Mika Aholan raportti
 

 

ässä muutaman päivän viiveellä vähän kuulumisia Portugalista. Ekana päivänä kisa osoittautui tosi raskaaksi kivikkoisella reitillä kun ei paljon teillä ajeltu. Oli siirtymällä kivisiä mäkiäkin joka lähtöön ja yksi jyrkkä alamäki liukkailla kallioilla, mikä hirvitti ekalla kierroksella tälläistä kokenutta spoorikettuakin.  Lisäksi  oli  yksi  kireä siirtymäväli, jota kiristettiin minuutilla joka kierroksella. Kolmannella kierroksella olikin jo oikeasti kiire. Kiireväli oli kivikkoa, nopeaa, hidasta, jopa ykkösellä möngittävää kivistä jokea, missä menin yhdessä pudotuksessa etukautta ympärikin ekalla kierroksella ja sain siinä hanskatkin pestyä. Saappaisiin sai vettä mukavasti joka kierroksella. Erikoiskokeet oli vaihtelevat. Endurotesti oli tällä kertaa sitä vain nimellisesti, sillä se oli suurimmaksi osaksi nurtsiniittyä ja pieni osa eukalyptusmetsään traktorilla lanattua leveää latua. Crossitesti puolestaan oli kuin Päitsin pahinta kuraspooria muutamalla tuplahyppyrillä ja järjettömillä drop- off hypyillä höystettynä. Isoimpaan hyppyriin epäilytti vetää, kun ei tiennyt minkälaiset spoorit sen alastulossa odottaisi, mutta kun Marika kertoi lähdössä, että Salminen ja Aubert siitä yli menivät, niin pakkohan se oli kokeilla. Jäi vajaaksi ekalla kierroksella ja uudella pompulla kummun päälltä alas. Tokalla ja kolmannella kierroksella piti tulla sen mitä pikkunelari kolmosella kehitti ja ponnistaa rampista, niin pääsi yli tyylikkäästi. Niistä dropeista hypin täysillä vasta viimeisellä kierroksella ja jälkiviisaana voi sanoa, että sen ujostelun takia meni voitto. Kuraspoorit oli tämän pätkän pääasia ja niistä tuli niin syviä, että meinasi jäädä paikoitellen kiinnikin. Extremetesti oli taas tyhmyyden ylistys. Luonnollinen rinteeseen tehty hidas pyöritys, mihin oli laitettu traktorin renkaita, tukkeja ja kaivettu kuoppia ja  mahtuipa sille pari ylämäkeäkin. Alunperin järjestäjä oli laittanut niitä traktorin renkaita ja tukkeja niin lähekkäin ja hitaisiin paikkoihin, että pätkä oli lähes mahdoton kun ykkönenkin oli ylivaihde. Puolet esteistä pois ja pätkästä tuli ajettava, vaikkakin liian hidas vieläkin. Päivä meni ilman sen kummempaa säätämistä ja yllätin itsenikin ajamalla toiseksi, vain 2,5 sekuntia päivän voittaneesta Albergonista jääneenä. Tuntui kuitenkin, etten saanut itsestäni kaikkea irti ja tuli ajeltua vähän liian löysästi, joten sunnuntaina päätin puristaa.

Se oli virhe. Ekalla endurotestillä oli yöllisen rankkasateen jälkeen liukasta ja mokasin mutkan ennen pätkän lopussa olevaa pientä tuplahyppyriä. Jouduin sudittamaan kakkosella loppuun asti, että pääsin sen yli, mutta pyörä lähti vähän poikittain, minkä luulin hallitsevani. Liukas alastulo teki kuitenkin tepposet ja lähti kunnon lipat
mutta aikaa ei hukkunut kuitenkaan liikaa. Silmät harittaen tulin pätkän maaliin ja luulin menettäneeni pelin, mutta...

Katso video kaatumisesta:


Crossitesti ajettiin eri suuntaan kuin lauantaina, kuten tänä vuonna on tapana. Se meni ihan hyvin, mutta extremellä oli yritystä heti liikaa ja mokasin kaksi kertaa 50 metrin matkalla renkaiden ylityksissä ja aikaa hukkui 35 sekuntia. Nyt se peli vasta oli menetetty. Vedin loppupäivän raivokkaasti, mutta tarkasti, että saisin minimoitua vahingot ja yllätyin, kun pääsinkin nousemaan lopulta kolmanneksi. Harmitti vaan, kun tuli ajettua niin monet yleiskisan pohjatkin, että sijoitus olisi pitänyt olla myös sitä! No, mitäs en pitänyt päätäni kylmänä sen ekan kaatumisen jälkeen. Sorruin yliyrittämiseen, mistä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Se läksy on opittu jo niin monta kertaa, että pitäisi tietää paremmin...
Kisa oli kuitenkin hieno, sillä nyt oli vaikeusastetta ja rankkuutta riiitävästi. Remeksen Eeron neljännet sijat olivat tosi kovia jutttuja, sillä taakse jäivät niin Guerrero kuin Germain ja kisa oli heti vaikeimmasta päästä! Samoin Hellstenin kolmas sija junnuissa näin kovassa kisassa on hatunnoston arvoinen suoritus. Salosen Valtterikin piristyi kummasti sunnuntaina ja vetäisi E2:ssa kolmanneksi, joten hyvältä näyttää, vaikkei edes puhuta meistä MM-sarjan veteraaneista!

T: Mika