Viime viikon torstaina solisluunsa Englannissa katkaissut Juha Salminen
odotteli tiistaina puoliltapäivin kotiutusta Töölön sairaalasta. Ilkka
Tulikoura operoi solarin maanantaina, tarkemmin ottaen ”pellitti” ja
kiinnitti kuudella ruuvilla. Tulikoura on tavallaan Salmisen henkilääkäri
jo ajoilta, jolloin parsi vantaalaisen reisiluun kokoon.
Salminen oli reippaalla mielellä ja lähetti kaikille terveisiä. Mielessä
oli lähteä viikonloppuna Heinolaan katsomaan EM-/SM-osakilpailuja.
Sairaslomalaisena kun ei kerta kaikkiaan voi kotitöitäkään tehdä!
Juha Salmisen omat ajohommat ovat vielä aavistuksen hämärän peitossa.
Salminen totesi, että lääkäreiden antamat varoajat pitää tietysti ottaa
huomioon, mutta parhaiten tietenkin mies itse tietää rajansa.
Vajaan kolmen viikon kuluttua Slovakian MM-osakilpailussa Salmista ei
varmuudella nähdä, sen verran tärinäarka olkapää taatusti vielä on. Viikko
siitä ajetaan seuraava Englannin mestis, mutta kun ehjään sarjaan ei ole
enää mahdollisuuksia, Salminen arveli että ohjelmassa on Brittien sarjasta
enää päätöskilpailu syyskuun lopussa Natterjackissa.
o o o
Seitsemännen henkilökohtaisen maailmanmestaruuden Salminen aikoo varmistaa
Ranskan Noiretablessa vajaan viiden viikon kuluttua. Juhalla on vähän sama
tilanne kuin Sebastien Loebillä viime kaudella MM-rallisarjassa
fillarihaverinsa jälkeen. Salminen ajaa sen mitä tarvitsee.
Salmiselta puuttuu enduro1-luokan MM-kullasta enimmillään 26 pistettä. Se
tarkoittaa yhtä voittoa ja yhtä 20. sijaa. Tasaisen vauhdin taulukolla
kahta kahdeksatta sijaa.
Todennäköisesti ei tarvita edes kerrottua pistevauhtia, sillä tuskinpa
toisena oleva Italian Simone Albergoni pystyy voittamaan jäljellä olevaa
neljää osakilpailua. Salminen on voittanut kaikki 12 osakilpailua ja
kakkossijalla on ollut kuusi eri ukkoa. Albergonikin on pystynyt olemaan
toiseksi paras kuitenkin vain viidesti.
o o o
Heinolan SM-osakilpailujen avoin luonne on aiheuttanut pientä porua.
Nythän on niin, että EM-kilpailua ajavat saavat myös SM-pisteitä ja
sotkevat ehkä pahastikin SM-kamppailuja eri luokissa.
Ilmiöhän on tuttu pienemmässä mittakaavassa jo viime kaudelta, jolloin
suomalaiset MM-sarjan kuljettajat sotkivat pakkaa etenkin
nelitahtiluokassa. Marko Tarkkalahan ylsi peräti hopealle kolmesta
nollapäivästä huolimatta (ja Jari Mattila pronssille isommassa
kaksitahtiluokassa), mutta Samuli Aro ja Valtteri Salonen tekivät parilla
kolmella hyvällä tunkeutumisella kärkiryhmään vain kiusaa niille kotimaan
kärkikuskeille, jotka oikeasti kamppailivat SM-mitaleista tai kärkipään
sijoituksista.
Heinolassa kärkipään SM-pisteitä kaappaavat ulkomaalaiset ovat vielä
suuremmassa määrin ”ilon pilaajia”, koska SM-osakilpailuviikonloppu on
heille taatusti kauden ainoa.
Kun katsoo osanottajalistaa, vahvimmat ulkomaiset kilpailijat ajavat
nimenomaan nelitahtiluokassa. Toki junnuissakin on kovia, Puolan Michal
Szuster (Husqvarna) on EM-sarjan yleiskilpailussa peräti kakkosena Roman
Michalikin (Beta) jälkeen, mutta onneksi Heinolassa ei sentään ajeta
junnujen SM-kisaa, vaan mestaruus on jo ratkennut.
o o o
Miksi ei Heinolassa olisi voitu menetellä samoin kuin Italian sarjassa?!
Siellä Mika Ahola ja muut ulkomaalaiset kilpailevat omassa luokassaan ja
yleiskilpailussa, mutta Italian sarjan pisteitä jaetaan vain
italialaisille.
Eikö se olisi reilu peli kansallisen mestaruussarjan kannalta.
Tietenkin on hienoa, että kotimaan kuskit pääsevät ottamaan mittaa muista
eurooppalaisista, mutta tulosluetteloitahan voidaan laatia aina
monenlaisia.
Toisekseen EM-sarjan autuus ei ole ainakaan allekirjoittaneelle auennut.
Sarjan pitäisi olla ponnahduslauta MM-sarjaan, mutta ainakin vielä sarja
on yhtä lailla ”vanhojen kehäraakkien” jäähdyttelypaikka kuin junnuille
mahdollisuus hakea kokemusta ja antaa näyttöjä. Ja Suomessahan tätä
näyttöpuolta ei pahemmin ole arvostettu (Unkarin EM-kisa kesä-heinäkuun
vaihteessa). Ei ainakaan maajoukkuevalinnoissa.
o o o
Ensi vuonna SM-enduroa ajetaan sitten edelleen kolmessa luokassa, mutta
eri jaotuksella. Alle 125 ksm ja yli 250 ksm kaksitahtiluokkien ja yhden
nelitahtiluokan tilalle tulevat 125 ksm, 250/4t. ja avoin luokka.
Petteri Silvan taisi olla ensimmäisiä, joka jaotusta esitti keväällä
näillä sivuilla.
Puhetta on piisannut myös pistesysteemistä, joka SM-sarjassa suosii
voittajia tasaisesti kärkipäähän sijoittuvien kustannuksella. Voittaja saa
25 pistettä, kakkonen viisi vähemmän (20), kolmas 16, neljäs 13, viides
11, kuudes 10 ja sen jälkeen pisteen eroin ja viidestoista saa yhden (1)
pisteen.
MM-sarjassa pisteitä saa 20 parasta, mutta kärjessä piste-erot ovat
pienempiä; voittaja 25, kakkonen 22, kolmas 20, neljäs 18, viides 16,
kuudes 15 ja sen jälkeen pisteen eroin.
SM-sarjassa 15 parhaan palkitseminen pisteillä toki riittää.
MM-sarjassakin etenkin Atlantin takana jäi rutosti pisteitä kokonaan
jakamatta.
Voitosta pitää palkita selvästi muita sijoja enemmän, mutta en tiedä
mennäänkö voiton palkitsemisessa nyt yli kohtuuden. Joka tapauksessa
viiden pisteen ero ykkösen ja kakkosen välillä sekä parin-kolmen kilpailun
pisteiden pudottaminen lopputuloksesta mahdollistaa sen, että MM-sarjaa
ajavatkin voivat kamppailla SM-mitaleista.
Tiedän, että moni on samaa mieltä, mutta tiedän, että moni myös eri
mieltä!
Se joka tapauksessa olisi outoa, jos yhtään osakilpailua voittanut
kilpailija voittaisi mestaruuden tasaisuudellaan. Urheilussa tavoitellaan
voittoja.
o o o
Lopuksi etsintäkuulutus: Leinosen Kaitsu, ota yhteyttä! Lähetit 1.8.
materiaalia liitetiedostona, jota emme ole saaneet auki kirveelläkään. Tai
etenkään sillä. Paluuviesteihin emme ole saaneet vastausta ja
puhelinnumeroa meillä ei ole, kysyy nimimerkki epätietoinen.
Sixi jää siis allekirjoittaneelta väliin. Hyvä niin, sillä saattaapa olla,
etten olisi ehkä saanut media-akkreditointia. Sellaista on nykyään ilmassa.
Erkki Poutanen
|
