Perjantai 6.8.2010 klo 13:14 - Poutsu
Yhä useammat valmennuksen asiantuntijat ovat ryhtyneet elämöimään kilpa- ja huippu-urheilumme tilasta. Yleisurheilumies Jarmo Mäkelällä huoli on suurin. Oman pesän takia.
Urheilijoilta kaivataan asennemuutosta ja uudenlaista omistautumista, organisaatioilta seuroista liittoihin panostamista valmennukseen, lupauksiin ja huippuihin näpertelyn ja byrokratian sijaan.
Hyvät huomiot tulevat usein aidan takaa. Politiikan toimittaja Tuomas Keskinen osui naulan kantaan kirjoittaessaan Iltalehden kolumnissaan julkisuusmyllystä, johon urheilija Suomessakin helposti joutuu/pääsee: "Menestyvä urheilusankari on enemmän kuin sirkustaiteilija, mutta vähemmän kuin taiteilija. Hän pyörittää omalla kehollaan valtavaa tunnelmabisnestä, jota lehdistö yhtä suruttomasti sekä ylläpitää että hyödyntää. Urheilija huumataan ylenpalttisella julkisuudella välitöntä hyväksikäyttöä varten. Huippu-urheilu on liiketoimintaa, ei liikuntaa."
o o o
Esimerkkejä löytyy kasapäin viime vuosilta. Joukossa on myös niitä, jotka kuvittelevat olevan huippuja ja kiinnostavia, mutta eivät oikeasti vielä edes ole.
Monelle lupaavalle urheilijalle on käynyt niin, että pääasia, urheilu, on unohtunut tai jäänyt ainakin taka-alalle. Pääasia on ollut, että julkisuutta on riittänyt. Lehtijuttuja ja mainoksia. Aina parempi vielä jos niistä on maksettu.
Mutta suurin syy, että huippu-urheilullamme menee huonosti, on järjestelmässä.
Kylmä moottori käy huonosti.
o o o
No vihdoin päästään enduroonkin!
Endurokuljettajat eivät ole jatkuvasta menestyksestä huolimatta päässeet median tai sponsorien lemmikeiksi. Kärjistäen voi sanoa, että "kuuluisin" endurohenkilö tällä hetkellä on Veijo Kämäräinen, vaikkei suuri yleisö häntä endurohenkilöksi mielläkään. Kisakuuluttajana toiminut Veijo pääsi julkisuuden harjalle Veera-myrskyn tehtyä tuhoja hänen isännöimällä leirintäalueella Uuraisilla.
Kilpailijoista Juha Salminen sai kerran kesässä henkilöjutun Hesariin ajaessaan vielä MM-sarjaa ennen GNCC-sarjaan lähtöä, ei enää sen jälkeen.
Tosin enduroaktiivien omassa asenteessakin julkisuuden suhteen saattaa olla toivomisen varaa. Tulee vaan mieleen parikin tapausta, kun menestynyt kilpailija totesi, että hänelle on aivan sama mitä hänestä kotimaassa kirjoitetaan tai kirjoitetaanko lainkaan, kun tili tulee ulkomailta.
Tällaisista kommenteista puuttuu jos ei muuta niin ainakin solidaarisuus lajia ja muita kilpakumppaneita kohtaan.
o o o
Tehdaskuljettajille enduro on ammatti siinä kuin Mikko Koivulle jääkiekko NHL-liigassa. Työmies on palkkansa ansainnut viimeistä euroa tai taalaa myöten.
Aivan kaikilta osin en ole voinut ymmärtää toimintatapoja moottoripyöräurheilussa. Enkä tarkoita vain liiton joskus vaikeasti ymmärrettäviä määräyksiä ja linjanvetoja. Puheet ja teot eivät aina kohtaa.
Olen pannut merkille myös, että kuljettajien suhtautuminen lajiin on endurossakin vuosien mittaan muuttunut. MM-tasolla harrastuksesta on tullut ammatti, jolloin ajaminen ja kilpaileminen ei enää ole pelkästään rakkautta lajiin.
Parempi palkka saattaa helpottaa kuljettajan hyppyä luotettavasta tiimistä tai merkistä jokseenkin täydelliseen tuntemattomuuteen. Näinhän se toimii muissakin lajeissa.
Peruskysymys silti kuuluu, ovatko ansiot urheilijalle palkitsevampia kuin menestyminen huippu-urheilussa?
o o o
Vanhuus ei tule yksin, joten on ymmärrettävää, että sytytystulpat aina välillä karstoittuvat.
Helmikuussa järjestettiin Myrskylässä tukikilpailu, jolla kerättiin varoja joukkueiden lähettämiseksi Meksikon marraskuiselle Sixille.
Olen ymmärtänyt, että Moreliaan lähtevät vain Trophy- ja Junior Trophy-joukkueet. Liiton tehtävänä on lähettää maajoukkueet arvokisoihin ja maksaa kulut. Eli tässä tapauksessa joukkueet olisi ilmeisesti lähetetty olisipa tukikisaa järjestetty tai ei?
Vasta nyt hoksaan kysyä, että mihin tarkoitukseen tukieurot menevät, kun nuorten kerhojoukkuetta ei liitonkaan toimesta lähetetä.
Poutsu
PS) Kaikkihan tietävät, että toimittajat sijoittuvat kansalaisten arvo- ja luotettavuusasteikossa ammattien tyveen sinne keinosiementäjän ja puhelinlehtimyyjän väliin. Mutta toimittajathan ovat luonteeltaan vielä lisäksi laiskoja, mikä on hyvä ottaa huomioon tuloksia medioihin läheteltäessä. Eli paremmin menevät läpi, jos ne on käsitelty suoraan julkaisukelpoisiksi (eikä taulukkoina ja pisteet erikseen):
Esim:
Mikkeli: Enduron SM-kilpailu 6/7:
125 ksm: 1) Pentti Nurminen SsMK Yamaha 38.57,64, 2) Riku Nikander NMK KTM -7,99 sek., 3) ..
SM-pisteet: 1) Nikander 121, 2) Nikander 102, 3) ..
Muut SM-luokat ja tieto seuraavasta SM-osakilpailusta.
|
|
11 kommenttia
.
|
Maanantai 2.8.2010 klo 14:14 - Poutsu
Terveisiä Suomen MM-rallista. Tuli vietettyä lauantaipäivää Surkeen pätkällä hurraamassa Toni Harsia ylivoimaiseen luokkavoittoon. Tonin mukaan kannustusta matkan varrella tuli enskaporukoiltakin. Hän oli nähnyt ja etenkin kuullut Fiestan kabiiniin muun muassa Samuli Aroa ja Jari Mattilaa.
Itse bongasin Laakson Juhan jämsäläisen huoltoaseman pihalla. Juha oli liikkeellä prätkällä, vaan en raaskinut mennä bussin ikkunan läpi. Eli terveisiä vaan Juhalle.
Oli Surkeen pätkällä Jani Salomaan vipissä muitakin. Pelkästään Lauran takia kannatti jo olla paikalla. Laura Voutilainen on sitten niin iki-ihana! Ja kansainvälinen, vaikka voittikin Iskelmä-Finlandian vai mikä se oli.
MM-ralli on mammuttitapahtuma, jota lajiliitto AKK kerta kaikkiaan on kaitsenut suurenmoisella taidolla.
o o o
Moottoriliiton osakeyhtiön isännöimästä ensi vuoden Sixistä ei vaan kuulu juuri mitään. Toisaalta asiahan ei minulle mitään kuulu, mutta silti huolestuttaa. Imatran muistojen ajojen aikoihin tuli sentään tiedote, jonka keskeisin asia taisi edelleenkin olla tapahtuman päivämäärä.
Vuosien varrella on tullut selväksi, ettei moottoriliitto tule oikein toimeen läheskään kaikkien kerhojensa kanssa. Kun jäsenistöä tunnetusti ei voi oikein vaihtaakaan, kannattaisikohan pyytää AKK apuun Sixin järjestelyihin?
Löytyisi nimittäin know-how´ta!
Huhtamäen Maran puheenjohtajakaudellahan moottoriliittoa oltiin aikanaan uittamassa AKK:n syliin, joten keskusteluyhteys olisi helppo polkaista uudestaan käyntiin?
Ai niin, mutta pariltakin taholta olen antanut kertoa itselleni, että AKK:lta olisi apua Sixille pyydetty, mutta saatu rukkaset.
Tämähän on tietenkin vain pelkkä huhu, joka ei voi pitää paikkaansa? Moottoriliiton edesmenneet voimahahmot varmaan pyörisivät väkkäränä haudassa, jos tässä olisi mitään perää.
Mutta toisaalta AKK:n siipien alla kaksipyöräistenkin asiat voisivat hoitua kitkattomammin. Ja onhan maita, joissa näin toimitaan.
o o o
Huippu-urheilulle kaikkineen ei mene Suomessa hyvin. Hyvä esimerkki tästä ovat juuri päättyneet yleisurheilun EM-kisat. Vain yksi mitali. Ja kyseessä Barcelonassa olivat sentään "vain" EM-kisat, joista useimmissa lajeissa puuttui enempi osa maailman huipuista.
Ilmiö ei koske vain yleisurheilua, vaan suurinta osaa urheilumuotoja. Suunta on näkynyt jo kauan, mutta vasta viime aikoina yleisemmin tunnustettu tosiasia. Jääkiekon tila avasi monet silmät; kun seuroissa ja liitossa painotetaan harrastamista ennen kaikkea, ei ole ihme, että juniorimaajoukkueet eivät enää pärjää eivätkä Leijonatkaan.
Kilpa- ja huippu-urheiluihmisenä olen aina vierastanut Nuori Suomi-ajattelua. Totta kai kaikkien kukkien pitää antaa kukkia eli antaa mahdollisuuksia eritasoisille harrastuksille. Mutta jos halutaan menestyä, se ei tule tasapäistämisellä tai ilman äärimmäisen kovaa työtä.
o o o
Viimeksi Risto Niemisen työryhmässä huippu-urheilumme tilasta korostettiin aivan oikein sitä, että nuorten lahjakkuuksien kasvu kansainväliselle huipulle tapahtuu vain laadukkaan ammattivalmennuksen ja resurssien luomisen kautta.
Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala siirtyy vetämään Niemisen työryhmän jatkeeksi perustettua huippu-urheilun muutostyöryhmää. Urheilulehden tietojen mukaan Pekkalan seuraajaksi SLU:hun tulisi Nuori Suomen pääsihteeri Teemu Japisson. Huippu-urheiluprojektin päätyttyä Pekkalasta puolestaan tulisi Jouko Purontakasen seuraaja olympiakomitean pääsihteerinä.
Hirvittää, jos ja kun NS-miehet tulevat organisoimaan huippu-urheilua.
SLU perustettiin 1990-luvun alussa konkurssiin mennen SVUL:n tilalle. SLU ei ole oikein vieläkään löytänyt roolia, eikä valmista ole tullut. SLU on näperrellyt erilaisten projektien kanssa, liitot ovat jääneet kilpaurheilumureineen yksin ja vastuu huippu-urheilusta on valunut olympiakomitealle, jolla on valtaa ja rahaa, muttei hajuakaan käytännön valmennuksesta.
o o o
Moottoriliitossa valmennuksen murheet suhteellisia. On totuttu ja mukauduttu toimimaan kuten on tehty 20, 30, 40... vuotta sitten.
Tomi Konttisen johdolla on ainakin endurossa saatu aikaan parannuksia, mutta onko kukaan kuullut lajin valmennusjärjestelmästä? Onko lajilla käytössään ammattivalmentajia, siis monikossa, jotka ovat säännöllisessä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa lupaavien kuljettajien kanssa? Ja ulottuuko resursoitu valmennus kerhotasolle saakka? Vai hoitaako tehtäviä joku ex-kuski tai muuten innokas talkooihminen muiden kiireidensä ohessa?
Poutsu
PS) Yksi asia ei ikinä muutu! SM-luokkien kärjen tulokset ja pistetilanteet pitäisi lähettää puhtaaksi kirjoitettuna myös STT:lle ja Ylen Teksti-tv:lle.
Hiljaista oli.
|
|
6 kommenttia
.
|
Sunnuntai 20.6.2010 klo 18:23 - Poutsu
Enduron MM-sarjan tiedotus on ollut Suomessa tällä kaudella surkeaa ja linjatonta. Vielä viime kaudella Kari Aho hoiti homman kattavasti ja tyylikkäästi, mutta kun moottoriliiton ja Ahon sukset menivät ristiin, on vajottu vuosituhannen vaihteen toiminnan tasolle.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka viime viikkoina huiman nousun kansainväliseen eliittiin tehnyt Eero Remes. Remes voitti Puolan osakilpailussa ensimmäisenä päivänä yleiskilpailun, mutta valtamedia sai käyttöönsä miltei vain parin muun suomalaiskuljettajan kommentteja.
o o o
Kun liitto ei enää tarvinnut Ahon palveluita, on Aho tehnyt sopimukset tiedottamisesta suoraan Salmisen, Tarkkalan ja viimeksi Aholan kanssa.
Ei tietenkään ole Ahon asiana hoitaa koko liiton tiedotusta. Ei edes tämän yhden lajin osalta. Freelancetoimittajalle kyse on leivästä, tai ainakin levitteestä leivän päälle.
Syyttävä sormi osoittaakin liiton suuntaan. Miksi tilanne laskettiin sellaiseksi, ettei Aho voinut jatkaa? Ja jos Ahosta oli päästävä, miksei järjestetty henkilöä hänen tilalleen?
Kun seuraa Suomen Tietotoimiston (jonka materiaalia valtaosa sanomalehdistä käyttää) ja Ylen Teksti-tv:tä, voisi kuvitella, että MM-sarjaa ajaa vain 2-3 suomalaista ja että sarjassa on vain yksi luokka E2.
o o o
Kun Remes ajoi sensaatiomaisen päivävoiton Kwidzynissä, koin velvollisuudekseni lähettää niin STT:lle kuin teksti-tv:llekin Remeksen kommentteja ja myös E1- ja E3-luokkien tulokset ja pistetilanteet. Sama pätee juuri päättyneeseen MM-viikonloppuun Puchovissa.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että nimenomaan liiton tehtävä on taata kaikille kuljettajille tasapuolinen mediakohtelu. Tietenkin menestys huomioon ottaen.
Nyt on palattu 1990-luvun ja uuden vuosituhannen alun tilanteeseen, jolloin MM-sarjaa "näyttivät" ajavan vain Juha Salminen ja Kari Tiainen. Silloin tiedotus järjestettiin KTM-tehtaan kautta. Ja silloinkin muut kuljettajat protestoivat epätasapuolista kohteluaan, vaikka Ari Hänninen muisti aina muidenkin olemassaolon ja välitti tulokset kattavasti.
o o o
Vuosien mittaan olen rutissut säännöllisesti myös SM-endurosarjan tulostiedotuksesta. Aina asiat on luvattu hoitaa, mutta yhtä usein ne ovat jääneet hoitamatta.
Ja kun ei minimissään tarvitsisi kuin lähettää sähköpostina tulokset ja pistetilanteet luokittain puhtaaksi kirjoitettuna kahteen mainittuun osoitteeseen ja paikallismedioille.
Jos evää yleensä on leväytetty, on liikkeelle saatu vain avoimen luokan tulokset. Lajia tuntemattomalle se merkitsee samaa kuin yleiskilpailu.
o o o
Endurospecial-sivusto tuli toistakymmentä vuotta sitten täydentämään lajin kilpapuolen varsin suppeaa uutistarjontaa. Toinen missioni on ollut patistaa, uhata, maanitella, painostaa ja houkutella liitto ja kilpailunjärjestäjät hoitamaan tulosvelvoitteensa.
Lajiryhmälle olen vihjannut, että kilpailusta tiedottaminen tulisi ottaa yhdeksi SM-kilpailun myöntämisperusteista. Tietenkin niin, että asiaa myös valvottaisiin.
Yleensä ennakkotiedotus vielä jotenkin hoidetaankin, mutta kun kisa on ohi, ovat paukut loppu kuin kuntoluokan kuskilta.
Kun sivuston tekstien tuottajana olen tässä tehtävässä epäonnistunut, nostan tassut pystyyn ja annan muille vuoron yrittää.
Poutsu
|
|
7 kommenttia
.
|
Sunnuntai 13.6.2010 klo 16:18 - Poutsu
Kolmannella kaudellaan MM-sarjassa Eero Remes on alkanut ulosmitata niitä toiveita, joita mieheen on kohdistettu niin sisäpiireissä Tuusulan Moottorikerhossa kuin muuallakin jo muutaman vuoden ajan.
Italiassa mies nappasi jo molempina päivinä kakkossijat luokassaan, mutta Puolassa pamahti tosissaan. Voitto ja yleiskilpailun nopein.
Remeksen vauhdin kaikki tietävät. Vakuuttavin osoitus viime kaudelta on nelossija MM-sarjasta ja pikkuluokan henkilökohtainen voitto Sixillä. Ylivoimaiseen tapaan, sillä kakkosmies jäi neljän minuutin päähän.
o o o
Jo toissa kaudella Eero oli menossa mitalien tuntumaan, mutta vapun alla akillesjänne katkesi Lavangossa vaarattoman tuntuisessa tilanteessa. Puola, Iso-Britannia ja Ranska, kuusi MM-päivää, jäivät kokonaan ajamatta ja loppusijoitus valahti neljännestä seitsemänneksi.
Viime kausi sitten toi sen neljännen sijan. Se ei selvästikään tyydyttänyt Remeksen nälkää. Hän ei saanut kaikkea koneistaan irti. Ei itsestään, ei Kotaristaan.
Menossa oleva kausi alkoi myös vähän synkästi. Ensimmäinen kisaviikonloppu Espanjassa päättyi tekniseen vikaan ja nollaan pisteeseen.
Ennusmerkit eivät olleet hyvät, sillä ainakaan kahdella edelliskaudella mitalin E1-luokassa ottaneilla ei ollut varaa yhteenkään pisteettömään kisapäivään.
o o o
Kaikki jäi siis sen varaan, että muillekin kärkimiehille sattuisi jotakin.
Onnetar hymyilikin ensimmäisenä hammasraudat suussa poikittain luokkaan siirtyneelle Johnny Aubertille, joka voitti kahtena edellisvuonna mestaruuden kakkosluokassa.
Huimaus ja ongelmat tasapainoaistin kanssa pitivät ranskalaisen sivussa toukokuun lopussa molemmista Italian kisapäivistä. Puolan lauantaissa sitten Aubertin maanmies Antonio Meo nappasi yhden sakkominuutin ja Espanjan Cristobal Guererro diskattiin kokonaan.
Remes hyppäsi kertaheitolla nelospaikalta luokan kakkoseksi.
Meno oli vakuuttavaa, sillä ilman kilpakumppanien vastoinkäymisiäkin Remes olisi pitänyt ykköspaikkansa. Ajamallakin Meo hävisi Remekselle 17 ja Guerrero 42 sekuntia.
Pieni pelko pari viikkoa sitten Italian mestiksessä sattuneen nilkan telomisen suhteen häpyi Kwidzynissä riemun purkauksien alle.
Kaikki hyvin!
Kyllä tippa tuli linssiin, kun kuulin mitä oli tapahtunut, kertoi Eeron äiti Tuula Remes.
Timo Remes on poikansa matkassa Puolassa. Epäilemättä pitkän odotuksen päättyminen kostutti myös Timpan silmäkulman.
o o o
Eero Remes voitti motocrossissa neljä vuotta sitten Suomen mestaruudet molemmissa silloin ohjelmassa olleissa luokissa.
Voisi olettaa, että puolalaiset hiekkamaastot sopivat Eerolle tässäkin mielessä hyvin.
Varmaa on, että mitalin eteen on saatava vielä onnistumisia toisensa perään. Nyt pitää vaan toivoa, että Remeksen epäonnen vakka tältä kaudelta on jo täytetty eikä uusia ylläreitä enää tule.
Totisenpuoleisen Remeksen lähtökohdat sarjan toiselle puoliskolle ovat kaikkineen erinomaiset.
Nyt on jo nähty, että Eero on kaiken kelien ja maastojen mies. Jopa extremet alkavat sujua. Tasaisuus on miehen valtti.
Mitä Eeron pidättyväisyyteen tulee, kannattaa muistaa mitä vanha kansa tapasi sanoa: Että räkänokastakin tulee ennen mies kuin tyhjännaurajasta!
Ekillä on hyvät eväät tulla Spesiaali-Eki. Potentiaalit on nyt nähty.
Poutsu
|
|
2 kommenttia
.
|
Torstai 3.6.2010 klo 14:13 - Poutsu
Vanhuus kun ei tule yksin, tulinpa kirjoitelleeksi Riku Nikanderin jutussa enduron SM-pisteistä puuta heinää.
Jos ei aivan iät ja ajat niin kauan kuitenkin on ollut niin, että SM-loppupisteisiin lasketaan kaikkien osakilpailujen pisteet, jos kilpailuja on viisi tai vähemmän. Jos kilpailuja on 6 tai 7, jätetään mieskohtaisesti heikoimmat pisteet pois. Ja jos kilpailuja on 8 tai enemmän, putoavat kahden heikoimman kisan pisteet pois.
Eli kun tänä vuonna ajetaan seitsemän SM-osakilpailua, lasketaan loppupisteisiin kuljettajakohtaisesti kunkin kuuden parhaan kilpailun pisteet. Ei siis viiden kuten väitin.
o o o
Mitä 125-luokkaan tulee, Riku Nikander sanoi niin kuin asia on: Hän tarvitsee yhden voiton (joko 25.7. Mikkelistä tai 2.10. Etelä-Pohjanmaalta), jotta mestaruus olisi varma. Tällä voitolla Nikander (nyt 101 pistettä) nousisi 126:een ja voisi ottaa toisesta kisasta vaikka nollat.
Vaikka Pentti Nurminen olisi Nikanderin voittokisassa toinen ja voittaisi jäljellä olevista kisasta toisen, voi hän nousta vain 122 pisteeseen.
Mutta jos Nurminen voittaa molemmat kisat, nousee hän 127 pisteeseen. Tuolloin kakkossijat tuovat Nikanderin vain 125 pisteeseen.
Nurmiselta putoaa automaattisesti pois Päitsin toiset SM-pisteet (0). Nikanderin toistaiseksi heikoin kisa oli Riihimäen avauksen kolmannen sijan antamat 16 pistettä.
Luokassa kolmantena olevan Riku Riiheläisen loppupisteiden maksimi voi olla 113. Mahdolliset mestaruuteen ovat enemmänkin teoreettiset, mutta kaikkea voi aina sattua.
o o o
Tuomas Ahosen saumat 250-nelitahtiluokan mestaruuteen ovat hyvät. Toisena oleva Petri Pohjamo otti Riksussa nollat, mutta voi kahdella voitollakin nousta vain 122 pisteeseen.
Ahonen nousee kahdella kakkossijallakin 126 pisteeseen. Bruttopisteistä on tuolloin miinustettu jo Kiteen avauspäivän pisteet (4. sija ja 13 p.).
Jos Pohjamo ottaa kaksi voittoa ja Ahonen toisen ja kolmannen sijan, päätyvät kaverit tasapisteisiin 122. Tällöin paremmuuden ratkaisevat kummankin voittojen, sitten kakkossijojen jne. määrät sarjassa.
Seuraavina luokassa olevilla Janne Suomisella ja Roni Nikanderilla on pitkä takamatka ja molempia rasittaa jo kaksi nollakisaa.
o o o
Oskari Kantosen asemat avoimessa luokassa ovat yhtä vahvat kun Ahosella omassaan. Kakkosmies Petteri Silvan kuittasi nollakisan jo Päitsillä ja mahdollisuudet ovat enää 118 pisteeseen. Siis kahdella voitolla.
Kantonen nousee kakkossijoilla 134 bruttopisteeseen. Nettopisteet olisivat 121, kun potista miinustetaan Kiteen toisen päivän antamat 13 pistettä.
Yksi kakkos- ja yksi kolmossija eivät Kantoselle riitä (117), jos Silvan voittaa molemmat päivät.
Avoimessa luokassa kaikilla muilla on pisteettömiä osakilpailuja jo vähintään kaksi eli he ovat ulkona mitä mestaruuteen tulee. Joku saa pronssin.
Toisaalta Samuli Aro voi kahdella voitolla nousta 97 pisteeseen, vaikka nollapäiviä on jo yksi liikaa (2). Jos Silvan on kahdesti toinen, pysyy hän pisteen Aron edellä.
Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen eli variaatioita on vielä jäljellä melkoinen määrä.
Mikkelin jälkeen "viisaus" tässäkin suhteessa lisääntyy. Useimmiten mestaruus tai kaksi on jo ratkennut ennen viimeistä osakilpailua, mutta himmeämpien mitalien saajat tapaavat ratketa vasta päätöskisassa.
o o o
Oskari Kantonen on sitten vihdoinkin saanut Italian MM-osakilpailun ensimmäisen päivän pisteet (10), jotka hänelle kuuluvat. Kantonen on E3-luokassa 53 pisteellä sijalla 12. Korjaus nosti pari pykälää.
Lahtelaisen lukijan tarkka havainto löytyy KTM live results-sivuilta, mutta ei vieläkään sarjan promoottorin ABC:n nettisivujen pistetilanteista.
o o o
EM-sarjan jatkuu Kwidzynin ja Puchovin (Puola ja Slovakia) MM-viikonloppujen jälkeen Kielcessä.
Kielceen on lähdössä enemmän kuljettajia kuin Boussacissa toukokuun alussa oli (Roni Nikander, Lauri Pohjonen ja Mikael Miettinen). Nyt lähtijöitä on 4-6. Kahdeksasta nuorten maajoukkuekuskista lähtee 3-4 eli Nikander, Pohjonen, Miko Mellin ja mahdollisesti Jani-Petteri Laine, ja ryhmän ulkopuolelta Jari Pulkkinen ja mahdollisesti Markus Michelsson.
Kielcessä keskuspaikka lienee sama stadion, jossa Suomen pot. jalkapallomaajoukkue pelasi hiljattain maalittoman tasapelin Puolan kanssa.
Kumpikaan näistä maista ei pelaa jalkapallon MM-kisoissa Etelä-Afrikassa.
Silti jalkapallokuume on kisojen takia nousussa meilläkin. Vaikka täällä superpesiksen otteluita taitaa nykyisin seurata paikan päällä enemmän katsojia kuin veikkausliigan pelejä. Ja palloliiton mainoksen mukaan futis on parasta paikan päällä.
Mutta ennen kaikkea, mitä ihmettä MM-jalkapallo meille kuuluu?
Anteeksi jo etukäteen ilkeily, mutta sehän on vähän sama kuin katsoisi vierestä kun kaveri nai!
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Tiistai 18.5.2010 klo 20:57 - Poutsu
Enduron lajiryhmän puheenjohtajan Juha Nuuttilan haastattelu näillä sivuilla kertoo lahjomattomasti ainakin pari asiaa. Kilpailutapahtumia halutaan tiivistää ja käytäntöjä toimintojen osalta jämäköittää jo olevien sääntöjen ja lakien mukaisiksi.
Ensi vuoden SM-tapahtumissa A- ja B-luokat eli SM-luokat ajavat pääsääntöisesti toisena ja muut luokat toisena päivänä. Nykyisellään yhden päivän kisat liki 300 osanottajan voimin ja kaikilla luokilla ovat kärsimysnäytelmiä niin kisajärjestäjille kuin kilpailijoillekin.
Tavoitteena on hoitaa homma tiivistetysti, josta hyötyvät kaikki.
Lajiryhmä on selvästi asettumassa isännäksi taloonsa. Ja hyvä niin.
o o o
Säännöt ajovalojen käytöstä, äänien desibelimääristä ja nopeusrajoituksista ovat selvät. Ehkä tähän mennessä aina, mutta ainakin viime vuosina mopo on sananmukaisesti karannut näissä asioissa käsistä. Kuljettajat ovat usein elämöinnillään voittaneet huutoäänestyksen siitä, noudatetaanko endurokilpailuissa lajin sääntöjä tai edes yhteiskunnan säätämiä lakeja.
On vähän kokeiltu rajoja, sanonko kuin ketkä.
Toisaalta äänimittaukissa meillä ja etenkin maailmalla on sovellettu niin monenlaisia ja vaihtelevia käytäntöjä, että uskottavuus mittausten luotettavuuteen tahtoo joskus horjua.
o o o
Nopeusrajoituksista piittaamattomuus on suurin ase, jonka kilpailijat tyrkkäävät kaahaamisellaan lajin vastustajien käteen. Siirtymillä ei nopeusrajoituksista ja aina muistakaan liikennesäännöistä piitata läheskään kattavasti. Kuitenkin kilpailijoita maantiesiirtymillä koskevat samat säännöt kuin lippalakkipäistä vanhaa ukkoakin riisikuppinsa ohjaamossa.
Juha Nuuttila kertoi itsekin kokemuksestaan erään kisan yhdellä siirtymällä. Tusina veteraaniluokan kilpailijoita pyyhkäisi hänen ohitseen siirtymällä. Samat ukot sitten jonottivat hetkeä myöhemmin at-aseman portilla.
Niin, mihin oli kiire?
o o o
Kotkan kilpailussa tehtiin tehoisku kilpailijoiden ajamiseen ilman, että ajovalo oli kytkettynä päälle. Nuuttila lupasi myös, että ajonopeuksiin yleisen liikenteen seassa kiinnitetään huomiota.
Nuuttilalle tai lajiryhmälle on turha ärhennellä, jos valvonta toimii. Nythän vain palataan lailliseen tilanteeseen ja käytäntöön. Tietenkin on toinenkin vaihtoehto; kutsua poliisi paikalle tutkaamaan. Se vaan tuppaa käymään kalliimmaksi.
Kuten Nuden haastattelusta kävi ilmi, uuden kisaformaatin mukaisia käytäntöjä kokeillaan jo tällä kaudella. Kotkassa maastokokeita oli lyhennetty selvästi viime vuodesta. Paras silti varmaan aina voitti. Nyt ek-aikaa kertyi parhaille jokseenkin saman verran kuin MM-kisapäivässä.
Myös kierrosten välinen huoltotauko oli sopivan lyhyt, joten ajorytmiin oli taas helppo päästä.
o o o
Kilpailukeskuksen palvelut yleisölle olivat Kotkassa hyvät. Tosin oli aika inhottavaa, kun lakeerikengät pölyyntyivät hiekassa. Ensi vuoden Sixiä ajatellen motocrossradan yleisöalueiden pinnoitteita kannattaisi ehkä uusia. Asfaltteja tuskin saadaan, mutta eipä Alain Blanchard enää olekaan määräilemässä.
Niin - ja Sixillähän sataa?
Kuulutus lähtö- ja maalialueella ja yleisöpätkillä olisi poikaa. Ja nykyaikaa.
Koko ikäni nälkää nähneenä Kotkan kisassa oli positiivista myös se, että kilpailukeskuksesta saattoi ostaa monenlaista tankattavaa. Ja palvelu oli ystävällistä!
o o o
Kotkan kisajärjestäjät olivat kilpailijaystävällisiä ainakin sikäli, että käsiohjelmassa oli erikseen listattu ajajien sponsorit. En äkkiä muista nähneeni vastaavaa kansallisissa kilpailuissa. Monissa kilpailuissa toki löytyy listalta kohta "ilmoittaja".
Jos tukijoille halutaan olla mieliksi, kannattaa käytäntöä yleistää ja markkinoida myös sponsorien suuntaan. Ja kuka sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.
Jokainen euro on kilpailijalle varmaan tarpeen.
Autokilpailuissa kuuluttajat saavat käsiinsä kunkin kilpailijan tukijatiedot.
Esimerkiksi Jukka Aureksen kohdalla Kotkassa olisi voitu kuuluttaa: "Jukka Aureksen tukijoina ovat muun muassa Brandt Oy, SE-Team ja Duell Bike Center Oy".
o o o
Espanjan mestiksestä kantautui huolestuttavia viestejä. Juha Salminen loukkasi sunnuntaina kaatuessaan oikean nilkkansa.
Nyt pitää vaan toivoa, että vammat eivät vaaranna jatkoa MM-sarjassa vähäisimmässäkään määrin. Offroadcampions.com-sivuston mukaan nilkka olisi murtunut. Mutta mene ja tiedä.
Jos Salminen on poissa pelistä, jäävät Suomen mitalitoiveet MM-sarjassa todennäköisesti Mika Aholan varaan. Toki Eero Remeksellä ja Matti Seistolalla on mahdollisuutensa nousta mitalikampailuihin, mutta se vaatisi edellä olevilta kohtuullisen suuria epäonnistumisia, vaikka sarjasta onkin kolme neljännestä ajamatta.
Pitää muistaa, että ilman maailmanmestaruutta Suomi jäi henkilökohtaisessa MM-sarjassa viimeksi 12 vuotta sitten. Aholan riesana on nyt muuan Ivan Cervantes.
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Tiistai 11.5.2010 klo 14:15 - Poutsu
"Moottoriliitolla tai sen osakeyhtiöllä (Finmotorace Oy) ei taida olla oikein hajuakaan, mitä kaikkea ja kuinka paljon Sixin järjestäminen vaatii!"
Nämä sanat jäivät pyörimään mieleen maanantaiaamuna painettuani oven kiinni takanani. Vanha tuttavani ja henkeen ja vereen kokenut enduromies, etenkin sieltä järjestöpuolelta, ihmetteli ääneen, miten kummassa Suomen Sixit onnistuvatkin kulkemaan aina epäonnisten tähtien alla.
Ja näkymiä eivät sumenna tuhkapilvi, vaan moottoriliitto, autoritäärinen johtamistapa, kateus ja kaunaisuus.
o o o
Ensimmäisen kerran Sixi järjestettiin Suomessa 1996 Hämeenlinnassa. Vaikka olinkin paikalla, en vielä silloin tuntenut lajiväkeä niin hyvin. Urheilijat eli kuljettajat kiinnostivat toimittajana enemmän.
Myöhemmin olen kuitenkin kuullut aivan liiankin paljon ns. törmäyksistä liiton henkilöiden ja kisaa rakentaneen kerhoväen kesken.
Jo kisapäivinä kerhojen ihmiset olivat päivitelleet, että kuka tätä kisaa tänne oikein halusi?
Vapaaehtoisväkeä kuulemma käskytettiin kuin palkollisia huonoa johtamisstrategiaa noudattavissa yrityksissä. Puhuttiin palturia. Yhdelle toista ja toiselle toista.
Pääasia eli kisan tekninen läpivieminen kuitenkin onnistui. Kiitos kerhojen talkoolaisten.
o o o
Vuoden 2007 Sixin järjesti Chile. Järjesti sen jälkeen, kun Suomessa nostettiin tassut pystyyn.
Kerhot olivat tehneet jo päätöksiä lähteä kisaurakkaan ja aloituspalavereita pidetty. Ehdittiinpä kilpailukeskuksen paikkakin siirtää Vantaan Tikkurilasta Järvenpäähän jäähallin, uimahallin ja liikuntahallin kylkeen.
ABC Communicationsin pääomistaja, MM-sarjan ja siihen aikaan myös Sixin promoottori Alain Blanchard oli näyttänyt Suomelle vihreää valoa ja kansallisesti oli päätetty pitopaikaksi ilman mainittavia soraääniä pääkaupunkiseutu.
Puskaradio tiesi kuitenkin kertoa, että Blanchard oli asettanut varikon asfalttipinnoitetulle alueelle vaativat minimimitat. Ei aikaakaan, kun Suomen ilmoitettiin luopuvan kisajärjestelyistä kerrotusta syystä. Ei asfalttia kyllin, ei kisaa liioin!
Uuden-Seelannin Sixillä 2006 mittasin sikäläisen varikkoalueen. Asfalttikentän koko ei täyttänyt lähimainkaan Blanchardin minimiä eikä varmasti aina muulloinkaan sen jälkeen. Taupon kisan aikoihin Suomi oli kuitenkin jo "vapautunut ikeestään".
o o o
Epävirallisesti olen antanut asiaa paremmin tuntevien kertoa itselleni, että liitto olisi lyönyt hanskat tiskiin vuoden 2007 Sixin suhteen kahdestakin syystä. Se pelkäsi kisojen talouden lipsahtamista miinusmerkkiseksi. Liitto kun oli erehtynyt antamaan lupauksen talousvastuusta. Toisekseen liiton ja Blanchardin intressit kisojen sponsoreista eivät kohdanneet.
Urakka siis kusi kintuille jo lähtösuoralla.
Noloa sikäli, että Suomi oli voittanut Hämeenlinnan "ensimmäisen Sixin" jälkeen 11 vuoden jaksolla peräti seitsemän Sixiä.
Oli taitoa ajaa kisaa, mutta ei järjestää kisaa?
o o o
Olikin sitten yllättävää, että Suomeen haettiin Sixiä vain neljä vuotta myöhäisempään ajankohtaan. Maailma ei kuitenkaan ollut muuttunut kisan järjestämisen suhteen mihinkään suuntaan.
Vuoden 2011 Sixille olisi Suomessa ollut useampikin kuin yksi ottaja. Kotka-Hamina sen kuitenkin sai. Varmuus asiaan tuli jo syksyllä 2008, vaikka kansainvälinen lajiliitto FIM vahvisti asian vasta helmikuussa 2009.
Suomen sisällä isännyysprosessi oli kiintoisa ja ihmetystä herättävä, mutta ajan myötä aina vain surkuhupaisampi.
Liitto määräsi, kutsui tai hyväksyi - kuinka vain - selvitysmiehen valmistelemaan valinnan paikkakuntavaihtoehtojen välillä. Selvitysmies päätyi Kotka-Haminan kannalle, mitä ei pidetty yllätyksenä. Monet epäilivät selvitysmiehen puolueettomuutta. Joka tapauksessa niin lajiryhmä kuin muut hakijat ohitettiin valintaprosessissa kevyesti.
Viime syksynä Kotka-Haminalla oli esittelytilaisuus Portugalin Sixillä. Sen jälkeen selvitysmies ja liitto ovat jo ehtineet riitautua. Selvitysmies ei enää ole itse puuhaamassa kisaa, jota oli vähän aikaa sitten junailemassa!
o o o
Kotka-Haminaa ei missään nimessä pidä syyllistää tilanteesta edes vähäisessä määrin. Pikemminkin voisi sanoa, että K-H sai Sixin pyytämättä ja yllättäen.
Kun viime viikolla piipahdin Kotkassa, kuulin kotkalaisestakin suusta, että Heinolan olisi pitänyt kisa saada. Jo aikaisempien arvokisajärjestelykokemustensa perusteella.
En epäile yhtään, etteivätkö Kotkan, Haminan ja Miehikkälän kerhot selviäisi omasta osuudestaan. Lupa-asiat ovat pitkällä, sikäläisille kerhoille merkityt pätkät tulevat taatusti hoidetuksi ja kilpailukeskus puitteineen tulee olemaan kaikkien aikojen komein ja laajin.
o o o
Mutta miten selviää kisajärjestelyjen päävastuusta liitto ja sen kokonaan omistava Finmotorace Oy? Tietääkseni kummankaan palveluksessa ole henkilöitä, jotka olisivat aiemmin olleet järjestämässä Sixin suuruusluokan kaltaista urheilutapahtumaa, joka kaiken lisäksi kesää viikon.
Pelkästään kilpailukeskuksen rakentamiseen kuluu aikaa mieluummin viikkoja kuin päiviä eikä onnistu Helsingistä käsin sähköpostin tai puhelimen välityksellä.
Kilpailukeskuksen lisäksi Finmotorace Oy on käsittääkseni luvannut hoitaa kisareitin siirtymien valmistelun ja merkkaukset sekä kilpailun mittavat purku- ja siivoustyöt.
Finmotorace on onnekseen liiton yhtiö. Kuten Heinolaa hakuprosessissa puolustaessani aikanaan näillä sivuilla kirjoitin, kerhoja ja talkoolaisia olisi helpompi saada kisatöihin, jos jollakin kerholla tai kerhojen yhtymällä olisi näkyvästi isännyys kisatapahtuman järjestelyissä.
Etenkin yksityisen tahon tilinteon varmistamiseksi kerhojen talkoolaisia on vaikea saada.
Ilmeisesti liitolla ja sen oy:llä on varaa palkata ulkopuolelta paljon asiantuntijoita kisaa rakentamaan ja pyörittämään.
o o o
Jos liitossa kuvitellaan asia hoidettavan mahtikäskyllä kerhoille, silloin liitossa tunnetaan kerhojensa väki huonosti. Varsinkin kun liiton monia päätöksiä (esim. kerhokilpailut) ei kerhoissa osata millään pitää lajin, kerhojen ja yksittäisten harrastajien edun mukaisina.
Kuten alussa mainitsemani ystävä totesi: Tällaisissa asioissa muisti on pitkä.
Eli ei voi vain aina ottaa, pitää joskus myös antaakin.
o o o
Pikakierros kertoo, että kerhoissa ihmetellään myös sitä, ettei vuoden 2011 Sixistä ja sen järjestelyistä ole tiedotettu kerhoille juuri mitään. Päitsin käsiohjelmassa oli pätkä, muuten tämä juttu voisi olla uutinen. Finmotoracen yksi tehtävä on sen omien nettisivujen mukaan myös tiedottaminen kilpailuihin liittyvistä asioista.
Toisaalta onhan liitto käytännössä lopettanut Kari Ahon lähdön jälkeen kansainvälisen kilpailutoiminnan tiedottamisen medialla kokonaan, mikä on lajin kannalta suuri vahinko.
Henkilöiden värvääminen Kotka-Haminaan viikoksi ei olisi normaalitilanteessakaan helppo juttu, koska koulut ovat kisojen aikaan jo alkaneet. Kisatöihin osallistumiseen pitäisi osata varata ennakkoon lomapäiviä - ja olla siis valmis myös taloudellisiin uhrauksiin.
o o o
Karrikoiden voisi sanoa, että koko asiassa on vain yksi hyvä puoli: Sixiin on vielä aikaa - tosin sekin hupenee. Ja on myös aikaa ryhtyä rakentamaan kisaa aivan uudella asenteella.
Muuten tässä käy vielä kehnosti.
Sixin järjestämisen pitää kuitenkin olla suomalaisille kunnia-asia. Vaikka hampaan koloon olisi puolin ja toisin jäänyt yhtä ja toista, pitäisi ne nyt unohtaa ainakin puoleksitoista vuodeksi, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin!
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Keskiviikko 5.5.2010 klo 6:52 - Poutsu
Päitsistä on jo aikaa jo runsaat viisi viikkoa ja edellisestä MM-osakilpailusta Portugalissakin kolmatta viikkoa. Toki EM-sarja käynnistyi viikko sitten, mutta kisarintamalla on ollut kuin tyyntä myrskyn edellä.
Kotimaassa kisoja riittää jälleen toukokuussa mukavasti: Kotka, Orimattila ja kuun lopussa SM-kisa kahtena päivänä Kiteellä. MM-sarja jatkuu toukokuussa (22.-23.5.) Italiassa. Saman maan kansallista sarjaa päristellään ennen ja jälkeen Loveren MM-kisaviikonlopun. Päälle tulee vielä Espanjan sarjaa ja Saksan cross countrya. Jos mainitaan vaan ne happeningit, joissa nähdään sinivalkoisia värejä.
o o o
Kaverin kanssa Kotkan nimilistaa selatessa pisti silmään naisten (3) vähäinen määrä. Tai neljä, kun Mami Jäntti lasketaan mukaan ja miksi emme laskisi!
Onko mimmeillä likaa kisoja? Tuskinpa.
Paljon on puhuttu siitä, että naisten määrä on kasvanut. Onko sitten niin, että ladyt ovat keskittyneet motocrossiin?
Olisi kiva kuulla mistä ajosaapas puristaa.
o o o
Kiteen SM-kisaviikonloppuna (kahdet erilliset SM-pisteet) ajetaan ensimmäisen kisapäivän iltana parikilpailu. Vähän samaan tapaan kuin Suomen MM-rallissa Killerin raviradalla on ollut tapana.
Pudotuskilpailun voittajalle on luvassa todella houkutteleva rahapalkinto, jonka luulisi kiinnostavat myös kärkikuskejamme.
Kiteellä järjestetään mallikkaita kisoja. Kaiken takana on 30 vuotta Päitsin ratamestarina häärinyt Kauko "Kake" Päiväkumpu.
Kun itse olen rehevä, voin huoletta luokitella Kaken samaan kastiin. Päiväkumpua voi sanoa myös Kiteen ruhtinaaksi. Siksi ruhtinaalliset ovat palkinnot Kaken valtakunnassa.
o o o
EM-sarjan avaus Ranskan Boussacissa herätti jo etukäteen Suomessa huomiota siksi, että kahdeksasta sarjan avaukseen "sitoutuneesta" vain kolme lähti reissulle.
Kaikkiaan suomalaisia oli paikalla yhdeksän, kun huoltojoukot lasketaan mukaan. Kolmen kilpailijan tukena oli EM-tukiryhmän talkoolaisia ja kuljettajien perhepiireihin kuuluvia.
Suomalaisperinne vahvassa talkoopohjaisessa kerhotyössä jatkuu, vaikka ajat muuttuvat. Hienoa joka tapauksessa. Myös reissaamisen suhteen tarvittiin kuljettajien ja heidän taustajoukkojensa omaa panostusta.
Torstaina Hannu Häkkälä, Tomi Konttinen ja kumppanit pohtivat millaisella porukalla FIN-enduro lähtee kauden toiseen EM-koitokseen Kielceen Puolaan 26.-27. kesäkuuta.
Selvää on, että ainakin Roni Nikander ja Lauri Pohjonen jatkavat. Kun Puola on paljon lähempänä kuin Ranska, voisi kuvitella joukon kasvavan ainakin 4-5 kuljettajaan.
Toisaalta Puola on sellaista "villiä länttä", että se pelottaa monia. Kamojaan siellä ovat menettäneet muun muassa Roni Nikander, Oskari Kantonen ja Antti Hellsten. Eikä rosvojen perään uskalla kukaan huudella. Ei etenkään paikallinen virkavalta.
Pohjosen Lauri saattaa ajaa juuri Kielcen kisan alla Kwidzynin (Puola) ja Puchovin (Slovakia) MM-osakilpailut. Ne ovat viikon välein ennen EM-sarjan toista osakilpailuviikonloppua.
o o o
EM-sarja on hyvin junioripainotteinen, mikä oli Euroopan liito UEMin tavoitekin sarjaa profiloitaessa. Eli väliporras MM-sarjaan. Niin kilpailijoille kuin kisapaikkakunnillekin. Moni EM-paikka on noussutkin MM-isännäksi samoin kuin moni EM-sarjassa kannuksensa hankkinut kahvankääntäjä MM-kuskiksi.
Tämä kausi ei varmasti tee poikkeusta. Boussacin tuloksia seuratessa pisti silmään ainakin allekirjoittaneelle tuiki tuntematon Sylvain Lebrun.
Pikkuluokassa ajava ranskalaiskaveri ajoi voitti lauantaina Hondallaan yleiskilpailun minuutin marginaalilla. Toinen päivä meni kaiketi pieleen, kun hän hävisi yleiskisan voiton melkein sekunnilla.
Taas yksi kova ranskalainen MM-sarjaan mahdollisesti jo ensi vuonna? Ikään kuin heitä ei siellä olisi jo joka sarjan kärkiryhmässä.
Ranskalaisinvaasio vie tehdas- ja yksityistallipaikkoja häkellyttävästi tulevina vuosina muiden maiden kuskeilta. Boussacissa paikalla olleiden mukaan isäntämaa järjesti tällä kertaa rehellisen kilpailun eikä vetänyt kotiinpäin. Paras voitti.
Tulevina vuosina paineet kuljettajamarkkinoilla lisääntyvät, kun työpaikkoja on vähän. Jari Mattila ja Jari Pulkkinen tietävät miltä tuntuu joutua puoskareiden kelkkaan. Sama kohtalo voi odottaa monia muitakin.
o o o
Yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen Suomi järjestää enduron MM-joukkuekilpailun, Six Days Enduron ensi vuonna. Pitopaikkana on Kotka-Hamina.
Keskiviikkoiltana Karhulan Moottorikerho kuulemma tekee päätöksen siitä, lähteekö se kerhona järjestämään Sixiä.
Oli miten oli, Suomelle on nyt kunnia-asia hoitaa kisa mallikkaasti. Sixiä on järjestetty vuodesta 1913, mutta Suomi on järjestänyt kilpailun tätä ennen vain yhden kerran, 1996 Hämeenlinnassa.
Kyseisen vuoden (1996) ja vuoden 2006 välillä (11 vuotta) Suomen miehet voittivat Sixin seitsemän kertaa. Siis reippaasti useammin kuun muut maat (=Italia ja Ranska) yhteensä. Se velvoittaa.
o o o
Kotka-Haminan ohella kisaisännyydestä oli erittäin kiinnostunut myös Heinola. Hyvin monien mielestä valinta meni kaikkea muuta kuin taiteen sääntöjen mukaan, mutta Kotka-Hamina kuitenkin isännyyden sai.
Mutta vain periaatteessa. Virallisesti kisaa pyörittää Suomen Moottoriliiton täysin omistama osakeyhtiön, huhtikuussa 2009 perustetun Finmotorace Oy:n ISDE 2011 projektiryhmä.
Finmotoracen toimialaan kuuluvat erilaiset moottoriurheiluun liittyvät kilpailutoiminnat ja tapahtumien järjestämiset sekä "ammattimainen panostus SM-, EM- ja MM-kilpailujen järjestämisessä".
Jo Hämeenlinnassa 1996 kyseltiin katkeransävyisesti, että kuka tätä Sixiä oikein halusi? Monet kokivat, että asioita hoidettiin liitosta kerhojen suuntaan taitamattomasti.
Totuushan on, ettei anojataho itse pysty Sixiä toimistostaan käsin ja palkatulla henkilöstöllään järjestämään. Nytkään ei varmasti hyvää seuraa, jos kerhot tuntevat itsensä projektissa kaltoin kohdelluiksi.
Ne "tekijät" kisaviikolle nimittäin tulevat kerhoista. Erityisen tärkeässä roolissa on paikallinen kerho tai kerhot, sillä ne tekevät kisoja kuukausikaupalla ennen kuin Sixiä on ajettu metriäkään.
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Maanantai 19.4.2010 klo 18:49 - Poutsu
Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus Islannissa on saanut maailman sekaisin. Lentoliikenne on tuhkapilvien takia pahemmin seisoksissa kuin syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen 2001.
Eli kyllä luonto yhden Al-Qaidan lyö!
Tulivuorenpurkaus on ikävä juttu muussakin mielessä kuin liikkumisen ja talouden kannalta, mutta opettavainen se on.
Ei tämä ole maailmanhistorian ensimmäinen tulivuorenpurkaus, vaikka siltä tuntuukin. Onhan näitä ollut ennenkin, mutta so what?
Luonto-äiti pitää puolensa ja antaa muistutuksen olemassaolostaan.
Yhtä harmillinen juttu kuin, että jos kirkonkellojen kalke herättää muorin aamupäivätorkuilta.
o o o
Koskettaahan tämä tietenkin urheiluakin, mutta pitää muistaa, ettei kukaan ole kuollut. Toki liikkuminen paikasta toiseen on hankalampaa. FC Barcelonan miljoonapalkkaisille potkupalloilijoille tekee hyvää tutustua kerrankin linja-autokuljetuksiin. Olisipa vaan oikien röykkyinen tie ja bussissa pohjaavat iskurit.
Japanin MotoGP siirtyi kuljetusongelmien takia syksyyn. Enduron MM-sarjan kauden avauskekkereihin tuhkapilvi vaikutti vain siten, että monien kotiinpaluu mutkistui. Mutta kun 95 prosenttia kilpailijoista on eurooppalaisia, ei liikkuminen yhdellä mantereella ole kauhea ongelma. Jos ei siitä halua tehdä sitä.
Eero ja Timo Remes palauttivat maanantaiaamuna vuokra-autonsa Porton kentälle ja hyppäsivät Italiaan vievään bussiin. Iltakuudelta Eero viestitti, että aamulla ollaan perillä. Siis itskujen maassa.
Kotiin Remekset palaavat, kun lento joskus järjestyy.
o o o
Eivät nämä nykyajan matkustavaiset osaa mitään! Tilannetaju puuttuu kokonaan!
Tuhkapilvi ja lentskareiden pysyminen maassa olisivat mitä erinomaisin ja herkullisin tapa ja syy jatkaa etelän lomaa. Leppoisissa merkeissä ja melkein hyvällä omallatunnollakin.
Ei kun kotiin ja työpaikalle vaan viesti, että "tällä ollaan, emmekä mitään voi!"
Ja jos lentoyhtiöstä soitetaan, että nyt olisi lento Suomeen, kunnon herrasmies luopuu aina ritarillisesti paikastaan kiireisimpien hyväksi.
Ja ei kun biitsille, pöytä koreaksi ja banjot soimaan! Ja myöhemmin sitten yökerhoon ja sitten. Siitä se päivä kerrallaan harsuuntuu kohti aamua ja uusia seikkailuja.
Jossakin vaiheessa kannattaa olla taas kotiin yhteydessä ja valittaa arjen harmautta vieraalla maalla.
Niin, ja viimeistään kolmantena päivänä pitää tietenkin pyytää kotijoukkoja lähettämään rahaa.
Vaikka kuinka kituuttelisi, ei sentään rahatta pärjää.
o o o
Niin, endurostakin pari sanaa.
Pahasti näyttää taas kahden henkilökohtaisen MM-mitalin kaudelta kuten viimekin vuonna. Ja asialla samat heput eli Mika Ahola ja Juha Salminen. Nyt molemmat E2-luokassa.
Pikkuluokassa Matti Seistola ja Eero Remes ovat aika kaukana kärkikolmikosta. Toki Remes pystyi jo sunnuntaina lyömään Portugalissa kiilaa, mutta toisen päivän keskeyttäminen teknisen vian takia saattaa tehdä pahasti hallaa Eeron mitalitavoitteelle.
Nopeutensa niin Eero kuin Mattikin ovat näyttäneet.
Sarjasta on ajettu neljännes ja nyt muilta edellytettäisiin epäonnistumisia, jos suomalaiset mielivät mitalikamppailuihin.
En tiedä tekikö Jari Mattila Espanjassa tai Portugalissa yhtään neidonryöstöä, mutta kuulemma takavarikoi tiimiltä pyörän ikään kuin palkkaturvaksi. Vaikeuksista huolimatta Matto on ollut sarjan viidenneksi paras suomalainen.
Samalla sijalla (11.) luokassaan (E3) on Oskari Kantonen, mutta vähemmillä pisteillä.
Valtteri Salosen, Jari Pulkkisen, Marko Tarkkalan, Lauri Salosen ja Antti Hellstenin iskukyvystä on parempi, että "mie en virka mittään".
Ei voi ainakaan sanoa kuten ylipositiivinen tv-urheilun haastattelija loppuhenkosinaan. Siis, että tästä on hyvä jatkaa.
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Perjantai 16.4.2010 klo 15:59 - Poutsu
Perjantaina ilmestynyt Vauhdin Maailma-lehti tarjoaa lukijoilleen isojen enduropyörien testin. Testissä oli seitsemän pyörämerkkiä, valtaosin nelitahtipyöriä. Päätestaajina Puuppolassa olivat vuoden 1999 maailmanmestari Vesa Kytönen, jolla on vuosien kokemus näistä hommista, sekä ralliautoilun nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen, jolla on kokemusta Päitsiltä ja hallissa melkoinen arsenaali pyöriä.
Jari Kohonen on saanut paperille oleellisia asioita ja hyvin kansantajuisesti. Noviisikin ymmärtää mistä puhutaan, kun testaajat eivät sorru termeillä snobbailuun.
Testikuljettajia oli kuusi ja heistä pari-kolme lajin aloittelijaa, joista pari muuten Endurospecialin miehiä. Vähemmän kokemusta omaavien mukanaoloa Kohonen perustelee lehden palstoilla pätevästi:
"Arvostamme vertailussamme myös perusharrastajien näkökulmaa, sillä tuoreet endurokuljettajat ovat tämän päivän ilmiö. Safarit ovat tehneet tehtävänsä. Harvassa endurokilpailussa on enää alle 300 kilpailijaa. Kisakuskit ovat kaiken kukkuraksi vain jäävuoren huippu. Lisenssittömien kuntoajajien määrää on vaikea edes arvioida. Esimerkiksi yllättävän monen autourheiluharrastajan tallista löytyy Matti Nikanderin tapaan enskapyörä.
o o o
Pääosin kommentit pyöristä Vauhdin Maailmassa ovat Kytösen ja Mäkisen. Hyvä niin, sillä heillä on kokemusta ja kompetenssia. Mutta onko niin, että vain puoli- tai kokoammattilaisten suusta tulee ainoa totuus. Vaikka sidonnaisuudet "omaan" pyörämerkkiin eivät vaikuttaisikaan.
Kyllä perusharrastajienkin näkemykset on hyvä kirjata ja ottaa huomioon. Hehän ovat sittenkin pyörien suurin ostajaryhmä omine mieltymyksineen. Asiat ja ominaisuudet, joita perusharrastaja arvostaa, voivat olla paljonkin erilaisia kuin SM- tai MM-tason kahvankääntäjillä.
Muutenkin luulisi harrastelijoiden näkemysten kiinnostavan ainakin kauppiaita. Huiputhan yleensä eivät maksa ainakaan kaikkea omasta lompakostaan, mutta harrastajat sen tekevät.
Mitä taas sponsorointiin tulee, taitavat hyödyt olla enemmän kaupan ovesta ulos- kuin sisäänpäin.
o o o
Pitää palata vielä Päijänneajoon, jota väritti tänä vuonna maailman naiskuskien eliittiin kuuluva ruotsalainen Jessica Jönsson. Olosuhteet olivat Jessicalle lähes ylivoimaiset. Voimat olivat kerta kaikkiaan loppua moneen kertaan.
Nettisivuillaan Jönsson kertoo lauantaipäivästä, jolloin takki uhkasi tyhjentyä jo ennen Jyväskylää:
"Päivä tuntui ikuisuudelta. Kun luulin ajaneeni jo puolet päivästä, sanoi Pärna (Lasse Pärnebjörk, joukkueenjohtaja), että enää yksi maastokoe ja sen jälkeen matka kääntyy kotiinpäin. Se maastokoe kesti "vain" tunnin ja 20 minuuttia!"
o o o
Roadracingin sivuvaunuluokan toissa vuoden maailmanmestari ja moninkertainen mitalisti Pekka Päivärinta ilmoitti syksyllä lopettavansa uransa. Vajaassa kuukaudessa Pekan pää kääntyi, kun purkkiorja Adolf Hänni suostui ottamaan tiimissä talousvastuun.
Vapun aattona julkistetaan sivuvaunumoottoripyöräilystä kertova elokuva "Uni on unta todempaa". Elokuva kertoo Pekka Päivärinnan ja Timo Karttialan valmistautumisesta kilpailukauteen 2008 ja pyrkimyksestä voittaa ratamoottoripyörien sivuvaunuluokan maailmanmestaruus.
Puolitoista tuntia kestävä elokuva kertoo myös Pekka Päivärinnan ja hänen isänsä Jorman karhean hellästä suhteesta ja siitä miten poika pyrkii olemaan parempi kuin isänsä.
Sivuvaunuluolan pioneereilla Jorma Päivärinnalla ja Kari Laatikaisella on keskeinen rooli elokuvassa, jota Päivärinnan tiedottaja Ritva Torenius luonnehtii myös melkoiseksi sekahedelmäsopaksi.
Otteita elokuvasta nähdään myös Ylen Dokumenttiprojektin esityksessä 16. toukokuuta.
Kannattaa katsoa! Jos Jorma oli henkeen ja vereen sivarimies, Pekka on sitä vähintään 110 lasissa!
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Sunnuntai 11.4.2010 klo 19:59 - Poutsu
MM-sarjan avauskilpailu osoitti aika kiistattomasti, että suomalaisiakin on sarjassa tavallaan kahden kerroksen väkeä.
Mika Ahola, Juha Salminen, Eero Remes ja Matti Seistola kuuluvat selvästi yläkertaan.
Jari Mattilan ”luokituksesta” en ole enää varma, mutta Valtteri Saloselta, Marko Tarkkalalta, Jari Pulkkiselta, Oskari Kantoselta sekä osittain myös junnukuskeilta Lauri Saloselta ja Antti Hellsteniltä olisin odottanut enemmän.
Etenkin miesten omiin ennakko-odotuksiin ja puheisiin nähden.
o o o
Aholan ja Salmisen ajot eivät millään tavalla yllätä. Siksi onkin parempi keskittyä muihin.
Remeksen keskyttäminen harmittaa, sillä aika suurella todennäköisyydellä yksi nollapäivä on tuhoisa haaveille MM-mitalista. Sen voi pelastaa vain muiden kärkimiesten epäonni ja nollapäivät, mutta ne eivät ole kovin todennäköisiä.
Remes näytti taitojaan erilaisilla pätkillä eikä extreme ole enää kauhun paikka.
Viime ja toissa kaudella pikkuluokan neljästä parhaasta kuljettajasta (8) vain Marc Germain otti kaudella 2008 yhden nollapäivän. Ja jäi pitkälti sen takia mitaleilta.
Matti Seistola on aloittanut kauden vahvasti ja jatkaa tavallaan siitä mihin viime kaudella jäi E2-luokassa.
Jari Mattila oli toisena päivänä selvästi paremmassa tikissä kuin lauantaina (11:s). Etenkin repaleiseen valmistautumiseen ja tiimin alokasmaiseen toimintaan nähden Mattilan suoritus ”legopyörällä” Espanjassa oli kelvollinen.
Jari Pulkkisella on vähiten kokemusta MM-sarjaan ja siksi kovasti paljon opittavaa. Pyhä jo parempi.
o o o
Valtteri Saloselta, Oskari Kantoselta ja Marko Tarkkalalta odotin oleellisesti parempia suorituksia, mutta niin varmasti miehet itsekin.
Salonen ei tunnu sitten millään pääsevät muutaman vuoden takaiseen vauhtiin ja varmuuteen. Toinen mahdollisuus on, että sarjan kovin luokka E2 on mennyt hurjasti eteenpäin.
Äkkiseltään voisi luulla, että Tarkkalan kohdalla kyse voi olla osittain samasta asiasta. Isossa luokassa kilpailu ei ole ollut yhtä kovaa kuin eekakkosessa. BMW:n miehet ovat tottuneet raapimaan päätään. Tarkkalalle yksi harmin aihe lisää ehkä oli loppusuoralla yllätyksenä tullut tieto heitosta uuteen luokkaan.
Kantosen suhteenkaan en heittäisi pyyhettä kehään, vaikka EM-sarjan viitosen pitäisi pystyä ottamaan vähälläkin kokemuksella MM-sarjasta vähän parempia sijoja.
Tosin täytyy tunnustaa, että välillä unohdin itsekin, että Suomi-enduro ja MM-enduro ovat kaksi eri lajia.
Junnukuskeista Lauri Salonen oli lauantaina selvästi terävämpi ja virheettömämpi. Sunnuntaina osat vaihtuivat eli otapa näistä selvää. Odotellaan.
o o o
Ranskalaisilla jo ehdinkin pelotella etukäteen ja kas kuinka kävikään. Sunnuntaina pikkuluokan viiden parhaan joukossa neljä fransmannia, E3-luokassa toinen ja E2-luokassa kolmas sija.
Espanjalaisista Cervantes voitti, Guerrero oli kakkonen ja junnuissa tuli kaksoisvoitto. Eivät itskutkaan olleet heittopusseina.
Kyllä meillä haasteita riittää!
o o o
Lopuksi kiitoksia Antti Arolle. Hän ehtikin vastata puolestani kysymykseen, miksi Neil Armstrong lähetti Kuusta terveisiä naapurilleen Brownin pariskunnalle?
Antti kertoi oikean vastauksen kommentoidessaan edellispäivän blogia. Samalla Antti päästi allekirjoittaneen kirjoittamasta ruokottomuuksia.
Oikea vastaus: Neil juoksi pikkupoikana hakemaan Brownien ikkunan alle lentänyttä palloaan ja kuuli avonaisesta ikkunasta rouvan lausahtavan: ”Vai suuseksiä! Sitähän sinä et tule saamaan ennenkuin naapurin pikkupoika on käynyt kuussa!” Sanamuoto on vapaasti muotoiltu, mutta asia varmaan selvisi, Antti arveli.
Lähetelkääpä lisää loppukevennysmateriaalia!
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Lauantai 10.4.2010 klo 21:37 - Poutsu
Enduron MM-sarja on alkanut kiinnostaa muitakin kotimaisia internetin lajisivustoja. Lajinkin kannalta on pelkästään hyvä, että endurosta kiinnostuneiden saataville ja näkyville saadaan kuvia ja suomalaisten kommentteja.
Vielä kun sanomalehdistö tai lehdistö yleensä heräisi asiaan.
Tässä suhteessa Kari Ahon lopettaminen kansainvälisen kilpailutoiminnan tiedottajana oli kohtalokasta. Nyt asioita medioihin, esimerkiksi sanomalehtiin, ei kaiketi hoida kukaan. Ainakaan mitään ei asiasta ole tiedotettu.
Siis lajin sisäpiiri saa entistä paremmin infoa, ulkopuoliset eivät enää lainkaan. Näin moottoripyörälajien julkisuuskuva ei ainakaan parane.
Enduron maailmanmestari sanoo, ettei urheilijan kannalta ole kauhean inspiroivaa vastata samoihin kysymyksiin viisi eri kertaa. Homma pitäisi pystyä hoitamaan keskitetysti.
o o o
Hyvä kysymys on sekin, että tapahtuiko kiinnostuksen herääminen meillä vähän myöhään?
Suomalaiset ovat hallinneet lajia maailmalla runsaat kymmenen vuotta. Enää ei välttämättä näytä yhtä hyvältä. Etenkin Ranska, mutta myös Espanja ja Italia jyräävät kaikilla rintamilla.
Paikat tehdastiimeissä ovat suomalaisille kiven alla.
On monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että suomalaisten on entistä vaikeampi nousta voittajiksi.
o o
Viime kaudella Suomelle jäi henkilökohtaisesta MM-sarjasta käteen Mika Aholan mestaruus, Juha Salmisen hopea sekä Eero Remeksen ja Samuli Aron neljännet sijat.
MM-kausi avattiin viime keväänä Portugalissa ja avauspäivänä podiumilla oli kaksi suomalaista; Ahola E1-luokan nopeimpana ja Aro E3:n kakkosena. Lisäksi Salminen oli viides (E2), Simo Kirssi (E2) ja Marko Tarkkala (E3) kahdeksansia, Remes 11:s (E1) ja Valtteri Salonen (E2) 12:s.
Nyt tahti oli jokseenkin sama.
o o o
MM-endurosarjan kuljettajamäärät eivät ole viime vuosina kehittyneet toivotulla tavalla. Kun kisa lauantaiaamuna Valverde del Caminossa varsinaisesti alkoi, starttasi E1-luokaan 21 miestä, E2:een 23, E3:een 20 ja EJ-luokkaan 38 junioria.
Pisteitä MM-sarjassa jaetaan luokittain peräti 20 parhaalle.
MM-pisteet kärsivät tällaisessa roiskimisessa inflaation, mutta onhan MM-pisteille ajaminen tietysti kuljettajalle jonkinlainen meriitti, joka jää aikakirjoihin.
Ehkä pisteille pääsevien määrää olisikin syytä tiivistää. Ei ole MM-sarjalle kunniaksi, etteivät kaikki pisteet edes mene jakoon.
Näin käynee nyt Espanjassakin.
Viime kaudella MM-sarjassa E1-luokan 16 kisapäivästä kaikki pisteet menivät jakoon vain yhden kerran (Riihimäen lauantai), E2-luokassa seitsemänä päivänä 16:sta, mutta E3-luokassa ei yhdessäkään osakilpailussa!
Silloinkin, kun kaikki pisteet jaetaan, viimeiset niistä menevät ns. kansallisille kuljettajille.
Meksiko oli tässä suhteessa viime kaudella pohjanoteeraus. Kärkikuljettajista olivat mukana lähinnä vain ne, joilla vielä oli saumaa MM-mitaleille. Esimerkiksi pikkuluokan parhaista vain kuusi matkusti kisapaikalle. Muut MM-pisteet myytiin alessa.
o o o
Mutta kaikki on suhteellista.
Ihmiskunnan kohokohtiin kuuluu yhdysvaltalaisen astronautin Neil Armstrongin historiallinen ensimmäinen kuukävely 21. heinäkuuta 1969.
Tuolloin Armstrong lausui kuolemattomat sanat: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle".
Vähemmälle huomiolle on jäänyt astronautin jatkolause: Ja terveisiä naapureilleni, Brownin pariskunnalle!
Mitä sen taakse kätkeytyy, sen paljastan huomenna.
Poutsu
|
|
2 kommenttia
.
|
Keskiviikko 7.4.2010 klo 15:31 - Poutsu
Enduron MM-sarja käynnistyy viikonloppuna Espanjan Valverde del Caminossa. Viimeksi samoissa andalusialaismaisemissa ajettiin MM-sarjaa 2002, mutta Espanjan mestistä sen jälkeen lähes vuosittain.
Toiveet ovat kauden tässä vaiheessa aina kaikkialla korkealla. MM-sarjan promoottori hehkuttaa tasapuolisesti kaikkia, mutta sysää suurimmat paineet espanjalaisten niskaan.
Ivan Cervantesilta odotetaan paljon heti avauskilpailussa kotimaisemissa. Etenkin kun mieheltä puuttuu enää maailmanmestaruus E2-luokasta, jossa nyt kilpailee.
Sadan kilometrin päässä Valverdestä asustava Cristobal Guerrero on nostettu pikkuluokan supermaniksi. Ainakin avausviikonlopulle.
Kyllähän espanjalaiset ovat tavanneet aina osata kotikisojen polut ällistyttävän hyvin.
o o o
Eivät suomalaiset ositta jää. Eero Remeksen (E1) todetaan kehittyneen ja saaneen varmuutta, Mika Aholan ja Juha Salmisen (E2) taidot tunnetaan.
Suurin kysymysmerkki on E3-luokka. Man-saaren mies David Knight lähti KTM:ltä BMW:lle ja palasi maitojunalla Kawasakin kautta Kotarille.
Onko enduron paha poika löytänyt itsensä nyt uudelleen, kuuluu ison luokan kinkkisin kysymys.
o o o
Viime kesänä eräät tuntuivat loukkaantuvan ihan sydänjuuriaan myöten, kun Vantaan osakilpailun jälkeen kirjoitin, ettei motocrossin MM-sarjan MX3-luokkaa kannata ottaa niin kauhean vakavasti.
Mitenkäs nyt suu pannaan, kun "MM-sarjan" avauksessa Cortelhassa lähtöpuomilla oli vain 17 kilpailijaa. Heistäkin kuulemma vain viisi kaveria aikoo ajaa koko sarjan.
Tiedot kertovat, että koko sarja saattaa nyt romahtaa ennen kuin päästään sarjan Suomen osakilpailuun elokuussa Vantaalle.
Syyksi katastrofiin pidetään sarjan kalleutta, liian suurta osakilpailujen määrää ja Eurooppaan keskittyvää sarjaa.
Niin, miltei vain eurooppalaisethan sarjaan viime kaudellakin osallistuivat.
Täyteluokka sanon minä. Sen teen toki aika heiveröisellä asiantuntemuksella, mutta tilastoja tutkimalla moni asia aukeaa.
o o o
Ettei vaan olisi niin, ettei motocrossin MM-sarjassa tarvita MX3-luokkaa. Elinkelvottomat sarjat ja luokat joutavatkin kuolla.
Enduron MM-sarjassa elettiin kauteen 2003 saakka vähän samanlaista hulluutta. MM-titteleitä jaettiin viidessä luokassa (kahdessa 2-tahti- ja kolmessa 4-tahtiluokassa). Kilpailijoita etenkin 250-nelitahtisissa oli vielä vuosituhannen vaihteessa kovin vähän.
Kaudelle 2004 MM-sarja tiivistettiin nykyiseen kolmeen luokkaan.
Monet huippukuljettajat, esimerkiksi Juha Salminen, olivat jo tuolloin sitä mieltä, että endurossa voitaisiin aivan hyvin mennä samaan kuin MM-ralliautoilussa tosiasiallisesti on menty. Yhteen luokkaan.
Tämä saattaisi olla hyvä lääke MM-endurosarjan arvon kohotukselle. Saattaisi tehdä eetvarttia myös MM-motocrossille.
Ainakin enduron MM-sarjassa pitkä kausi, erilaiset maastot ja kelit tasoittaisivat eri pyöräluokkien välisiä eroja.
o o o
Offroad Pron päätoimittaja Markus Ström koki tarpeelliseksi kommentoida edellistä blogiani. Hän tunnusti tulosten kopioinnin ja muustahan en häntä syyttänytkään.
Strömin esittämän logiikan mukaan tulosten hankkimiseen ei jatkossa enää tarvitse vaivaa nähdä tai maksaa uutistoimistopalveluista. Sen kun kopioi aina tulokset vaikka virheineen, kun joku muu tekee ensin hommat puolestasi.
Tämä MM-sarjan pressikorttivihjaus on minulle mysteeri, koska en ole kyseistä korttia anonut vuosikausiin. Syynä on se, ettei sitä tarvita enduron MM-osakilpailuissa tai Sixeillä mihinkään. Kansainvälisen urheilutoimittajaliiton AIPSin kortti, joka minulla on ollut vuodesta 1975, käy kaikkialla. Tiedän tämän kokemuksesta.
Ehkä olen kyseistä korttia anonut useita vuosia sitten, jolloin toimin Strömin lehden enduroavustajana. Mahdollisesti anomus on jäänyt pysyväksi ja kortteja on tullut aikaisempinakin vuosina. Itse olen saanut kyseisen kortin muistaakseni vain kerran.
Jos asia kaihertaa, totuuden voi selvittää FIMin ja/tai ABC Communicationsin kautta.
Jos olisin kyseistä pressikorttia vielä tarvinnut, miksi ihmeessä olisin anonut sitä OffroadPron nimiin? Olisin voinut hakea korttia esimerkiksi Endurospecialin tai Keski-Uusimaa -lehden kautta.
Vai uskotaanko Keravalla, että vain OffroadPro aukaisee kaikki ovet maailmaan?
Poutsu
|
|
3 kommenttia
.
|
Maanantai 29.3.2010 klo 17:25 - Poutsu
Päijänneajon tiedottajakaksikko Elina Raittila & Emilia Mölsä hoiti tehtävänsä erinomaisesti. Veteraanitoimittaja voisi jopa tunnustaa, että paremmin kuin mihin itse olisin pystynyt.
Erityisesti kisan päätösjuttu sunnuntaina oli kattava ja toimitusaika lyhyt.
Itse jäin rykimään keuhkoja pellolle Laakson kentälle pitkäksi aikaa. Janne Haapasalon ja Mauno Sunin maaliintuloja piti juhlistaa kuohujuomapulloilla.
Kotikammioon vihdoin päästyäni saatoinkin alkaa suman purkamisen Italian endurosarjan avauskilpailun purkamisella, koska tuloksetkin näyttivät tuleen. Mika Aholan sain heti kiinni ja Eero Remes pirautti takaisin.
Ei kun juttu sivujen päivittäjälle ja Päitsin kimppuun.
o o o
Myöhään illalla annoin erään ystävän kertoa minulle, että OffroadPron nettisivuilla oli hämmästyttävän samanlaista tietoa Italian kisasta, josta "meillä" oli julkaistu juttu jo pari tuntia aikaisemmin.
Toki tiedän, että me toimittajathan olemme kaikki kuin yhdestä puusta veistettyjä. Ja se ei ole paljon, kun muistaa aivan hiljattain julkistetun eri ammattikuntien arvostuksessa kansalaisten silmissä. Toimittajat taisivat olla arvolistalla kolmantena. Siis häntäpäästä lukien. Siinä keinosiementäjän ja puhelinmyyjän välissä.
o o o
Ja ihan aiheesta!
Kovasti oli naapurimediassa tuttua tekstiä. Ihan kirjoitusvirheitä myöten.
Oli varmaankin vaan ihan sattumaa, että tämän myöhemminkin julkaistun jutun tuloksista vain Mirko Grittin kohdalta puuttui pyörämerkki. Se muuten on Beta.
Ja että Oldrati oli molemmilla sivustoilla muodossa Oldratu, Mauriziosta oli tullut Maurixio ja Dinistä Doni.
Mafiaveljeni Don ja muut heimolaiset! Korjatkaa ensi kerralla edes lyöntivirheeni! Niin paljon hävettää. Mutta toisaalta jos en kiireessä olisi sekoittanut äxiä ja zetoja, joku olisi voinut väittää myöhempää tulosluetteloa ihan omakustanteeksi!
o o o
Hyvään lehtimiestapaan sitä paitsi kuuluu mainita lähde.
Sitä voi toki olla vaikea ymmärtää.
Ainahan voi signeerata nimiinsä toisen lähettämän vapaasti julkaistavaksi tarkoitetun materiaalin ja pistää vaikka maksulliseksi.
Kaikesta huolimatta olen vapaan kilpailun kannattaja. Ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan joka maksaa.
Poutsu
|
|
3 kommenttia
.
|
Sunnuntai 28.3.2010 klo 23:12 - Poutsu
Heikki Timonen teki sen. Lahtelainen otti kuudennen Päitsi-voittonsa vakuuttavaan tapaan. Kun hän viime vuonna tappeli sekunneista Petteri Silvanin kanssa, nyt kyseessä olivat minuutit ja kappalemäärässäkin niitä oli vielä enemmän.
Kuten 1970-luvulla Päitsin kahdesti voittanut Manu Suni sunnuntai maalissa puhalteli, yksikään voitto ei tule helpolla ja se juuri voitettu tuntuu äkkiseltään kaikkein työläimmältä.
Heikki Timonenkin väisteli ylivoimaansa toteamalla, että kovan työn takana ykköstila nytkin oli. Vaikka oli kisan piikkipaikalla 22 eri maastokokeen (ek 5-26) jälkeen. Vain neljällä ensimmäisellä maastokokeella juhlivat muut.
o o o
Juopuneen suusta kuulee totuuden, sanoo vanha kansa.
Kovan puristuksen jälkeen urheilijan suusta voi helposti kuulla voiton helpotuksen tuomaa sananvirtaa, jossa vastuu jää kuulijalle.
Ihme olisi, jos tänne vielä tulisin, naureskeli Heikki maalissa läpimärkänä ja lommoposkisena kuin uitettu koira.
Timonen kuten moni muukin erehtyi perjantain perusteella Juustoportin tauon luonteesta. Paluumatkalla siellä ei ollutkaan varsinaista huoltotaukoa. Kuivat jäivät vaihtamatta ja ruisleivän pala leukapieliin, kun matkaa piti saman tien jo jatkaa.
o o o
Vaikka Timonen pääsi päätöspäivään liki viiden minuutin marginaalilla kisan kakkoseen, ei lahtelaisella ollut varaa hengittää vapaasti.
Koko matkan olin kuulevinani moottorista epämääräistä rahinaa, jo toisen Päijänne-kiven omakseen voittanut Timonen naureskeli.
Skitsofreninen olo lahtelaiseen iski myös viimeisellä oikealla maastopätkällä Seutulassa. Timonen myönsi varoneensa ketjuja kuin niitä tarkemmin määrittelemättömiä perhekalleuksia. Hän ohjasi kurveissakin pyöränsä visusti spoorin ulkolaitaa pitkin, etteivät ketjut missään nimessä osuisi tuhoisin seurauksin spoorin teräviin ja jäisiin reunoihin.
Takarenkaan Timonen vaihtoi kisan aikana neljästi. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Kannatti varoa.
o o o
Mika Ahola piti ennakkoon viikonlopun keliä Marko Laaksosen kelinä. Marko oli lukenut Mikan kommentin ja saanut siitä paineita.
Upea ajosuoritus ností 42-vuotiaan Laaksosen 40-vuotiaan Timosen adjutantiksi. Myös viidenneksi ehtinyt Janne Suominen täytti viime kesänä 42. Iälläkö muka ei ole väliä!
Kakkossija oli Laaksoselle jo kuudes Päitsillä. Kolmossijojakin on neljä ja voittoja kaksi (1999 ja 2002). Markon tiellä on useimmiten ollut kisan ensimmäinen kuusinkertainen voittaja. Muuan Ahola.
Timonen ja Laaksonen eivät aja enää SM-sarjaa, mutta Päitsin kolmosella Riku Nikanderilla on tavoitteena 125-luokan Suomen mestaruus.
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Lauantai 27.3.2010 klo 13:10 - Poutsu
Perjantaina ehdin jo hetken luulla, että Päijänneajossa puhaltavat kärjessä uudet tuulet. Kun kilpailijat lauantaina ovat huoltotauolla Jämsässä, on valtiopäiväkielellä ilmaisten palattu "yksinkertaiseen" päiväjärjestykseen.
Totuus alkoi valjeta jo avauspäivän illalla, kun Heikki Timonen otti omat paikkansa kisan kärjessä. Ja jatkoa seurasi aamulla: Timonen, Kantonen, Nurminen, Nikander, Riiheläinen, Laaksonen.
Ah, niin tuttua Päitsin tulosliturgiaa.
o o o
Viime vuoden kilpailussa johtopaikka vaihtui kolmen päivän aikana kahdeksan kertaa ja kärkipaikalla oli kaikkiaan kuusi eri kuljettajaa.
Huomioitavaa kuitenkin oli, että Timonen oli kisan johdossa molemmilla yötauoilla ja kaikkiaan 19 pätkän jälkeen 28:sta.
Tämän vuoden kisasta veikkailtiin vielä tasaisempaa kuin vuosi sitten. Kattia kanssa!
Lauantaina Timonen repi koko ajan johtoa lähinnä parhaisiin. Tarvittiin vain pari maastokoetta, kun marginaali kakkoseen oli minuutti, kolme lisää ja sitä oli pitkästi kolmatta minuuttia.
Jos lahtelaisen Kotari kestää, ja miksei kestäisi, ei ole kovin suurta epäilystä, etteikö Hese pokkaisi sunnuntaina Laaksossa kuudetta perättäistä voittoa ja toista Päijänne-kilpeä omakseen.
Timonen nimittäin menee kuin juna.
Tänä vuonna kärkipaikalle ei taida tulla yhtä montaa jakajaa kuin vuosi sitten. Konkari Kaj Tötterman oli nyt nopein Laaksossa, sitten Kantonen kolmella seuraavalla ja jatko onkin sitten mennyt Timosen yksinlauluna?
o o o
Timosen lailla on ajajakaartista syytä nostaa esiin Oskari Kantonen. Porvoolaisesta huokuu itsevarmuus, rentous ja iloisuus. Oskari, keep it!
Kantonen on aina osannut ajaa, mutta nyt nuorukainen näyttää nousseen uudelle tasolle. Ainakin mitä tulee kotimaan kisoihin. Suomi-enduron saavutukset eivät tietenkään korreloidu suoraan MM-menestykseen, mutta en yllättyisi, jos Oskari ajaisi heti ensimmäisellä MM-kaudellaan samoista sijoista kuin viime kesänä EM-sarjassa, jossa hän oli viides.
Mutta raikkaimman tuulahduksen Kantonen tuo MM-sarjan suomalaislegioonaan positiivisella ilmeellään. Matkaevääksi voi vain sanoa, että ole vaan oma ittes!
Oskari ei ole mikään jöröjukkarock-mies!
Mitä taas Päitsiin tulee, Kantosen kohdalla käynee samoin kuin Mika Aholalla ja kumppaneilla. On pakko keskittyä leipätyöhön eli MM-sarjaan. Ensi kaudella Kantonen melkoisella varmuudella ajaa KTM:n tehdastiimissä.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että Heikki Timonen hallitsee Päitsejä vielä vuosia. Jos vaan niin itse haluaa. Kovin lähellä ei uhkaajia ole. Valitettavasti. Maailmalle tehnee myös kovasti nousseen Late Salosen mieli.
o o o
Ruotsalaiskilpailijat ovat olleet Päitsillä pettymys. Niklas Gustafsson ja Peter Bergvall ovat hallinneet kotimaassaan talvisarjaa, mutta syvissä lumispooreissa pojat olivat lievästi ilmaisten nesteessä.
Gustafsson heitti pyyhkeen kehään perjantaina viiden ja Bergvall tänä aamuna kahdeksan ek:n jälkeen. Yleiskilpailussa Gustafssonin paras pätkäsijoitus oli 15:s ja Bergvallin 20:s.
Lauantaina puoliltapäivin Tobias Burman oli yleiskisassa sijalla 36 ja Olle Löthman 44. Erot Timoseen runsaat 27 ja 32 minuuttia.
Jessica Jönsson hävisi avauspäivänä ykkösnaisellemme Marita Nyqvistille yli 13 minuuttia. Ei Jönsson kuitenkaan niin huono ole, sillä syksyllä Portugalin Sixillä hän oli henkilökohtaisissa tuloksissa naisten kolmas ja teki jokaisena 40-45 minuuttia ek-aikaa kerryttäneenä päivänä eroa Nöpe Nyqvistiin 5-15 minuuttia. Loppucrossissakin tuli plussaa liki kaksi minuuttia.
Eli olosuhteet ratkaisevat todella paljon.
o o o
Lauantai toi lisää keskeyttäneitä. Eniten käy sääliksi Pentti Nurmista, joka on näyttänyt tänä talvena monta kertaa nopeutensa, mutta kun eivät pelit kestä.
Ehkä oli virheliike lähteä pois Suzukin puikoista!
Katsastuksen kautta lauantain keskeyttäneillä on mahdollisuus jatkaa sunnuntaina. Kokonaiskisa on mennyt, mutta SM-pisteitä voi haalia perjantain ja sunnuntain yhteistuloksilla. Lauantai on oma SM-päivänsä.
o o o
Manu se vaan jaksaa porskuttaa. Sunin Manu ajoi ensi kerran Päitsin vuonna 1963 eli 47 vuotta sitten. Kohtalaisella laukaisutarkkuudellakin mitaten voi sanoa, että yksi mies on hoitanut perinteitä ainakin kolmen sukupolven edestä.
Sunilla ei ole osallistumiskertoja lähellekään 47:ää, sillä välivuosia on tullut. Siitä mies on kuitenkin pitänyt huolen, että jokaiselle vuosikymmenelle on kisa sattunut: 1960-, 1970- 1980-, 1990, 2000- ja 2010-luvulle.
Jämsäläinen Seppo Järvinen on rakentamassa hirvittävää putkea. Nyt Järvinen on mukana Päitsillä 36. vuotta peräkkäin!
Molempien edellisten ja lähes kaikkien muidenkin enskamiesten kaveri, Päitsin viisinkertainen voittaja Pertti "Konsta" Kärhä tunnetaan varsin perusteellisena miehenä. Säntillisyys on kaiketi kulkenut suvussa, sillä Kärhä näki päivänvalon 24.4.1938.
Samana päivänä tuli maaliin järjestyksessään kahdestoista Päitsi.
Kärhä on siis jo pienestä omistautunut asialleen!
o o o
Eikä unohdeta ek1:llä yleiskilpailun pohjia ajanutta V40-luokan suvereenia kärkimiestä Kaj Töttermaniakaan. Miehellä on menossa noin 19:s Päitsi.
Iän myötä muisti usein heikkenee. Töttermankin pelaa varman päälle ja ajaa nyt nelitahtipyörällä. Siksi, että ensimmäinen keskeytys tuli aikanaan siitä syystä, että kaksitahtibensaan unohdettiin laittaa öljyä. Kone leikkasi sen jälkeen kiinni heti ensimmäisellä pätkällä!
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Perjantai 26.3.2010 klo 19:32 - Poutsu
Sitten vuoden 1927 on Päijänneajo ajettu 74 kertaa ja 75:s on saatu alulle. Itse olen seurannut kisaa tiiviimmin parikymmentä vuotta. Harvassa ovat ne kerrat, kun kisasta on selvitty ilman yllättäviä sattumuksia ja dramatiikkaa. Ja tuskinpa tälläkään kertaa.
Ennen miehet olivat rautaa, niinhän sitä sanotaan. Tänä uutena aikanakin dramatiikka on Päitsillä liittynyt kyllä useammin kalustoon kuin kuljettajaan. Vaikka pyörävalmistajat kehua repostelevat huipputekniikalla, mutta Päitsin vaativuus onkin eri juttu.
Heti tulee mieleen Mika Aholan pyörän hajoaminen 1994 lauantaiaamuna Järvenpäästä jatkettaessa ja Alexander Wiikin ketjurikko Vierumäen tienoilla selvässä johtoasemassa 2001.
Janne Suominen korjasi potin Aholan epäonnesta, mutta Simon Wiik oli paras yhdeksän vuotta sitten.
Menipä voitto kuitenkin samaan ruokakuntaan ja Kjell-Åke sai myhäillä suu maireana.
o o o
Vuoden 2002 Päitsillä olin kilpailun tiedottajana. Tavallaan olin kisatiedottajana samalla kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen. Janne Suominen ajoi Päijänteen länsipuolella päin puuta ja joutui lasarettiin. En saanut ketään vastaamaan Suomisen kännykkään, jotta olisin saanut varmistuksen asiaan ns. luotettavasta lähteestä. Kilpailunjohtaja sen olisi voinut tehdä, mutta hän kielsi ehdottomasti kertomasta tapauksesta mitään.
Joutsan yötauolla olinkin sitten varmaankin ainoa henkilö, joka ei virallisesti tiennyt tapauksesta mitään.
Se riitti.
Sen jälkeen kilpailunjohto on fiksuuntunut ja ymmärtää nykyisin selvästi avoimen tiedotuksen päälle. Tietenkin myös kisatiedottajat ovat terävämpiä kuin ennen.
Mutta jotta itseruoskinta ei saisi eläinrääkkäyksen mittasuhteita, väitän että oli kisan tiedottajana uunoja ennen minuakin. Kerran kun soitin toimituksesta Päitsin tiedottajalle (iltapäivälehden toimittaja) ja kysäisin, että tiedätkös mikä on kärjen tilanne?
Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä:
- E. Tiedäks sää?
o o o
Pentti Nurminen naureskeli tiistaina mekaanikkovalintaansa. Mikko Tonttihan voitti Päitsin 2003 ja oli useamman kerran kakkonen ja kolmonen.
Nurminen selvästi soveltaa hajota ja hallitse -taktiikkaa.
"Mikon rekrytoinnilla on yksi kova vastustaja eliminoitu", Nurminen naureskeli ja tarkoitti edelleen kovaan vauhtiin pystyvää kerhokaveriaan.
Mutta jokaisen on maksettava oppirahat. Taisi olla Tontin ensimmäinen Päitsi joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen ja huoltotauko Jämsässä Kytösen Veskun rengasliikkeen takapihalla.
Nuori kuljettaja teki rengastöitä rystyset verissä kauhealla kiireellä, vaikka kiirettä ei oikeasti edes ollut.
Myöhemmin Mikko oli vastaavissa tilanteissa ihan eri Mikko.
o o o
Tulospalvelu on Päitsillä toiminut pääsääntöisesti ihan hyvin, jos avauspäiviä ei lasketa mukaan.
Murphyn laki toteutui muutama vuosi sitten, jolloin yhteydet pätkille testattiin vielä kisaviikolla.
Vaan kukaan ei huomannut, että prepaid-liittymät vanhenivat yhdessä vuodessa. Vaikka kisan ajankohta olikin pysynyt vakiona, sen verran päivämäärissä oli heittoa, että viulu oli vaiennut. Yhteydet pysyivät mykkinä.
Mutta niin vaan tulokset vaan taas saatiin.
1960-luvulla moinen ei olisi ollut ongelma. Ajatkin kun otettiin vain minuutin tarkkuudella.
o o o
Huono onni on vaivannut henkilökohtaisesti tämän vuoden Päitsiä. Ja niin kuin tunsin vielä viime viikolla olevani elämäni kunnossa!
Tiistaista lähtien on riesana ollut sitkeä kurkkukipu, joka on pikemminkin vain pahentunut kahdesta lääkärikäynnistä ja rohdoista huolimatta.
Nykyisinhän lääkäri kysyy ensimmäisenä, että mikä vaivaa? Herra isä, senhän takia vastaanotolle mennään, jotta saataisiin vastaus vaivasta ja lääkkeet siihen. Nykyisin lääkärin yleisin "määräämä" resepti kuuluu näin: "Katsotaan nyt vielä muutama päivä".
Olisikohan Olavi "Hukka" Hokkasen kaapin pohjalle jäänyt vielä niitä eläinlääkäri Lasseniuksen hevoskuureja?
Nyt on joka tapauksessa pakko tyytyä sisätöihin. Niitäkin rajoittaa se, ettei voi hoitaa asioita edes puhelimitse. Kun ääni on retuinen kuin kahden viikon mandoliinikrapulan alussa.
Kaikesta huolimatta pyrin yhä ajoittamaan kuntoni sunnuntaihin. Jos edes maaliin pääsisi. Sehän se on joka kuskinkin unelma.
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Tiistai 23.3.2010 klo 17:53 - Poutsu
Nyt se on sitten valmis alkamaan. Päitsi nimittäin.
Kelien suhteen elämme kiintoisia aikoja. Ratamestari Jouni Koutosta hirvittää kuinka ura vielä loppuviikosta syvenee ja vesi lisääntyy.
Suurin toive varmaan kaikilla on, että kisa pystyttäisiin ajamaan kunnialla läpi. Niin, että olosuhteet olisivat reitillä kaikille jokseenkin tasapuoliset. Ja ettei pätkiä tarvitsisi perua ja talkooväen suuri työ valuisi hukkaan. Ja ettei nähtäisi joskus koettuja kieltäytymisiä esteellä. Eli tapauksia, jolloin kuski tai kuskit ihan aiheesta ja syystä eivät halua lähteä pätkälle auraustehtäviin.
o o o
Keski-Uudellamaalla asuvana harmittaa vietävästi, ettei näillä kulmilla ajeta yhtään maastokoetta. Seutulan ja Ohkolan välillä.
Kerava on kaatunut kaupungin virkamiesten puhtaaseen periaatepäätökseen, jolle ei ole faktisia perusteita. Sipoossa rakennetaan Bastukärrin motocrossradan paikalle logistiikkakeskusta. Eikä Celle Strömin johdolla Lugnnäsiin Kulloontien varteen rakentuva uusi moottoriurheilukeskus ole valmis. Tietäähän ympäristöviranomaisten kiireet. Järvenpäässä taas ei saatu lupaa kisakäyttöön alueelle, joka on ollut treenipaikkana. Liikenteellisestikin ns. Mannin metsän tienoo on onnettoman tukkoinen huoltoautojen ja katsojien karavaanille.
o o o
Keinukallion entinen laskettelurinne Keravalla olisi erinomainen yleisöpikis, kuten muutama vuosi sitten nähtiin. Muuten alueella ei talvea lukuun ottamatta tapahdu mitään. Jopa jousiampujat häädettiin alueelta pois. Sopii siellä sirkkujen rauhassa visertää.
Nyt kevätpuolella Keinukalliossa on tehty hölmöläisten hommia. Hirveiden kinosten keskellä tykitettiin lunta purun alle säilytettäväksi ensi talven lumille!
On siinä veronmaksajilla äimistelyn aihetta.
No taas on syytä kysyä, miksi variksetkin lentävät Keravan yli selkäpuoli alaspäin?
Siksi, etteivät halua katsella kurjuutta!
o o o
Hiuksia ei pitäisi halkoa, mutta tämän kerran.
Päitsin yhteydessä puhutaan yleisesti kaksinkertaisista SM-pisteistä, mutta eihän se niin mene. Kyseessähän ovat kahdet (erilliset yksinkertaiset) pisteet, ymmärtäähän sen yksinkertainen Erkkikin.
Monestihan Päitsillä ovat olleet jaossa 1,5-kertaiset pisteet. Tuolloinhan pohjana oli yksi kilpailu, kokonaiskilpailu. Nyt jaetaan kahdesta erillisestä osasta (la, pe+su) molemmista yksinkertaiset pisteet eli kahdet SM-pisteet.
M.o.t!
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
Maanantai 15.3.2010 klo 21:09 - Poutsu
Eipä käy Päitsin ratamestariporukoita tänä keväänä kateeksi. Suureksi ongelmaksi on noussut massiiviseksi käynyt lumitilanne.
Jatkuvatpa säät melkein millaisina tahansa, käteen jää vain huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja.
Ajatellaanpa, että pakkaskelit jatkuvat seuraavat pari viikkoa ilman suojakelejä edes päiväsaikaan. Tilanne maastossa paksussa lumikerroksessa on mikä on. Pahin tilanne on erikoiskokeilla neitseellisissä maastoissa, joihon kisapätkä vedetään vain tätä kilpailua varten. Ura on täynnä pehmeää pulverilunta, josta pääsee eroon vain toimittamalla se pois uralta.
Aikamoinen urakka liki 300 ek-kilometrillä.
Ja näitä paikkoja, joista ei päästy millään ajopelillä läpi, oli tiettävästi viikko sitten vielä paljon.
o o o
No joissakin paikoissa kuten esimerkiksi Evon pätkällä on pohjia ajettu tasaisesti pitkin talvea, koska kyseessä ovat kuulemma perinteiset paikalliset treenimaastot. On ajettu joka lumentulon jälkeen ja aina välilläkin. Pohja on edes vähän kovettunut.
Kokonaan eri asia on, kuinka tällainenkaan pohja kestää yli 200:n kilpapyörän möyrinnän. Alkupäällä varmasti, mutta etenkin jos sää kisapäivinä lämpenee, kuluu ura puhki. Katalat reiät saattavat silloin pistää monen ukon maata kiertävälle radalle.
o o o
Pätkien pohjia on Päitsin reitillä yritetty ajaa ja ajettu auki pyörillä, kelkoilla ja traktoreilla. Huhdanojassa on kokeiltu telaketjulinkoakin, mutta silläkään ei päästy reittiä puhkaisemaan.
Päitsin konkari Mauno Suni sanookin, että reitistä saataisiin kaikille kilpailijoille tasapuolinen vain jos pohjat ajetaan läpi tannerta myöten raskaammalla konevoimalla.
Tämä viikko on luvattu pikku pakkasia. Olisi parempi, jos olisi suotu pakkasia vain yöksi ja päiviksi plussakelejä. Uria olisi ajamalla saatu kovetetuksi. Ainakin periaatteessa.
Ratkaisevaksi tulevatkin ensi viikon kelit, joista ei ole vielä mitään varmaa tietoa. Ympärivuorokautiset suojakelit takaisivat ainakin sen, että olisi märkää ja pehmeää.
Huh huh!
Kisan kannalta paras, mutta kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto enää tässä vaiheessa on, että lumikerros haihtuu ainakin jossakin määrin.
Toisaalta ehkä kannattaa, toivotaan niin, kuunnella myös Päitsin konkari Olavi "Hukka" Hokkasta. Hän sanoo, että viikossakin voi tapahtua vielä ihmeitä.
Realistista vai vain toiveajattelua vanhan kilpakumppanin, reitillä puurtavan Pertti "Konsta" Kärhän parhaaksi.
o o o
Joka tapauksessa Päitsin ratamestariporukalle on syytä antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos selviävät urakasta ilman kärkikuljettajien ja vähän muidenkin rutinoita.
Eli palataan Sunin mainitsemiin kilpailijoiden tasapuolisiin ajo-olosuhteisiin pätkillä.
Tasapuolisuuden turvaaminen voi nimittäin olla mahdoton yhtälö, vaikka hyvää tahtoa olisi kuinka. Ja kuka epäilee, etteivätkö kisajärjestäjät sitä halua?
Kun nyt ilmiselvästi on poikkeustilanne, joka vielä lumi- ja/tai räntä- ja vesisateiden sattuessa voi vielä kärjistyä lisää, pitäisi reitillä ennakkoon ajamisen kieltämisessä tehdä joustoja. Ei villisti, vaan hallitusti pääratamestarin ja alueratamestarien luvalla.
Nimenomaan siksi, että maastokokeet olisivat kilpailijoille edes jokseenkin tasapuoliset. Ettei kärki joudu auraamaan ja loppupää huku pulverilumeen.
Niin, ja nyt varmaan tarvitaan myös sitä talkoohenkeä ja kökkäporukoita!
Poutsu
|
|
1 kommentti
.
|
Sunnuntai 7.3.2010 klo 18:23 - Poutsu
Kun kuunteli sunnuntaina Riihimäen endurokisoissa erikokoisten, näköisten ja -ikäisten laji-ihmisten arviota SM-avauspäivän tapahtumista tulevaa Päitsiä ajatellen, saattoi helposti tehdä vain yhden johtopäätöksen: Heikki Timonen on kuin onkin jälleen ylivoimainen voittajasuosikki kolmen viikon kuluttua ajettavalle Päitsille.
Kuudes voitto putkeen ja toisen Päijänne-kilven siirtyminen pysyvästi Hesen kaappiin tuntuu pläkkiselvältä.
Timonen teki lauantaina murhaavaa jälkeä. Hän ajoi yleiskilpailun pohjat kolmella ensimmäisellä ek:lla ja johti kisan puolivälissä liki minuutilla. Neljäskin pätkä meni hyvin, mutta seuraavalla ketjut putosivat päältä ja kiilautuivat lähtemättömään tapaan.
Se oli siinä. Pahiten Timonen murjoi kisan alkupuoliskolla kavereita, jotka yleensä ovat tavanneet heitellä kapuloita lahtelaisen rattaisiin.
Ilmankos mies itsekin hyrisi kisan jälkeen tyytyväisyyttä.
Business cityn kello käy ajassa!
o o o
No eihän Päitsin voitto tietenkään ole kirkossa kuulutettu. Kokihan Timonen itsekin Riksussa, että kaikki on mahdollista. Esimerkiksi tekninen vika.
Kovin moni ei usko, että Timonen ajovirheeseen Päitsillä sortuisi. Lauantain ajoa seuranneet Timonen hurmasi tavaramerkillään, tasaisen varmalla ja kiireettömän tuntuisella ajolla. Ei turhia ryntäilyjä ja jarrutuksia kurveihin, vaan pitkiä ja jouduttavia siivuja. Kuin latujen Thomas Alsgaard!
Kuhmoisiin ensi lauantaina Timonen ei heti tuoreeltaan aikonut lähteä. Ja ilmoaika meni umpeen sunnuntaina puoliltaöin. Listoilta löytyi sunnuntaina alkuillasta noin 130 nimeä, heistä nimekkäimpänä Oskari Kantonen. Myös moni Riksussa pettynyt on menossa hakemaan itsetunnon vahvistusta.
o o o
Juhla-Päitsin (75:s kerta sitten vuoden 1927) ilmoittautumisaika umpeutuu jo maanantaina klo 16. Tämä saattaa olla monelle yllätys tiiviin kotimaisen talvikisakauden keskellä.
A-luokkaan oli sunnuntaina alkuillasta saatu vasta 25 nimeä, B:hen 37, C:hen 44, kuntoluokkaan 20 ja veteraaneihin (40+50) 16, kaikkineen runsaat 140.
Selvää - ja etenkin toivottavaa on, että tilanne paranee maanantaipäivän aikana.
Ruotsin maajoukkueesta avoimessa luokassa ajavat Jonas Karlsson ja Johan Gustafssonin joukkueessa korvaava Olle Löthman. Löthman on tietyllä tapaa heikennys joukkueeseen, sillä Gustafsson oli Österlundissa Ruotsin sarjan avauskilpailussa yleiskisan 7:s ja Löthman 17:s.
Niklas Gustafsson (Östersundin 2:s) ja Tobias Burman (15.) ajavat Päitsillä 250-nelitahtiluokassa.
Ruotsista tulee molempiin vetskuluokkaan kaveri; Martin Axelsson (V40) ja Jussi Norrena (V50).
o o o
Periaatteessa länsinaapurit voivat tehdä invaasion kaikissa pääluokissa, sillä naisten kilpailuun on ilmoitettu muuan Jessica Jönsson.
Jönssonin mukaantulo herätti myös meidän ykkösnaisemme Marita Nyqvistin ilmoittautumaan, vaikka ajatus oli alun perin toinen. Nyqvist yrittää estää Jönssonin voiton D-luokassa. Tehtävä voi olla vaikea, sillä Jönssön oli viime syksynä Portugalin Sixillä Ruotsin naisten MM-hopeajoukkueen selvästi nopein kuski ja koko porukan toiseksi paras Ranskan Ludivine Puyn jälkeen.
Samalla varmistui, että Nyqvistin perheestä ovat mukana isä ja tytär sekä tietenkin Nöpen avomies Riku Nikander. Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet palkitsivat - tai "palkitsivat" pyöreitä vuosia, vissiin 40, täyttävän Reinon Päitsin osallistumispaketilla.
Nyqvistien huoltojoukot hupenevat, mutta voin ojentaa vaikka Ohkolassa kolmikolle juomapulloja!
Poutsu
|
|
Ei kommentteja.
|
|
Vanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
