Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun sarvia leikattiin.
Taitaa monien mielestä sopia edellä oleva vanhan kansan sanonta meikäläiseen paremmin kuin hyvin. Tarkoitan siis jääräpäistä pässiä, sarven tynkä on vielä jotensakin olemassa.
Jossakin vaiheessa pässillekin tulee mitta täyteen, kun puskee riittävän kauan päätään seinään. Nyt tuntuu siltä, että se mitta on täynnä. Ilman mittatikkuakin.
Viime viikolla sain sen verran vahvistusta olettamuksilleni, että peruin saman tien, vaan en hetken mielijohteesta oman ja avopuolisoni “lomamatkan” Chilen Sixille marraskuussa. En nyt, siis vielä, paljasta miksi näin, mutta myöhemmin. Miksi, se selviää varmaan lajia ja näitä sivuja seuranneille muutenkin ennen marraskuuta.
Mika Aholaa ei Sixillä nähdä. Se toki vei mielenkiintoa, mutta ei ole perimmäinen syy siihen, että nyt ihan oikeasti tutkin matkatoimistojen tarjontaa marraskuussa Naurusaarille tai muualle. Johonkin tarpeeksi kauaksi.
Enduron kabinettitouhuissa löyhkää vahvasti. Ja kun ei ole pakko haistella.

o o o

Rehellisesti sanottuna en tiedä miten näille nettisivuille jatkossa käy. Kieltämättä se kouraisee. Katsotaan nyt ensin kausi loppuun ja täyttään annetut lupaukset ja velvoitteet.
Mutta juuri nyt tuntuu vahvasti siltä, että SM-kisojen järjestäjien on aika ottaa todesta, etteivät jutunpätkät ja tulokset STT:lle ja Ylen Teksti-tv:n sivuille mene itsestään.
Vapaaehtoistyö on hauskaa, kun sen oikein oivaltaa. Vapaaehtoistyössä on myös se hyvä puoli, että se ei ole pakkoa. Ja jos/kun sivumaku käy liian voimakkaaksi, on aika etsiä kompassiin uusi suunta. Etenkään vanhan jäärän ei pidä vääntää mitään väkisin. Kaikkeen työhön pitää omata palava halu. Se koskee etenkin vapaaehtoistyötä, jota ei motivoida rahalla.
Omassa työssäni kiinnostuksen kohteet yli 30 vuoden aikana ovat vaihdelleet. Yleisurheilu, nyrkkeily ja ampumahiihto muun muassa, ja viimeksi tämä enduro ovat olleet se tärkein. Harrastuspuoli usein liittyy samaan. Niin minullakin. Seuratyön suunnittelin lopettavani yleisurheilussa suururakkaan Kalevan kisoihin 1994 Tuusulassa. Ja lopetin kanssa.
Yli 20 vuotta urheilun talkootyössä ja sitten yhtäkkiä hups ei mitään! Ajauduin Helsingin Urheilutoimittajiin ja hoidin kymmenen vuotta yhdistyksen asiamiehen hommia.
Olen huomannut, että kymmenisen vuotta on hyvä periodi yhtä sorttia.

o o o

Yli kymmenen vuoden aikana kymmenet kotimaassa ja ulkomailla ammatikseen ajavat endurokuljettajat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Sama pätee kerhoja ja kilpailuja pyörittäviin kavereihin.
Joistakin on tullut jopa perhetuttuja. On koettu iloja ja suruja. Häistä hautajaisiin.
Joskus 1970- ja 80-luvuilla koin jotakin samaa yleisurheilussa ja myös ampumahiihdossa, mutta enemmän työni kautta. Enduron seuraamisesta tuli enemmänkin harrastus. Matkan varrella sattui ja tapahtui monenlaista kivaa. Niihin tarinoihin ehdittäneen palata vielä syksyn aikana.

o o o

Jokin aika sitten irvistelin Sixin valintoihin ja kerhokilpailemisen rajoittamiseen liittyen, että patruunoidenko aika muka olisi jo ohi?!
Kaikki asioita seuraavat tietävät, ettei ainakaan kotimaisessa moottoripyöräurheilussa.
Jokainen virkamies tietenkin toimii kuten parhaaksi näkee. Meikäläisen kaltainen sivullinen voi jakaa siitä kiitoksia tai pyyhkeitä. Voi tehdä sankarin tai konnan.
En tiedä miten lajin erikoislehdissä, mutta niissä sanomalehdissä, joissa olen työskennellyt, ei ole tarvinnut kumartaa yhteenkään liittoon tai ilmoittajaan päin. Päinvastoin ärhäkkyys on koettu hyväksi. Sama periaate on ollut näiden nettisivujen tekemisessä. Olemme uskaltaneet, joskus jopa räksyttämisen leiman pelossakin.
Ja kun sanomalehdet kokevat enduron ja mp -lajit yleensäkin enemmän rasitteeksi, on Endurospecial.com ollut hyvä purkautumiskeino.
Kyllä enduron on vaikea lyödä itseään läpi. MM-osakilpailut USA:ssa ja Kanadassa kilpailtiin kotimaisten urheilusivujen kannalta vuoden hiljaisimpaan aikaan, mutta saivatko Hancock ja Parry Sound palstatilaa?
Ei todellakaan, vaikka Kari Aho hoiti postinsa tiedottajana mallikkaasti.

o o o

Juhlapuheissahan aina korostetaan, että lajiliitot ovat jäsenseuroja varten. Moottoripyöräurheilussa käytäntö näkyy olevan, että kerhot ovat liittoa varten. Pikemminkin monista viime vuosien tapahtumista on tullut sellainen varmaankin harhainen käsitys, että “ylhäältä” heitetään kapuloita “suorittavan portaan” rattaisiin. Ettei vaan homma toimisi!
Kuitenkin liiton pitäisi olla aina moottori. Mutta kylmä moottori käy huonosti!
On käsittämätöntä, että liitto hillitsee kiellolla kerhojen omaa kilpailutoimintaa? Pakko olla joku tekninen kömmähdys, jota ei ole vain kehdattu oikaista?
Maajoukkueiden valinnoissa pyritään avoimuuteen? Suomea pääsevät edustamaan parhaat urheilijat? Valinnat tehdään puhtaasti urheilullisin perustein, tottakai?
Lajiliiton yksi tärkeimmistä tehtävistä on järjestää maajoukkue- ja valmennustoimintaa. Erityisesti nuorille. Kuten Risto Mannisenmäki 5-6 kertaa vuodessa päivätolkulla naapuriliitossa AKK:ssa. Endurossa yksi leiripäivä vuodessa. Renkaanvaihtoa ja pyräys crossiradalla.

o o o

Entäpä tämän vuoden Sixi! Tällä kertaa en kirjoita halaistua sanaa ajajavalinnoista, joita ei virallisesti ole.
Tämän vuoden Sixihän piti ajaa Suomessa. Ranskalainen cowboy Alain Blanchard ei ehtinyt huutaa kädet ylös-komentoa, kun meikäläiset jo pudottivat torrakkansa. Olisihan kilpailun järjestämisestä ollut kovasti ylimääräistä vaivaa liitolle ja kerhoillekin.
Viralliseksi syyksi luopumiselle sanottiin riittämättömät asfalttialueet kisavarikkoa varten. Mittasin Taupossa (NZL) viime syksynä jalkapelillä asfalttineliöt. Järvenpään jäähallin+uimahallin ympäristöstä niitä olisi löytynyt enemmän!
Järvenpää olisi jopa aikaistanut uimahallin komean remontin ja laajennuksen valmistumista kuukaudella - parilla kisan takia.
Mutta kun ei niin ei.
Jatkossa Sixistä ei ole pelkoa. Eikä mahdollista kisatuotoista. Esimerkiksi SUL tappelee jo 2010-luvun arvokisaisännyyksistä, mutta…
Kaiken lisäksi Sixin kotikisan myötä menetettiin ainutlaatuinen tilaisuus. Kaipa isäntämaa olisi voinut valita ja julkistaa maajoukkueet vasta kisojen aattona….

o o o

Ainakin enduron puolella yleinen tyytymättömyys kovaa. Samaa olen ollut huomaavinani myös crossipuolella. En vaan jaksa olla ihmettelemättä kerhojen lojaalisuutta “esivaltaa” kohtaan. Kulman takana käy kauhea kapina, mutta käytännössä asiaan ei haluta/uskalleta puuttua käytännössä.
Ei Suomessa ole ennenkään tehty vallankumouksia. Järjestödemokraattiset työkalut ovat olemassa, jos niitä halutaan käyttää. Ilmeisesti ei.
Tässä yhteydessä voisi tietenkin pohtia myös sitä, onko patruuna suurempi konna kuin kerhot, jotka antavat kaiken jatkua? Mahtaa Pasilassa olla hauskaa!

o o o

Motocrossarimme ovat alkaneet pärjätä. Onnittelut siitä! Olisi kiva tietää, onko menestystä alkanut tulla liitosta huolimatta vai liiton toimien ansiosta.
Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa eli kerhojen, tiimien ja kuskien omatoimisuutta.
Martti Huhtamäen kaudella puuhattiin AKK:n ja SML:n fuusiota. Olisiko liitto sittenkin ollut mp -lajeille siunaukseksi?! Olisihan rauniolle voinut perustaa vaikka kelkkaurheiluliiton. AKK:n johdolla olisi ehkä pesty lajin kasvot myös kuvaannollisesti.

o o o

SM-kausi jatkuu elokuun jälkipuoliskolla Heinolassa. Kisan yhteydessä ajetaan EM-osakilpailut.
Hyvä tilaisuus aloittaa vieroitushoidot!

Erkki Poutanen