En ollut paikalla, kun moottoriliitto palkitsi vuoden parhaitaan lauantaina Helsingissä. Nimenomaan parhaitaan.
Palautetta tilaisuudesta on tullut.
On ihmetelty muun muassa sitä, ettei Sixillä luokkansa voittanutta ja elämänsä kilpailun ajanutta Jari Mattilaa huomioitu mitenkään. Ei noita luokkavoittoja Sixillä niin hirveästi ole tullut, kuten Chilen kisan aikainen lista näillä sivuilla osoitti!

o o o

Toinen paha moka oli, ettei kerhojoukkueissa mitaleja ajaneita mitenkään muistettu tilaisuudessa. Vastuuhenkilön vastaus kysymykseen paikan päällä SLU-talossa oli kuulunut, että mitkä Sixin mitalit?
No, minäpä kerron. Kerhojoukkueissa(kin) kilpailevat kuljettajat kamppailevat henkilökohtaisista Sixin mitaleista sen perusteella miten hyvin luokassaan pärjäävät. Parhaat saavat kulta-, seuraava osa hopea- ja kolmas tasoryhmä pronssimitalit.
Tapana on ollut, että Sixin mitalit jaetaan liiton palkintojenjakotilaisuudessa.
Jos mitaleja ei oltu saatu, olisi ollut vähintäänkin kohteliasta huomioida kyseiset kuljettajat tilaisuudessa vaikka kukkasin.
Nyt kyllä palkittiin FIM-ralliin osallistuneita kasapäin, vaikka kyseiset matkamoottoripyöräilijät vain keräävät pyörän selässä kilometrejä kuin kuntourheilijat matkustaessaan kerran vuodessa maasta toiseen.
Sixillä sentään ajetaan niska limassa kuusi päivää!

o o o

Nappiin ei mennyt mitalihomma La Serenassakaan. Itsekin olin lukevinani ennen kisaa kansainvälisen moottoriliiton sivuilta tai vastaavasta, että kerhojoukkueissa kisaavat kamppailevat keskenään eli 1-luokan kerhokisan voittaja on nollamies jne. Perusteluina mainittiin, että näin useammalla kuskilla on mahdollisuus yltää mitaleille kun ei tarvitse kamppailla maailman huippujen kanssa.
Chilessä tulokset laadittiinkin luokittain (C1, C2, C3), mutta mitalit jaettiin kuten ennenkin eli esimerkiksi Seppo Suominen kilpaili Jari Mattilaa vastaan eikä C1-luokan voittajan kanssa.

o o o

Riihimäen Moottorikerhon Kahvakopla sijoittui kerhojoukkueiden kilpailussa 17:nneksi (joukkueita 92). KTM:n suomalainen kerhojoukkue ei päässyt loppuun, kun Reijo Karppinen loukkaantui jo ennen kisan puoliväliä.
Kisajärjestäjien nettisivut (jossa tulokset) oikuttelevat manan majoille saakka. Kerhokuskien luokkien tulokset löytyvät viiden päivän jälkeen.
C1-luokassa Niki Ahola oli tuossa vaiheessa 28:s, Seppo Suominen 47:s ja Jonas Leander 48:s, C3:ssa Janne Leander neljäs ja Jake Vainio 20:s.
Tämän mukaan Janne Leanderille Sixin kultamitali, Vainiolle ja Aholalle hopeat ja kahdelle muulle pronssit.

o o o

Kerhojoukkueissa ajoi huippumiehiä. Sellaisia, jotka eivät mahtuneet tai halunneet maajoukkueisiinsa.
Suomalaiskuljettajista Vainio on ajanut 1990-luvulla maajoukkueissakin. 1990 Ruotsissa Jarkko ajoi Trophy-joukkueessa hopealle ja 1992 Australiassa neljänneksi ja 1989 Saksassa Kari Tiaisen, Juha-Pekka Leinon ja Jouni Saurenin kanssa Junior Trophyssä kultaa!
Kannattaa myös muistaa, että ilman Vainion muutaman tuhannen euron lahjoitusta Suomen junnujoukkue ei ehkä Chileen edes olisi päässyt!
Pronssi oli upea saavutus junnuilta, mutta Vainion lisäksi moottoriliitto voisi kiittää Ranskan Jonny Aubertia. Hän repi enduro2-luokassa, jossa ajoi kolme aussijunnua, niin hurjan eron loppucrossissa muihin, että Suomi meni heittämällä junnuissa ohi Australian pronssille.

o o o

Chilen Sixillä suomalaisten talkoohenki tuli taas muutenkin muiden tallaajien ihmeteltäväksi. Edustusasuiltaan muukalaislegioonaa muistuttavat joukkueet kuulemma saivat kiitettävästi turvaa paikalla olleilta maanmiehiltään.
Kun Eero Remekselle tarvittiin pakoputki, kerättiin tarvittavat 2500 euroa ”kyökkitiimin” aloitteesta. Remes pääsi jatkamaan, mutta sitten tuli muita murheita.
Samalla tuli muistutus siitä, että varaosia pitää aina olla matkassa!

o o o

Ensi vuonna Sixi ajetaan Kreikassa syyskuun alussa. Suomesta on lähdössä useampiakin kerhojoukkueita ja se on hieno asia se.
Siihen mennessä liiton toimistokin päässee lajista ja kisasta kärryille?

Erkki Poutanen