Suomen Sixi-joukkueiden valitsijoilla on myönteinen ongelma. Aika monella suulla puhuttiin juuri Päijänneajon aikoihin siitä, että pitäisi saada nuori huipulle. No, Päitsillähän ns. vanhat parrat valtasivat kolme kärkisijaa, mutta olihan siellä heti vanhusten takana nuorta voimaa. Ja luulisin, että Päitsin kärkeen pääsemisessä se kokemus painaa ainakin yhtä paljon kuin menestymisessä MM-sarjassa yksittäisissä kilpailuissa.

Tomi Konttisen kokoama kymmenen kuskin nuorten valmennusryhmä on potentiaaliltaan varmasti yhtä hyvä kuin edelliset. Siis jos niitä olisi koottu.

Junior Trophy-joukkueeseen on tyrkyllä monta hyvää kuskia. Jos lasketaan, että Eero Remes tarvitaan aivan ehdottomasti Trophy-joukkueeseen, jää junnujen ykkösketjuun vielä (aakkosjärjestyksessä mainittuina) Antti Hellsten, Oskari Kantonen, Roni Nikander, Jari Pulkkinen ja Olli Turma.

Kuten aiemmin on jo tullut todettua, kaverit ovat ajaneet alkuvuoden kisat aika lailla ristiin. Lisäksi kaikki eivät vielä kertaakaan ole olleet samalla viivalla. Myös sairastumiset ja keskeyttämiset ovat tulleet väliin.

Kun meillä on junnuissa tämä myönteinen ongelma eli runsaudenpula hyvistä tarjokkaista, olisi paikallaan MM-tarkkailu- tai katsastuskisa ”pakollisena” kaikille Sixistä kiinnostuneille junnuille MM-kisatyyppisillä pätkillä ja vaikka kotimaassa ja ajankohtana, joka ei sotke MM-, EM- tai SM-sarjaan osallistumista.

Sanat tarkkailu ja katsastus eivät tarkoita samaa kuin karsinta. Aina pitää ottaa huomioon esimerkiksi tekninen keskeytys. Koko joukon parasta ei pidä pudottaa joukkueesta sillä perustella, että työkalu tekee tiltit juuri katsastuskisassa. Se olisi tyhmää.

Valitaanpa tähän junnujoukkueeseen ketkä tahansa, ei mitali tule helpolla. Nuorten kerhojoukkue Sixillä olisi hyvää koulutusta. Olen satavarma, että tästä kakkosketjusta nousee ykköseen pääseville haastajia jo ensi kaudella.

o o o

Kun lueskelin tuoretta Vauhdin Maailma -lehteä, pisti silmään, ettei enduron harrastus sentään ihan pienen piirin juttu ole.

Subaru-ralliautoja valmistavan Tommi Mäkinen Racing Oy:n sielu, nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen tunnetaan myös Päitsin kiertäjänä ja mies pitää edelleen kuntoa yllä Puuppolan maillaan enduropyörän selässä.

KTM:n piikkiluokan pyörää lehdelle testannut Juuso Pykälistö, Sebastien Loebillekin Citroeneja testannut rattivelho kertoo jutussa jääneensä testikokemusten myötä uudelleen koukkuun enduroon (historiaa on aiemmilta vuosilta). Ei olisi maailman ihme, jos Pykälistö olisi Päitsillä mukana ensi vuonna?!

VM esittelee myös entisen koulukaverini Jyväskylästä, Timo Hantusen. Timo ajoi treenimielessä enduroa ja crossia 1970- ja 1980-luvuilla. ”Enduroa en meinaa heivata, koska se on hyvä kuntoilumuoto”, Hantunen sanoo lehdessä. Niin Hantunenhan on huippukartturi ja kuusinkertainen Suomen mestari ja istunut monen huippukuskimme kartanlukijana vuosien varrella.

o o o

Järven kiertoon pitäisi haastaa muitakin rattimiehiä. Kuten vaikkapa Janne Ahonen ja Anssi Kela. Ahonen kun jätti mäkihypyn, kiihdytysajon, perheen ja bisneksen lisäksi aikaa riittää muuhunkin. Ja Kela kuulemma jättää formulakisat tältä kesältä. Päitsi toisi hänelle vaihtelua Unicef-keikkojen lomaan?

o o o

Pentti Nurminen on rangaistuksena saanut ja kärsinyt, joten on aika katsoa eteenpäin. Säännöt ovat noudattamista varten ja poikkeamista on tultava rangaistus. Jos ei, ei tarvita sääntöjäkään.

Johonkin dopingrikkomukseen verrattuna Nurmisen tapaus on kuin hyttysen pissa valtameressä. Dopingilla pyritään nostamaan suoritustehoa kuukaudeksi, vuodeksi ja jopa vuosiksi. Silti joku Virpi Kuitunenkin on rangaistuksensa kärsinyt ja on kohta taas suuri idoli. Ja jos ei Pitkämäen keihäs lennä olympiakultaan tai Kimi voita formuloita, voi Kuitusesta tuilla vaikka Vuoden urheilija!

Ei tosin minun papereissani. Ei koskaan.

Nurminen ajoi luvatta yhden kilpailun yhdellä osuudella. Se kertoo rikkeiden suuruusluokkien eron. Eikä kai kukaan ole väittänyt, että Nurminen olisi kotipätkällä ajamisesta mitään edes hyötynyt. Ei Päitsiä sitä paitsi koskaan yhdellä pätkällä ratkaista. Ei päivällä eikä pimeällä.

Juuri siksi kaikkien on nyt syytä katsoa vain eteenpäin.

Koivusen Vesku kirjoitti ja kuvasi VM:ään jutut paitsi Juha Salmisesta ja Päijänneajosta myös pakinoi tapaus Nurmisella.

Ei siihen sen kummempaa kommenttia kuin, että kyseisessä tapauksessa rangaistus ei tullut pelkästään sillä, kuten Koivunen antaa ymmärtää, että Riku Nikander käräytti Nurmisen. ”Sana vastaan sana… Ei mitään todisteita, vaan kuljettajan ilmianto. Mitä jos Nurminen olisi kiistänyt asian kokonaan? Kummalle asia olisi kääntynyt”, Koivunen kysyy.

Nikander vaan ei kävellyt kyseisenä ajankohtana Nuuttilan pätkällä yksin. Hänen seuranaan oli neljä muuta kuljettajaa. Neljä todistajaa.

o o o

Enduro on siis hieno ja arvostettu laji. Samaan hengenvetoon voidaan todeta retorisesti, että kattia kanssa!

Edellä kovasti mainostettu, eikä syyttä, lehti kysyi internet-sivuillaan, kuka on kovin suomalainen moottoripyöräurheilija tällä hetkellä?

Tulos: Mika Kallio 57 %, Juha Salminen 29 % ja Mika Ahola 14 %.

Se enduron nosteesta noin suuren yleisön keskuudessa.

Kyllä se on medianäkyvyys, joka tällaiset äänestykset ratkaisee! Sen enduro häviää rr:lle 0-10.

o o o

Mieleeni on jäänyt tapaus huhtikuulta 2005 Racingbike Sidecarin tiloissa Tuusulan Lahelassa. Seppo Suominen kutsui juomaan kakkukahveja Mika Kallion uran ensimmäisen MM-osakilpailuvoiton (Estoril) kunniaksi.

Kallio ajoi neljättä kautta MM-sarjaa 125-kuutioisten luokassa ja kertoi Lahelassakin tähtäimessä olevan parin vuoden kuluessa nousu Moto-GP-luokkaan.

Kallio on hyvä, erinomainen kuljettaja, mutta jotenkin hän kuitenkin on jämähtänyt paikoilleen. Pikkuluokassa tuli hopeaa 2005 ja 2006, mutta 250-luokkaan nousu kesti tavattoman pitkään. Se tapahtui vasta viime kaudella.

Vuonna 2004 Kallio sai KTM-talliin kaverikseen muuan Casey Stonerin. Australialainen oli heti 125-luokassa MM-viitonen, ajoi seuraavalla kaudella (2005) 250-luokassa hopealle ja nousi seuraavalle kaudelle (2006) Moto-GP-luokkaan, jossa voitti viime vuonna maailmanmestaruuden!

Tosin rahakin ratkaisee. Stoner on vaihtanut merkkiä KTM:n jälkeen takaisin Aprilialle, Hondalle ja Ducatille.

Kallio haaveilee yhä pääsystä Moto-GP:hen. Mutta silti hänen tienestinsä, arvostuksensa ja suosionsa ovat eri luokkaa kuin Salmisella ja Aholalla.

Tämä vaan on totuus!

Erkki Poutanen