?
Hyvin todennäköisesti siksi, että aiemmin media oli haastatellut lähinnä vain nyrkkeilijää sivuraiteille vieneitä ns. siipimiehiä ja vasta nyt oikeita henkilöitä ja aitoja ystäviä.
Ehkä oleellisin kohta siihen miksi Taren uralle ja elämälle kävi kuten kävi pelkistyy kirjassa lauseeseen: ”Kohtalokas virhe syntyi, kun työväentaustainen nuorukainen valitsi tien, jonka piti johtaa suuriin seteleihin (=ammattilaisura)”.
Moni muukin suomalaisnyrkkeilijä on valinnut saman tien, vaikka menestys amatöörikehissä on jäänyt kauaksi Uusivirran saavutuksista (Euroopan mestaruus ja kaksi MM-hopeaa).

o o o

Taustansa takia Uusivirta koki valinnastaan jopa huonoa omatuntoa ja puhui usein väärästä valinnastaan.
Mieleeni jäi viimeinen tapaamisemme sattumalta jyväskyläläisellä huoltoasemalla. Kysyin Tarelta miten ammattilaisura on sujunut taloudellisesti. Hän tunnusti pärjänneensä rahallisesti paremmin amatöörinä, koska silloin sai helposti vaihdettua työvuoroja palokunnassa ja joskus jopa kaverit tekivät talkoilla hänen vuoronsa. Paidattomana ei tukea tullut ja Tare ymmärsi sen. Hänellehän maksettiin - ainakin nimellisesti - nyrkkeilemisestä.
Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja Matti Hietanen on samaa mieltä:
”Tare sanoi aikanaan minulle kuolemattomat sanat: Amatöörinä minulla oli asunto, auto ja vaimo, ammattilaisena vain helvetisti velkaa”.
Kirjassakin kerrotaan, että EM-ottelusta Uusivirta sai 10 000 dollaria, mutta ehti nyrkkeillä ammattilaisena itselleen 400 000 markan velat.
Sen sijaan en usko kirjan haastattelussa mainittuun väittämään, että Uusivirralla olisi ollut saumoja myös politiikassa. Taressa ei olisi ollut siihen tarpeeksi härskihartiaista!

o o o

Toivoa sopii, että Kiveen hakatutkirja saa jatkoa ja toisen osan.
Etenkin, kun Tapio Rautavaaran mittava ja monisäikeinen elämänkaari ei mahtunut kirjaan. Ehkä siksi, että kukin urheilija saa kirjassa demokraattisesti vain noin 12 sivun laajuuden.
Moottoriurheilijoista kirjassa ovat mukana Jarno Saarinen, Henri Toivonen ja Curt Lincoln. Toisessa osassa sitten lisää?

Jatkoja odotellessa!

Poutsu

Ranska-Suomi 3-0

Keskiviikko 28.10.2009 klo 17:08 - Poutsu

Poutsu

Vatanen jo Todtin rinnalla?

Keskiviikko 21.10.2009 klo 8:14 - Poutsu

Uskokaa tai älkää, mutta ralliautoilun vuoden 1981 maailmanmestari Ari Vatasesta saattaa sittenkin tulla Kansainvälisen autoliiton FIA:n presidentti.

Viime sunnuntaina brittiläinen Sunday Times -lehti kertoi, että Vatasella oli koossa jo 98 varmaa ääntä voittoon vaadittavasta 104 äänestä.

Vatanen itse suhtautui tiistai-iltana varovaisen optimistisesti kolmen päivän kuluttua Pariisissa käytävään äänestykseen. Sanatarkasti näin: ”Kukaan ei onneksi tunne sydämiä ja mieliä. Tilanne ei jätä ketään kylmäksi, ja uskon, että emme ole vastatuulessa. Elämä kantaa!”

o o o

Ranskalaisen Jean Todt on saanut tuekseen FIAa vuodesta 1991 itsevaltaisesti ja itseriittoisesti johtaneen Max Mosleyn ja F1-pomo Bernie Ecclestonen.

Todtin tukijoukot eivät piittaa tyylipisteistä ja peli onkin mennyt likaiseksi. Raha, etujen jakaminen, pelottelu, kiristys ja sääntötulkinnat ovat tavallaan vasta-argumentteina Vatasen esille nostamalle liiton toiminnan demokratisoimiselle ja paluulle juurille toimintatapojen suhteen.

On hyvin mahdollista, että Vatasen mustamaalaaminen kääntyy itseään vastaan.

Kiintoisin seikka on, että ennen ratkaisevaa äänestystä ilmassa leijuu paljon ääniä, joiden kotipesää ei tunneta. Tämä onkin viisas valinta sikäli, että vanha suomalainen kansanviisaus ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” voi poikia kostotoimia. Siinä tapauksessa, että Todt esikuntineen vaalin voittaa.

Jos taas Vatasesta tulee voittaja, tulevat ratkaisevat äänet mitä ilmeisemmin näistä kysymysmerkkiäänistä.

Kukaan ei onneksi tunne sydämiä ja mieliä.

Niinpä!

o o o

FIA:n toimistolla onkin viime aikoina ollut suuri hätä. Nyrkkisääntöhän on, että toimisto on istuvan puheenjohtajan ja hänen seuraajakandidaattinsa takana. Jos toiminta ylipäätään olisi fiksua, ei puheenjohtaja ottaisi pikkusormellaankaan kantaa seuraajaansa.

FIA:n toimisto onkin yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta äänestyskäyttäytyminen olisi selvitettävissä jälkikäteen. Keinoksi on esitetty muun muassa äänestyslippujen numerointia!

Vaalisalaisuus näyttää olevan tuntematon käsite.

Mosley on FIA:n presidentti vielä äänestyksen alla ja sen ajan. Nähtäväksi jää, kuinka ronskeihin menettelytapoihin hän on valmis vielä kautensa kalkkiviivoillakin.

o o o

FIA:n puheenjohtajuus on vaikutusvaltansa puolesta kansainvälisen urheiluliikkeen eliittiä. Edelle menevät oikeastaan vain Kansainvälinen olympiakomitea KOK (pj. Jacques Rogge) ja Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA (Sepp Blatter).

Ei siis ihme, että peli on kovaa. Mutta ei aina niin reilua. Panokset ovat kovat.

Poutsu

Lasketaanko jo lukua?

Perjantai 16.10.2009 klo 15:01 - Poutsu

Nyt eletään taas sitä vaihetta vuodesta, jolloin on syytä tarkastella myös sitä kuinka Suomi-endurolla noin laajana käsitteenä menee. Erkkikin sen tietää, että jälkiviisaus on sitä pahimman sorttista viisautta. Tämä on siis ihan heti tunnustettava. Joten jos ja kun joka tapauksessa luet tätä eteenpäin, tietty sordiino kannattaa pitää päällä. Mutta toisaalta vähän kärjistämällä asia menee paremmin tajuntaan.

Jos olisin vähimmässäkään määrin vastuussa lajin tilasta kansainvälisesti, olisin kyllä huolissani. Vaan kun - onneksi - en ole. Olen tuonut kantani esiin jo useampana syksynä julki, mutta hiljaisuus on ollut tyrmistyttävä. Totta: en ole asiantuntija, mutta eivät tilastotkaan ylenmääräisesti vähättele.

Olen myös kyvytön antamaan neuvoja tai lääkkeitä sairauteen. Se on asiantuntijoiden, vastuullisten ja päättäjien tehtävä. Ja myös velvollisuus.

o o o

On ajankohtaista aloittaa Sixistä ja MM-sarjasta. Se, ettei Suomi Portugalissa olen nähtyä paremmin pärjännyt ja toisaalta miksi esimerkiksi Ranska ja Italia ovat olleet niin hyviä kuin ovat, ei todellakaan ole mikään yllätys. Eikä sattumaa.

Ei tarvitse kuin katsoa henkilökohtaisen MM-sarjan lopputaulukoita. Kaiken lisäksi Ranskalta puuttuivat kokoonpanosta maailmanmestari Aubert ja pronssimies Guillaume. Totta puuttuihan Suomeltakin Ahola ja Italialtakin pari MM-sarjan kuskia. Mutta pahimmilla kilpakumppaneilla olivat paremmat reservit kuin Suomella. Esimerkiksi crossari Alex Salvini paikkasi loistavasti.

Ahola sai MM-kultaa ja Salminen hopeaa, mutta kärjen kapeus on meikäläisittäin huolestuttava. Ei niin kovin monta vuotta sitten yksittäisessä MM-osakilpailussa tapasi olla aina 4-5 suomalaista yleiskilpailun kympin kärjessä, tällä kaudella enää kaksi tai kolme yleiskilpailun 20:n, siis 20:n parhaan joukossa.

Viime ja toissa vuonna suomalaisia oli MM-sarjan yleiskilpailun kokonaistilanteessa 20 parhaan joukossa kuusi ja heistä neljä kympin sakissa. Tänä vuonna 20 parhaan joukkoon mahtui enää neljä suomalaista.

Portugalin Sixillä yleiskilpailun top20:ssä on kaksi suomalaista; Aro ja Remes!

o o o

Suomi on voittanut miesten Sixin seitsemän kertaa. Ensimmäinen voitto tuli 1996 Hämenlinnassa ja viimeisin kymmenen vuotta myöhemmin Uudessa-Seelannissa. Siis kolme vuotta sitten.

Ensimmäisen Suomen voiton jälkeen Trophy-joukkue on jäänyt kisapäivien aikana vajaaksi ja sitä myöten sijoille 16-18 vain kolmesti. Vuonna 2000 Espanjassa (keskeyttivät Aro ja Silvan), 2001 Ranskassa (Salminen, Silvan ja Pohjamo) ja 2007 Chilessä (Remes ja Salminen).

Vuosina 2000 ja 2001 Suomi olisi ehjänä säilyessään voittanut kisan suvereenisti. Oikeastaan käänne tapahtui vasta pari vuotta sitten. Viime vuonna Kreikassa Suomi oli vasta viides.

o o o

Samuli Aro on ilmoittanut lopettavansa MM-tasolla. Siihen Suomelle ei todellakaan olisi varaa. Samulin vauhti riittää vaikka mihin kuten Portugalissa on nähty.

Pitää vaan toivoa, että kellokoskelainen on käytettävissä jatkossakin. Edes Sixeillä.

Juha Salminen jatkaa uraansa ja hyvä niin. Pitää vaan toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että vantaalaisen kehitystyö BMW:n kimpussa etenee yhä. Marko Tarkkala ja etenkin Simo Kirssi, vaikka onkin touhunnut merkin kanssa jo pitempään, ovat Juhaa suuremmissa vaikeuksissa.

Samaan aikaan kun tuijotetaan pyörämerkkeihin, pitää muistaa myös luokkien voimasuhteissa tapahtuneet muutokset ja kansainvälisen tason nousu. Kukapa uskaltaa sanoa, olisivatko Juha ja Make KTM:lläkään pärjänneet nykyisissä luokissaan kauheasti paremmin?

Eero Remes tekee pikkuluokassa Portugalissa vähän samanlaista jälkeä kuin Jari Mattila Chilessä 2007, jolloin Jallu voitti koko luokan. Toki Eerolla on näyttöjä jo MM-sarjastakin. Olen aika vakuuttunut, ettei Mattila olisi ollut Suomen joukkueen heikoin lenkki Portugalissa. Olisipa ajanut sitten Suzukilla tai pakasta vedetyllä Kotarilla.

Salmisen ja Kirssin adjutanteissa E2-luokassa Valtteri Salonen väläyttelee, mutta tasainen vahvuus on yhä hakusessa. Kuvaavaa onkin, että Oskari Kantonen nousi välillä jo Valtterin haastajaksi.

o o o

Suomen junnut ovat pärjänneet viime vuosina Sixillä kohtalaisen hyvin. Portugalista tuli kuitenkin lähes täydellinen pannukakku.

Kun neljästä junnumaajoukkueen jäsenestä kolme on keskeyttänyt kilpailun auringon laskiessa kolmantena kisapäivänä länteen, on jotakin vialla. Semminkin kun keskeyttäneiden joukkoon pitää lisätä neljäs nuorten maajoukkuevalmennettava, joka ajoi liiton nuorten kerhojoukkueessa.

Näistä junnuistamme EM-sarjassa ajoi koko kauden vain kaksi miestä, MM-sarjan junnuluokassa ei ketään. On aika valaisevaa selata muutamalta vuodelta MM-sarjan junnuluokan pistetilastoja. Sieltä löytyvät lähes kaikki sarjan tämänhetkiset ranskalais-, espanjalais- ja italialaishuiput!

Hakematta tulee myös mieleen Mika Aholan näillä sivuilla kesällä (18.6.) avaama, tarkoituksellakin kriittinen keskustelu nuorten kuljettajien motivaatiosta.

Totuus on vain se, että näistä miehistä tulevaisuus pitää rakentaa.

o o o

Torstaina tapasin vantaalaisessa kauppakeskuksessa erään lajin sisäpiireissä liikkuvan kaverin. Hän muistutti Aholan kommenteista ja todisti kolminkertaisen maailmanmestarin rinnalla: Valitettavasti Aholan puheissa on vinha perä. Kundeilla ei ole sitä asennetta ja omaa tahtoa laittaa itsensä peliin kuin ennen. Kaikki saadaan liian helposti!

Aika murheellista.

Millään ihmeen eväillä Suomi nousee kanveesista parissa vuodessa? Pitää muistaa, että Sixi ajetaan vuonna 2011 Kotkan ja Haminan seuduilla.

Konttaillaanko kotikonnuilla?

o o o

Kansallisesti laji voi hyvin, jos katsotaan sokeasti ajajamääriä. Yksittäisiä kuljettajia on tänä vuonna osallistunut kilpailuihin enemmän kuin koskaan. Kolikon kääntöpuoli on se, että kilpailujen määrä aina tähän vuoteen saakka laski. Voisi sanoa, että puhelinkopissa oli tungosta. Toisaalta ajajamäärän kasvu on jo useamman vuoden kirjattu keskimäärin +/-50 ikäluokasta.

SM-sarjan eri luokissa taso oli kohtalaisen hyvä, mutta maailmalle ollaan valmiita vasta kun on kokemusta ja rutiinia kansainvälisistä kilpailuista ja sarjoista.

Kansainvälinen taso nousee koko ajan ja Keski-Euroopan maat tuottavat MM-sarjaan kovia kasvoja kuin liukuhihnalta. Samaan tahtiin lupaavienkin suomalaisten tie tehdastalleihin vaikeutuu entisestään. On helpompi myydä prätkää ns. isoissa maissa tavalliselle tallaajalle, jos tallin supernimi on Mario tai Marc kuin Matti.

o o o

Ei silti vaivuta synkkyyteen!

Poutsu

PS) Onko (enduro)valtakunnassa kaikki hyvin? Mikä mättää? Ota kantaa keskustelusivuillamme!

Rivit harvenevat

Keskiviikko 14.10.2009 klo 6:31 - Poutsu

Suomen junnujoukkueelle kävi Portugalin Sixillä kalpaten nopeammin kuin kohtuudella saattoi odottaa. Toisena kisapäivänä Olli Turma joutui liittymään Roni Nikanderin seuraksi laulukuoroon.
Joukkue oli sillä vajaa eikä jumbosijalta 15 nousta kahden tunnin päivittäisellä aikalisällä sen ylemmäksi. Ei ennen kuin muita maita liittyy samaan ns. suorasääristen joukkoon.

o o o

Junnujen MM-tilanteen kärkitappeluissa vain Espanja ja Ranska eivät vielä ole kokeneet miesmenetyksiä. Miesten puolella sama tilanne kärkipäässä on viidellä joukkueella eli Ranskalla, Suomella, Italialla ja Ruotsilla ja Australialla.
USA:lla on molemmissa joukkueista jo yksi mies sivussa eli ei enää varaa yhteenkään keskeyttämiseen.
Suomellakin oli vähän kiikun kaakun Juha Salmisen ongelmien takia, mutta Juha hoiti hommat ammattimiehen lailla ja kapina jatkuu.
Salmisen epäonnen myötä Ranska tosin teki vähän lisää hajurakoa tiistaina.
Naisten kisassa Ruotsi pistää tiukasti hantiin kärjessä olevalle Ranskalle ja Australia ohitti USA:n. Suomi on niin sanotusti luku sinänsä. Eroa kärkeen kahden kisapäivän jälkeen muhkeiden at-minuuttien takia jo puolitoista tuntia.
Mutta pääasia, että homma jatkuu ja kaikki kolme "likkaa" ovat yhä mukana.

o o o

Kerhojoukkueiden kilpailussa SML 1 eli Janne Vesterinen, Petteri Gustafsson ja Ali Koivisto on 15:ntenä vajaat 26 minuuttia kärjestä.
Clubisarjassa keskeyttänyt pääsee jatkamaan, mutta tilille tulee keskeytyspäivältä kahden tunnin aikalisä. Miko Mellin ajoi tiistaina kelpo päivän, ja Lauri Pohjosen epäonnesta huolimatta SML Youth Team eli liiton nuorten kerhojoukkue nousi toiseksi parhaana kerhojoukkueenamme sijalle 60. Lauri Salonen oli taas porukan syömähammas. Kerhomiehistä hän oli pikkuluokassa päivän kolmonen, paras oli Tshekki Jan Zaremba, jolle Leuka hävisi 14 sekuntia. Tshekki nousi luokan kokonaistilanteen kärkeen juuri Salosen edelle.

o o o

Ellei ihmeitä satu, KTM:n ykköskokoonpano Curt Caselli, Samuli Aro ja Eero Remes vie voiton valmistajien sarjassa. Ero KTM kakkoseen on jo neljä ja puoli minuuttia.
Ainakaan loppucrossiin ei ykköskolmikko sorru. Homma onnistuu kaikilta liki ammattilaisten malliin.

Poutsu

Paha keskeytys?

Tiistai 13.10.2009 klo 9:40 - Poutsu

Portugalin Sixin avauspäivässä oli paljon hyvää, mutta myös varjoja kuten elämässä yleensäkin. Tuusulan Moottorikerhon miehet Eero Remes ja Samuli Aro huitelivat positiivisesti yläkanttiin. Molemmat tekivät tämän kauden parhaat suorituksensa MM-tasolla; yleiskilpailun kakkos- ja kolmossijat, Remes pikkuluokan nopein, Aro ison kakkonen.
Muutenkin Trophy-joukkue aloitti ihan mukavasti. Simo Kirssi oli aamusta vähän hukassa. Hän jäi pois joukkueen päivätuloksesta, mutta jatkaa ja jokainen päivä on aina uusi.
Kirssiä nopeammin avauspäivästä selviytyivät junnumaajoukkueen miehet Oskari Kantonen ja Antti Hellsten sekä kerhojoukkuekuski Lauri Salonen.
Juha Salminen oli luokkansa (E2) kolmas ja Valtteri Salonenkin 14:sm Marko Tarkkala ison luokan seitsemäs.

o o o

Pari harmillista keskeytystä kuitenkin tuli. Roni Nikanderin ja Miko Mellinin päivä päättyi kahteen maastokokeeseen.
Nikanderin keskeytys on nuorten maajoukkueelle haavoittava. Nyrkkisääntönä ikävä kyllä tahtoo olla, että jos miesten ja nuorten maajoukkueista yhden miehen liikkumavara syödään heti ensimmäisenä tai toisena päivänä, kasaantuu jatkaville paineita ihan liikaa. Yhteenkään keskeyttämiseen ei joukkueessa ole silloin enää varaa.
Nuorten kerhojoukkue Lauri Salonen, Miko Mellin ja Lauri Pohjonen aloitti lupaavasti. Salonen oli pikkuluokassa kerhojoukkueajajista päivän nopein ja Pohjonenkin kahdeksas.
Joukkueen sijoitus Mellinin kahden tunnin aikalisän takia on vasta 72:s. Takamatka on mahdoton. Jos Mellin olisi päässyt päivän maaliin ja ajanut lähellekään Laurien vauhtia, olisi joukkue jatkanut toiseen päivään viiden parhaan joukossa.
Kerhojoukkueista parhaalla sijalla (20/91) on Sml 1 eli Janne Vesterinen, Petteri Gustafsson ja Ali Koivisto. Ero kärkeen runsaat 11 minuuttia.

o o o

Toisaalta kerhojoukkueiden sarjassa voi kaukaakin ehtiä korkealle. Mieleen tulee vuoden 2002 Sixi Jablonecissa. Vesa Kytönen sai heti avauspäivänä 15 at-minuuttia, mutta niin vaan kerhojoukkue kipusi aivan tyvestä Heikki Timosen, Pekka Viljakaisen ja Kytösen peräänantamattomuudella peräti kakkoseksi! Takamatka kärkiklubiin kutistui seitsemäksi minuutiksi, joten kisan nopeimmasta kerhopoppoosta ei ollut kahta sanaa.

Poutsu

Valmiina kuin lukkari sotaan

Perjantai 9.10.2009 klo 14:27 - Poutsu

Suomen joukkueet ovat Fiqueira da Fozissa Portugalissa iskussa kamppailuun 84. Sixissä MM-joukkuemitaleista. Voisi sanoa, että valmiit kuin lukkari sotaan.
Perjantaina suomalaiset valmistautuivat ilmoittautumaan ja alkuillasta oli edessä katsastus. Useat kerhojoukkueiden ajajat ilmestyivät vasta paikalle, joten kiirettä piti.
Trophy-joukkueen johtaja Pekka Kulju tiesi kertoa, että pientä sumplausta kerhojoukkueiden ajajien ja luokkien kanssa tuli vielä viime tipassa. Pekan laskujen mukaan 34:stä ilmoittautuneesta paikalla oli ajokunnossa vain 26. Tuorein jobinposti tuli Jarkko Jake Vainiolta, joka kotipuolessa USA:ssa oli katkaissut treeneissä kylkiluita eikä kykene nyt niihin lukkarihommiin.

o o o

Ranskan Trophy-joukkueen alkuperäisestä miehistöstä on vaihtunut kolme eli puolet. Pekka Kuljun mukaan asiassa on kuitenkin toimittu sääntöjen puitteissa.
Sääntöjen mukaan nimetyn varamiehen voi ilman muuta vaihtaa joukkueeseen jonkun tilalle. Muuten säännöissä sanotaan, ettei miesten vaihtaminen enää onnistu. Mutta kuten kaikissa säännöissä, tässäkin asiassa toinen sääntö kumoaa toista. Nimittäin "kilpailun tuomariston päätöksellä" muitakin muutoksia voidaan kilpailun sääntöjen mukaan tehdä.
Kulju uskoo, että tuomaristo Heinrich Smithin johdolla tekee puhtaasti urheilullisia ratkaisuja.

o o o

Sitä paitsi on vaikea sanoa vahvistuuko vai heikkeneekö Ranskan miesten joukkue muutosten myötä. Ei ainakaan oleellisesti. Antonio Meo toki paikkaa hyvinkin Jonny Aubertian jättämän aukon, mutta korvaavatko Marc Germain ja nuori Marc Bourgeois täysin Sebastien Guillaumen ja Fabien Planetin kokemuksen. Se jää nähtäväksi. Jos ei muuta niin joukkueen keski-ikä putosi, mikä toisaalta merkitsee kuljettajien kokemuksen vähenemistä. Ja sehän etenkin Sixillä on ratkaisevaa. Ja taas toisaalta: tilalle tulleet ovat nopeutensa näyttäneet tällä kaudella.
Kuten aiemmin todettu, enää sumplaaminen kuljettajien sijoittelussa luokkiin ei ole niin ratkaisevaa kuin aiemmin. Nythän lasketaan vain ajat yhteen. Enää ei suoranaisesti ratkaise ero oman luokan kärkeen mitään.

o o o

Portugalista puuttuu kahden edellisvuoden tapaan Suomen Sixi-historian menestyksekkäin kilpailija, kolme MM-kultaa putkeen voittanut Mika Ahola. Ahola ajoi Sixin 14 kertaa peräkkäin (1993-2006) ja on ollut voittamassa Suomen kaikkia seitsemää (1996-2006) Trophy-kultaa.
Kiintoisaa on, että Aholan italialaisen HM Honda Zanardo-tiimin muut kuljettajat ovat Portugalissa mukana Italian (Fabio Mossini ja Oscar Balletti) tai Hollannin (Erwin Plekkenpol) joukkueissa.
Sixistä huolimatta myös nämä kolme osallistuvat tiimin tiedotteen mukaan Sixin jälkeen myös enduron MM-hallisarjaan (Sheffield, Englanti 31.10., Genova, Italia 5.12., Vigo, Espanja 9.1. ja Madrid, Espanja 30.1.).
Suomalaisten menestystä ja historiaa Sixeillä voi muuten tutkia muun muassa Kari Tiaisen nettisivuilta, jonne Ari "Hänskä" Hänninen on päivittänyt suomalaisten tilastoja.

o o o

Kateus ennen kaikkea. Aiemmin tuli kirjoitettua siitä, kuinka ahkerasti kotimaasta käsin puukotetaan selkään kv. autoliiton FIA:n puheenjohtajakamppailussa mukana olevaa Ari Vatasta. Näin tapahtui erityisesti Suomen MM-rallin aikoihin.
Tuntuu olevan pääasia, ettei parhaillaan Keniassa ja Tansaniassa sukkuloivasta Vatasesta tehdä FIA:n presidenttiä.
F1-pomo Bernie Ecclestone on Jean Todtia tukiessaan lyönyt myös Vatasta kuin vierasta sikaa. Myös FIA:n nykyinen presidentti Max Mosley tulee Todtin valintaa, joten Vatasella on syytäkin hankkia tukijoita taakseen 23. lokakuuta tehtävään valintaan.
Ecclestonen kohdalla voi vain todeta, ettei vaan kävisi kuten kilpahaukunnassa Matti Vanhasen pään menoksi. Haukku kääntyykin haukkujaa itseään, FIA:n tapauksessa Todtia vastaan.
Toisaalta Vatanen on suotta suututtanut lausuntopimennyksellään kotimaiset tiedotusvälineet. Kannattaisi muistaa, että väittelyssä median kanssa tuppaa aina jäämään kakkoseksi. Se on sen viimeisen sanan taika.
Tuoreimmassa Vauhdin Maailma-lehden nettikyselyssä Vatanen toki lyö Todtin prosentein 77-23. FIA johtajaa pääsevät Suomesta kuitenkin valitsemaan vain AKK ja Autoliitto.

o o o

Ja mitä Vanhaseen ja yhden sun toisenkin rahojen koplaukseen tulee, pojathan vaan noudattavat maan tapaa. Kun näin on toimittu aina, taju ja ymmärrys oikean ja väärän raja eettisesti häviää kokonaan.
Vaan kyllä kateus silti on ihan perisuomalainen ominaisuus. Se tuli taas ilmi siinäkin, että isänmaan nimissä Suomesta käsin yritettiin kampittaa presidentti Martti Ahtisaarta jahdissa Nobelin rauhanpalkinnosta.

o o o

Nyt onkin hyvä orientoitua seuraamaan ensi viikoksi Sixin tapahtumia. Aikaakin on kivasti, kun Sixi sattuu osa-aikaeläkeläisen kolmen viikon sapattijakson keskelle.
Viimeisellä viikolla voi sitten toipua kaikesta ja lähteä vaikka kalastamaan.
Mitäpä sitä tällä iällä muutakaan, kun yöt menevät vessassa hypätessä ja päivät naapureiden nimiä muistellessa!

Poutsu

Onneksi meillä on Ruotsi!

Sunnuntai 30.8.2009 klo 16:21 - Poutsu

Yleisurheilun MM-kisat Berliinissä menivät niin sanotusti persiilleen. Umpisurkea menestys jopa keihäänheitossa on pahentanut meidän metsäsuomalaisten alkanutta syysmasennusta entisestään. Jonot kallonkutistajille sen kun venyvät.
Mutta onneksi meillä on tämä Ruotsi. Finnkampenissa kaksi MM-kisojen "nollakerholaista" iski yhteen ja siitä sopi hakea edes pientä helpotusta.
Hakattiin sentään Ruotsi! Ainakin joissakin lajeissa.

o o o

Onneksi meillä on tämä Ruotsi myös endurossa. Tosin länsinaapureista ei enää viime vuosina ole ollut sen enempää MM-sarjassa kuin Sixilläkään härmäläisille haastajiksi.
Tuntematta sen tarkemmin kuljettajien perusteluita, nyt ruotsalaiset kärkikuskit sahaavat omaa oksaansa. Kun Ruotsin liitto olisi järjestänyt Sixille lähtijöille leirin Kreikan ja Ranskan MM-osakilpailujen väliin 5.-7. syyskuuta, ei se herroille Ljunggren, Eriksson, Carlsson ja Sjö käynyt. He halusivat tehdä Sixin viimeistelyt omin päin. Individuelt!
Onko ruotsalaisiin tarttunut italialaisten hienohelmojen tauti? Onko äiti, vaimo tai tyttöystävä ollut sitä mieltä, että "en minä nyt liiton leirille.". Vai onko hupenevakin menetys noussut päähän?
Ruotsin liitto SveMo nimittäin olisi maksanut koko leirin, samoin kun maksaa 75 % koko Sixin reissun kuluista.

o o o

Eivätkä Ruotsin joukkueen ajajat ole tähänkään asti tyytyneet Sixillä yhtä vähään kuin suomalaiset kilpakumppaninsa. Useilla Sixin reissuilla mukana olleena olen antanut saattaa tiedokseni, että suomalaiset ovat vähän kuin keppikerjäläisiä. Melkein on sääliksi meikäläisiä käynyt. Aina ei ole ollut edes yhdenmukaisia maajoukkueasuja. Etenkään naiskilpailijoillamme silloin harvoin kun heitä on mukana ollut. Sen sijaan Ruotsin liitto on palkannut huoltajat, siis maksanut kaikki heidän kulunsa.
Suomalaiset, jotka matkustavat Sixin perässä omalla kustannuksellaan maailman ääriin ja tekevät kisoissa huoltopisteissä ympäripyöreitä päiviä, saavat yhden lämpimän aterian päivässä. Siis jos ehtivät periferiasta ajoissa varikolle.
Mutta antaa länsinaapureiden pilata itsensä pois lajin huipulta. Ruotsia edustaa nyt sitten Portugalissa vain yksi maajoukkue. Trophy-joukkueeseen jäävää kahta miestä täydennetään junnujoukkueeseen alun perin kaavailluilla.

o o o

Vaikka Ruotsista ei Sixillä vaaraa Suomelle ole, henkilökohtainen MM-sarja nostaa koko ajan lisää muita uhkaajia Eeron, Juhan, Simon, Valtterin, Samulin ja Markon muodostamalle joukkueelle.
Kreikan GP:n avauspäivänä Serresissä yleiskilpailun kympin kärjessä oli peräti viisi ranskalaista; Meo, Aubert, Guillaume, Nambotin ja Gauthier. Toisena Kreikan päivänä tilanne oli jokseenkin sama. Sixillä ajavat tiettävästi myös Thain ja Planet, koska Meo olisi Ranskan Ahola, joka ei siis olisi mukana.
Vaikuttaa vähän siltä, että Suomi saa tapella tosissaan pitääkseen takanaan paitsi vanhan tutun vihollisen Italian myös Espanjan. Italian joukkueeseen on tiettävästi värvätty myös Antti Pyrhöstä motocrossin MM-sarjan "täyteluokassa" MX3:ssa kiusaava Alex Salvini.
Myös Iso-Britannia saa jalkeille iskukykyisen joukkueen mikäli on uskominen offroadchampionsin nettisivuja. Ja miksi emme uskoisi ainakin siihen saakka kunnes järjestäjät julkaisevat viralliset listat.

o o o

Jonny Aubertin mahdollisuus kovaan vauhtiin MM-sarjassa loppui Samuli Aron tapaan Kreikan lauantaihin, jolloin hän varmisti jo ensimmäisenä tämän vuoden MM-luokkamestaruuden.
Jos Aubert ei pysty ajamaan sarjan päättävässä kotikisassa 12.-13. syyskuuta, on sillä tiettyä merkitystä. Ensinnäkin E2-luokassa "isot pisteet" (voitosta 25) saattavat jäädä vapaiksi. Juha Salmisella on tällöin vara tehdä pronssimieheen vähän marginaaliakin. Toisekseen lauantain jälkeen Aubertilla oli sarjan yleiskilpailussa jo 20 pisteen kaula Mika Aholaan ja sunnuntain jälkeen ei sitäkään.
Toisaalta en usko, että Aubert St.Flourista jää pois. Hän on mukana, vaikka pää kainalossa jos vain suinkin mahdollista.
Vaikka epäonnea ei sovi toivoa, ei etenkään lahjakkaalle ja taitavalle Aubertille, hänen lupposyksynsä passaisi meille sikäli, ettei tarvitsisi ranskantaa Endurospecial Trophy MM:n voittajalle luovutettavaa kunniakirjaa...

o o o

Juha Salminen on kauden vanhetessa petrannut BMW:nsä kanssa menoaan, mutta vielä on kurottavaa.
Bemarilla tai missä lie on laskettu, että ennen Meksikon kisaa ajetuissa tämän kauden MM-osakilpailuissa Juha hävisi luokkakärjelle keskimäärin 3,2 prosenttia ja Meksikossa enää 0,7 %.
Laskelmat varmasti pitävät paikkansa, mutta ei tilastomatematiikka suinkaan kaikkea kerro. Se voi jopa huijata.
Takuuvarmasti on niin, ettei Aubertin tarvinnut Valle de Bravossa enää ajaa riskirajoilla. Hän saattoi ottaa höllemmin, jolloin ero Salmiseen kaventui.
Tämä ei toisaalta sulje pois sitä näkemystä, että Salminen on saanut kitkettyä pyörästään pois lastentauteja ja peli käy käteen paremmin, kuten isot pojat sanovat.

Poutsu

Ranskan mafia

Maanantai 20.7.2009 klo 15:36 - Poutsu

Meksikossa ajettiin kauden kolmanneksi viimeinen (6/8) MM-enduroviikonloppu, kun Sixiä (Portugali) ei lasketa mukaan. Meksikossa on vaikka mitä. Syvä talouslama, jenkkeihin virtaavia pakolaismassoja, sikainfluenssan synnyinsijat. Niin, ja huumemafiat, joiden jäsentenvälisissä on kuollut parissa vuodessa liki 13 000 henkeä. Viime iskussa myös 12 poliisia.

Veretön ja paljon hillitympi, mutta sitäkin selvempi mafia iski taas entistä vahvemmin endurossa ja MM-osakilpailussa.

Kuten aiemminkin on tullut todettua, ranskalaiset hallitsevat aika selvästi maailman enduromarkkinoita. Aivan kuten Suomi vielä muutama vuosi sitten. Kyllä meidän pitää aidosti olla huolissamme tulevaisuudesta ja jälkikasvusta.

o o o

Jonny Aubert painelee E2-luokan mestariksi. Koossa on puhtaan 1-sarjan oikeuttamat 300 pistettä. Mehikossa toiseksi noussut Juha Salminen tulee 75 pisteen päässä.

Kun voittaja saa kisasta 25 pistettä ja MM-osakilpailuja on jäljellä neljä, kristallisoituu tilanne jokaiselle. Kulta ratkennee jo seuraavassa osakilpailussa Kreikassa, ehkä jo avauspäivänä. Rodrig Thain - ranskalainen - varmistaa luokassa viitospaikalla.

Aubertille menee näillä näkymin myös MM-sarjan yleiskilpailun ykköselle kuuluva Endurospecial Trophy MM-kunniakirja. Vain Mika Ahola voi uhata Aubertin ykkösasemaa ja säästää meitä postikuluilta.

o o o

Aholalla on E1-luokassa 33 pisteen etumatka - taas ranskalaiseen Antonio Meoon. Aika selkeä tilanne sikäli, että vaikka Meo voittaisikin loput neljä kisaa luokassa, riittäisi Aholalle pari nelossijaa ja pari viitossijaa.

Toki se on näin yksinkertaista vain paperilla. Kannattaa muistaa, kuinka tiukoilla Meo on viime viikkoina pitänyt Aholaa niin MM- kuin Italian sarjoissakin. Meksikossa hän löi Aholan molempina päivinä. Sitä ennen hän oli noukkinut MM-sarjassa jo kuusi kakkossijaa!

Meon ripeää nousua enduron huipulle voi vain ihailla.

Eero Remes jatkaa pikkuluokassa viidentenä, mutta vain kuusi pistettä edellä - taas ranskalaista Julien Gauthieria. Gauthier löi Remeksen Meksikossa molempina päivinä eli viitosssija Eerolle MM-sarjassa on kaikkea muuta kuin selvä.

o o o

Entäpä iso luokka? Samuli Aro on MM-pisteissä neljäntenä (238). Edellä ovat - taas kaksi ranskalaista Seb Guillaume kolmen ja Chrstophe Nambotin 14 pisteen päässä. Ivan Cervantes on 22 pistettä karussa paremmaltakin ranskalaiselta.

Junioriluokassa Espanjan Oriol Menan etumatka Jeremy Jolyyn on 78 pistettä sen jälkeen kun Joly koki sunnuntaina Mekiskossa nollapäivän.

Tietenkin Joly on ranskalainen.

Jos MM-mitalit jaettaisiin nyt, Suomelle tulisi yksi kulta (Ahola) ja yksi hopea (Salminen). Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden jaksolla yhtä vähään on jouduttu tyytymään vain kerran. Kaudella 2005 Aro toi kullan ja Tarkkala hopean.

o o o

MM-endurosarjaa pyörittää ABC Communication ja sen melkoisen despoottimaiseksi luonnehdittu, joskin sarjaan paljon hyvääkin tuonut pomo Alain Blanchard.

En osaa sanoa, suosivatko Blanchardin sarjaan vuosien mittaan tuoneet muutokset nimeomaan ranskalaisia. Vaan ei niistä ainakaan haittaa ole Gallian kukoille ollut.

Valle de Bravossa kisapäivät erottuivat totutusta myös ainakin siinä, että päivillä oli pituutta. Ek-aikaa kertyi parhaimmillekin tunti ja 20 minuuttia, kun sitä yleensä MM-kilpailuissa kertyy 40-50 minuuttia.

Ennakkotietojen mukaan kierroksia piti olla kolme, mutta olikin neljä. Toki maastoja luonnehdittiin helpoiksi.

Mutta saivatpahan pojat ajaa koko rahan edestä. Mitä sitä sinne asti turhan päiten!

o o o

Seinäjoen seudulla ajettiin sunnuntaina Mutkamäki-enduro, joka jäi tällä kertaa vähän MM-sarjan jalkoihin. A-luokan kisan voitti Petteri Silvan ennen Riku Riiheläistä ja Olli Jänttiä.

Pääsarjan pudotuskilpailun finaalissa Jari Pulkkinen löi Antti Hellstenin. Riiheläinen ja Silvan putosivat välierissä.

Kauden kymmenes kotimainen kansallinen endurokisa (mukana myös SM-osakilpailut) toi yhdeksännen yleiskisan voittajan lasketaanpa Mutkamäen absoluuttiseksi mestariksi sitten Silvan tai Pulkkinen.

Kahteen yleiskisan voittoon on yltänyt vain Hellsten, joka juhli Perttulan ja Orimattilan kansallisissa.

Seuraava kotimainen kisa onkin sitten Bastukärriin maahanpanijaiset heinä-elokuun vaihteessa. Sipoon kisan nimi on tilannetta kuvaavasti Goodbye Bastukärr. Toiminta kyseisellä crossiradalla loppuun viimeistään vuodenvaihteeseen mennessä. Tilalle tulee logistiikkakeskus. SiMK pykää uutta rataa Lugnnäsiin Kuloontien varteen vastapäätä ampumarataa ja kaatopaikkaa.

Poutsu

Kaksi puuta

Sunnuntai 21.6.2009 klo 14:40 - Poutsu

Minulla on kaksi kotimaista musiikillista suosikkia, jotka vielä tottelevat sukunimeä/”sukunimeä” Tapio. Tämä konkari ja stara Kari ja tämä nuorempi, jo melkein stara Juha.

Jälkimmäinen laulaa muun muassa näin:

”Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ne kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan…”

o o o

Juha Salminen, 32, ja David Knight, 31, ovat myös kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää. Molemmat katsoo uuteen kevääseen, seisoo erillään, mutta juuriaan ne ovat punoneet yhteen samoissa tiimeissä ja kilpasarjoissa.

Mutta yhdessä mielessä ne seisovat kovasti erillään.

David Knightin päätös jättää BMW puolen kauden jälkeen ei ollut suuri yllätys. Perjantaisessa tiedotteessaan Knight esittää kaikki asiaankuuluvat fraasit hyvästä yhteistyöstä tiimin kanssa. Niin kauan kuin sitä riitti. Knight kiitteli tiimiä erityisesti viime kuukausien työstä saada pyörää paremmaksi.

Miksi kehua, jos tulos ei tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta.

Vain David poltti proppunsa.

Jotenkin tuntuu vaan siltä, että BMW:n kaluston raakilemaisuus alun alkaen MM-endurosarjaan yllätti myös Knightin. Man-saaren mies kuvitteli kävelevänsä valmiiksi katettuun pöytään.

Myös tiimipäällikkö tunnusti avoimesti jo kahden MM-avausviikonlopun jälkeen, että eväät eivät olleet valmiit. Vaikka muuta luultiin. Ja kuskit saatiin laulamaan keskinäisten testien jälkeen seireenien laulua. Totuus paljastui vasta kun viivalle tuli muitakin.

o o o

Knightilta ei löytynyt taitoa, halua ja valmiutta samaan, jota löytyi Juha Salmiselta. Ei jokaisesta formula- tai MotoGP-kuskistakaan ole linkkiksi ajopelin ja varikkoväen välillä.

Jälkikäteen ajatellen Juha Salminenkin ehkä olisi valmis vaikka tinkimään vähän palkastaan, jos pyörä olisi saatu sormia napsauttamalla täysin kilpailukykyiseksi esimerkiksi entisen tiimin KTM:n kaluston kanssa.

Urheilija kun yleensä haluaa pärjätä ja taistella voitoista. Raha on sittenkin vasta korkeintaan toiseksi tärkein asia. BMW:llä voittaminen ei vielä ole ollut mahdollista.

Salminen, päinvastoin kuin Knight, on kuitenkin ollut valmis käärimään hihat osallistuakseen pyörän kehitystyöhön. Se on ossa sitä työtä, josta miehelle maksetaan. Eittämättä parempaan suuntaan on kauden mittaan mentykin. Kuitenkin Salmisen ja merkin kanssa pitempään puuhanneen Simo Kirssin välinen pieni marginaali kertoo siitä, että tekemistä riittää. Salminen joutuu tappelemaan sijoista, jotka eivät ole hänelle aikaisemmilta kausilta tuttuja. Käydään taistelua aikaa vasten. Muutenkin kuin kisapikiksillä.

Suomalaisten pinna on kuitenkin pitänyt paremmin. Ainakin pokka on pitänyt ulospäin.

o o o

Juha Salminen on lajinsa huippuammattilainen ja haluaa olla perillä pyöränsä joka sopukasta. Kyntensä Salminen näytti palautteen antajana ja pyörän kehittäjänä jo KTM:llä. Yksitoista kautta putkeen itävaltalaistehtaan palveluksessa, sinä aikana seitsemän henkilökohtaista maailmanmestaruutta, kisakausia ja menestystä aivan kaikenkokoisilla tehtaan enduropyörillä, kehitystyötä ”Kempin”, AJ Kemppaisen (ei se halfpaippari) ja muiden mekaanikkojen kanssa.

KTM:llä on nyt huippukalusto endurossa joka luokkaan. Pieni ripaus siitäkin kunniasta kuuluu yhä Salmiselle.

BMW:llä on nyt vaikeata. Ei kuitenkaan olisi salmismaista luovuttaa kuten teki Knight.

Pitää olla sitä oikeaa asennetta, jota keskustelupalstallamme on viime päivinä eri yhteydessä peräänkuulutettu!

o o o

Endurokaudella on edessä hiljaisempi tovi. Parin viikon kuluttua Ahola ja kumppanit ajavat Italian mestistä, mutta MM-sarja jatkuu vasta neljän viikon kuluttua Meksikossa. Meksikostahan alkoi huhtikuussa H1N1-virus. Tätä A-virusta on myös kutsuttu sikainfluenssaksi. Kisa on kuitenkin päätetty ajaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Eikä varmaan mitään hätää, koska tauti on vaarallinen vain heikkokuntoisille. Ja enskamiehethän MM-tasolla ovat pelkkää rautaa!

SM-kisakausi jatkuu parin viikon lykkäyksen seurauksena Mäntsälässä vasta syyskuun alussa (6.9.).

Seuraava kotimaan kilpailu on kuitenkin jo kolmen viikon kuluttua Joutsassa. 12. heinäkuuta ajetaan ISDE-tukikisa. Ilmoittautuneita on tällä erää vajaat sata, mutta dead line on vasta 3. heinäkuuta eli vielä ehtii hyvin mukaan. Edellispäivänä järjestetään samassa paikassa ajoleiri. Silläkin tuetaan taloudellisesti Suomen joukkueiden matkaa Portugalin Sixille.

o o o

Monet pitävät enduroa kummallisena lajina. Möyriä nyt aamusta iltaan metsissä, soilla ja hiekkakuopilla itsensä väsyksiin ja saada niin pyörän kuin vaatteet…

Mutta on niitä muitakin outoja lajeja. Järvenpääläinen ystäväni, 42-vuotias Janne Kankaansyrjä harrastaa ultrajuoksua. Tiedättehän lajia, jossa maraton on pikamatka.

Eilen Janne pääsi maaliin Euroopan halkijuoksussa. Kisalla on mittaa 4488 km Italian eteläkärjestä Barista Norjan Nordkappiin. Urakka kesti 64 päivää ja päiväannokseksi tuli keskimäärin 70,1 km. Ajatelkaa 64 päivää samaa putkeen.

Janne oli muutamasta kymmenestä kilpailijasta yhdeksäs. Hän viipyi tien päällä yhteensä 460 tuntia 57 minuuttia ja 52 sekuntia. Voittajan, saksalaisen Rainer Kochin tulos oli 378.12.44.

Kuusi vuotta sitten Kankaansyrjä osallistui vastaavaan kisaan Lissabonista Moskovaan. Matkaa 5100 km ja juoksupäiviä kuten nytkin 64. Silloin Janne oli kuusi vuotta nuorempi ja neljäs.

Että on meitä joka lähtöön! Ihan positiivisesti ajatellen. Jokainen valitsee lajinsa ja ”hullutuksensa”. Tehkääpä perässä!

o o o

”Yleishyödylliset” (maksuttomat ja kaikille avoimet) nettisivumme saavat koko ajan lisää kävijöitä ja ystäviä kuin helluntaiepistola.

Mäntän Seudun Moottorikerhon kantaviin voimiin kuuluva Ahti Koivu lähetti meille paikan päältä hienoja kuvia Slovakian kuraenduroista, jos miesten kuorrutuksia voi hienoiksi sanoa. Ovatpa ainakin luonteenomaisia lajille, myös Suomi-endurossa.

Kiitoksia Ahti, kun soit antejasi!

Allekirjoittanut suunnistaa ensi viikolla Päijänteelle katsomaan suoko siellä toinen Ahti antejaan. Mutta sillä ei ole niin väliä, vaikkei soisikaan. Hyvää kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan.

Poutsu

Vienoja uusia tuulia

Lauantai 20.6.2009 klo 19:34

Slovakian MM-viikonlopun avauspäivä oli monessakin mielessä poikkeava:

Mika Ahola voitti kahdeksannen kerran yhdeksästä luokkansa, mutta ei tällä kertaa pystynyt kamppailemaan itseään yleiskilpailun kolmen kärkeen. Sen vei E2-luokkaa yhä puhtaalla pelillä johtava Jonny Aubert.

Vasta maastokoe 9/10:llä Ahola nousi parhaaksi suomalaiseksi ohi Juha Salmisen.

Päivän päättäneellä extremellä myös Samuli Aro nousi yleiskilpailussa Salmisen edelle.

Neljä suomalaista yleiskilpailun kärkikymmenikössä: 5) Ahola, 6) Aro, 7) Salminen, 10) Kirssi. Mutta neljän kärki muille. Muille suomalaisille lunta tupaan: Remes kahdeksas, Mattila ja Seistola joutuivat keskeyttämään ja Salonen vaipui runsailla at-minuuteilla 17:nneksi.

Salminen oli yleiskilpailun ensimmäisen kierroksen (neljä ek:ta) yleiskilpailun kärjessä. BMW:n imperiumin vastaisku päivää David Knightin irtisanoutumisen jälkeen hiipui päivän vanhetessa.

Salminen ajoi Italiassa kahdesti kolmanneksi ja Riksussa kahdesti toiseksi, mutta oli lauantaina luokkansa neljäs ennen Kirssiä.

o o o

Lauantaita leimasivat ajajakohtaiset heilahtelut. Kun perjantain supertesti otetaan mukaan pääsi yleiskilpailussa pätkävoittojen makuun seitsemän miestä (Oblucki 3, Ahola, Nambotin, Planet, Meo, Aubert ja Cervantes), mutta kisan kärkimies vaihtui silti lauantaina vain kolme kertaa.

Vaikka Oblucki keikkui kärjessä kuuden eri maastokokeen jälkeen, vei Aubert jälleen yleiskilpailun!

Puolalainen johti kisaa ennen päätösekstraa 8,61 sekunnilla, mutta sen jälkeen Aubert tuuletti 10,01 sekunnin marginaalilla.

Se oli täsmähyökkäys jos mikä, sillä ranskalaiselle se oli ainoa pikisvoitto!

o o o

Pitää samalla vähän lieventää kantaa EM-endurosarjan tasosta. Viime kaudella E2:n EM-kullan voittanut Slovakian Stefan Svitko tuli Kotarillaan kokeilemaan MM-sarjaa. Ison luokan kolmas ja yleiskilpailun 14:s.

Puolan Yamaha-kuljettaja Michal Szuster aloitti pikkuluokassa hyvin ja oli ennen keskyttämistään neljän pätkän jälkeen luokassaan kahdeksantena vajaan sekunnin päässä Eero Remeksestä.

Niin, Eerolle jäi käteen tuo kahdeksas sija. Paljon vähemmän mitä odotettiin.

o o o

Tumma ja kaiketi myös tulinen ranskalaiskaunotar Ludivine Puy on aivan ilmeisesti tehnyt tämän vuoden MM-endurosarjassa historiaa sijoittumalla pisteille.

Heinolan MM-kisoissa neljä vuotta sitten mieskilpailijoita ja katsojia päin mäntyjä ja miltei pyörryksiin kävelyttänyt Puy ajoi Espanjan MM-viikonloppuna ensimmäisenä päivänä16:nneksi. Tosin ranskalaispoliisin Gas Gasin taakse E3-luokassa ei enää ketään jäänytkään ja ero 15:nteen tuli yhdeksän ja luokan kärkeen 15 minuuttia, mutta kuitenkin.

Tuskin koskaan aiemmin, ei ainakaan 2000-luvulla, naiskilpailija ole päässyt MM-pisteille. Puy on moninkertainen naisten Euroopan mestari, vaikka hän 2006 jäikin mestaruudesta vaivaisen pisteen loukattuaan itsensä Dakar-rallissa. Dakaria Puy on ajanut muun muassa KTM:n 690-kuutiaisella.

Hyvät herrat, kuvia Ludivine Puystä löytyy nimellä googlettamalla!

Suomen naiskolmikko pääsee syksyn Sixillä ottamaan mittaa Puystä.

o o o

Kaasukahva-ohjelmalle on syytä antaa tunnustusta Riihimäen MM-kisan televisioinnin toteutuksesta.

Tällä kertaa endurolähetyksessä ei menty, kuten liian usein aiempina vuosina, yli sitä missä rima oli matalin. Nyt sisältökysymyksiin oli selvästi paneuduttu. Ei näytetty vain yksi toisensa jälkeen viuhahdusta samasta mutkasta, nyppylästä tai tukkipinolta, vaan myös taustoittavaa materiaalia. Nyt annettiin Mika Aholan kertoa ajovarusteistaan ja Juha Salmisen pohtia uuden pyörämerkkinsä kehitystyön vaikeuksia.

Ehkä ensi kerralla sitten ääneen pääsee joku ja jostakin muusta aiheesta. Varikolta ja taustajoukoistakin kyllä aiheita irtoaa.

Poutsu

Kritiikissä kehityksen siemen

Perjantai 19.6.2009 klo 15:37

Mika Ahola peräänkuulutti pari päivää sitten junnuajajiemme motivaation perään, kun eivät ulkomaiset leiritkään kiinnosta ja pyyhe kisassa heitetään vähän liian helposti kehään.

Toivomisen varaa on ja paljonkin, kun katsoo millainen oli menestys EJ-luokassa Riihimäellä. Siis kotikisassa, jonka ei ainakaan periaatteessa pitäisi häikäistä olosuhteiltaan.

Arvatenkin Ahola halusi tietoisesti herättää asiasta keskustelua. Aihehan ei ole ensi kertaa esillä epävirallisilla agendoilla.

Mutta turha luulla, että allekirjoittanut olisi provosoinut Aholaa puuttumaan aiheeseen. Mika vaan vastasi sähköpostilla käytyyn huulenheittooni. Pyysin häneltä sellaista pikku palvelusta, että hoitaisi Endurospecial Trophy MM:n (MM-sarjan yleiskilpailu) kotiin, kun meillä ei nollabudjettimme takia ole varaa käännättää kunniakirjaa ranskaksi.

Mika lupasi yrittää parhaansa.

o o o

Sivuillamme sellaisenaan julkaistu teksti oli tuon kirjeenvaihdon jatkeena. En kyseistä Aholan haastattelua ja kommenttia nähnyt, mutta ymmärrän Mikan harmin. Itse kun menin muutama kuukausi sitten samaan ansaan, kun luotin saamaani väärään tietoon.

Kuten keskustelupalstalta on muutamista kommenteista luettavissa, Aholan kirjoituksessa on varmasti vinha perä. Olen seurannut lajia sivusta parikymmentä vuotta ja omat havaintoni ovat vahvasti samansuuntaisia. Voipa myös sanoa, että ne ovat vahvemmin vasta viime vuosien ilmiötä.

Olen miettinyt sitä, että miksi näin? Yksi syy saattaisi olla suomalaisten vahvassa menestyksessä MM-endurossa etenkin vuosituhannen vaihteessa, mutta myös aivan viime vuosina.

Onko niin, että tulevaisuuden lupaukset olettavat menestyksen tulevan ilman vuosien kovaa työntekoa ja uhrauksia? Kun MM-mitaleita tuli parhaimmillaan seitsemänkin vuodessa (2002), on saattanut syntyä harhakuva, ettei sarjan taso voi olla kova. Jopa jotkut huipulla olevat kuljettajat ovat vähätelleet saavutuksiaan, mikä on ollut omiaan vääristämään todellisuutta.

Yleinen vitsihän on, että kuljettajan omien puheiden mukaan hän lähtee SM-kilpailuun neljän tunnin treenillä. Vaikka totuus on useimmiten ihan muuta.

o o o

Kritiikki on kehityksen edellytys eikä kukaan saisi mennä niistä rikki. Eikä ole vain yhtä totuutta.

Kuten Jake Vainio (ajoi Saksassa 1989 Suomen Junior Trophy joukkueessa kaikkien aikojen ensimmäisen maajoukkuevoittomme Sixillä) kommentissaan Atlantin takaa viisaasta korostaa, ei pitäisi hätäillä, vaan antaa aikaa. Mutta ilman Aholan peräänkuuluttamaa asennetta ja työntekoa ei huipulle nousta. Eikä tasoitusvuosiin ole varaa.

Todennäköisesti tie huipulle on entistäkin ohdakkeisempi. Tehdaspaikoista, tavallaan taivaspaikoista, kilvoitellaan kovemmin kuin koskaan. Ranska, Italia ja monet muut maat eivät laske Suomea helpolla.

o o o

Kaksinkertainen enduron maailmanmestari ja kahden edellisvuoden GNCC-voittaja David Knight jätti Riihimäellä leikin kesken lauantaina kahden päivän jälkeen ja häipyi paikalta.

Tiettävästi Knightista tuli ensimmäinen huippukuski, joka suivaantui lopullisesti BMW:n kaluston antamaan tasoitukseen MM-sarjassa.

Eihän se varmasti kauhean inspiroivaa ole, jos mopolla ei kerkeä. Juha Salminen ja Marko Tarkkala ovat parempia kuskeja kuin MM-sijoitus tällä hetkellä osoittaa.

Tehtaat tiedottavat ahkerasti kuulumisiaan tilaamatta ja pyytämättä, mutta kaikki inhimillinen on raadollista. Eipä ole tullut nyt riviäkään BMW Motorrad Motorsportilta Knighterista. Yhtä hiljaa on ollut Knightin oma tiedotus.... kunnes perjantaina klo 13.26 tuli Knightin tiedottajalta kommunikea, jonka mukaan yhteistyö BMW:n kanssa on päättynyt ja MM-kausi 2009 Knightin osalta samoin.

o o o

MM-sarja jatkuu lauantaina ja sunnuntaina Slovakian Puchovissa. Ahola johtaa pikkuluokkaa 32 pisteen turvin Italian Albergoniin ja kestäisi yhden nollapäivänkin. Pitää kuitenkin muistaa, että sarja on vasta puolivälissä. Etenkin Meo on vaarallinen, vaikkakin joku yritti jo Riihimäellä lyödä veikkaa siitä, ettei mies kestä kautta loppuun ilman isoa haaveria. Eero Remes on viidentenä, mutta Oldrati on lähinnä edellä 13 pisteen päässä. Lujassa on ylöspäin kipuaminen.

Juha Salminen on E2-luokassa kolmantena ja vain pisteen päässä Obluckista. Aubert on sarjan ainoa luokkaansa maksimipistein johtava kuljettaja.

Samuli Aro on isossa luokassa neljäntenä. Matkaa Nambotiniin on vain kaksi ja Guillaumeen kolme pistettä.

Nyt tilallinen Kellokoskelta kaipaisi herätystä!

Poutsu