Jouluiset terveiset Amerikasta! Pahoittelen pilkkujen puuttumista, näissä täkäläisissä vempaimissa niitä ei ole, eikä ääkkösiäkään.

Kiitokset enduroon liittyvien asioiden julkaisemisesta! On hienoa, että olette asiassa mukana. Emme ole koskaan tavanneet, mutta jostain muistan nimesi. Olen ollut sivujesi lukija jonkun aikaa, Karin sivujen kautta. Henkilökohtaisesti tykkään sivujesi aiheista. Itse päätä niiden sävyn. Vapaa maailma!

Enduro on ollut minun elämässä mukana jo pikkupojasta asti, olen vieläkin “koukussa”. Elämäni on värikkäiden 80-luvun ja 90-luvun alkuvaiheiden ja laman jälkeen siirtynyt tänne uudelle mantereelle. Elämäni on asettunut, mielekästä ja työn täyteistä. Paino rupesi nousemaan 2006 ja siitä tein uudenvuoden lupauksen: Ajan taas merkittävän endurokilpailun. Asun golfkentällä, mutta lopetin pelaamisen samaan aikaan. Valmistauduin Uuden-Seelannin Sixille ja otin yhteyttä ikiystäviini, Kari Tiaiseen ja Seppo Suomiseen. Palattuani lajin pariin, huomasi kuinka merkittävä se on ollut minun kaikissa elämäni vaiheissa.

Minun urani muistot ja kommentit lyhyesti:

o Hämeenlinna: Suurta enduron hyväksi tehtyä työtä akselilla Allan Jaatinen, Pentti Lehtelä, Erkki Pietola ja Reima Laakso. Korvaamattomia miehia, tosin aika paljon draamaa ja eri kuntiin jakautumista. Näin jälkeenpäin katsottuna aivan uskomatonta elämäntyötä yleensa kaikkiin asioihin hyvaksi endurossa. Todella paljon muistoja. Vieläkin uskomatonta mitä he tekivat aikanaan myos minun hyväkseni. Esimerkiksi hakivat minut kotoa sen jälkeen kun olin käynyt ajamassa salaa heidän reittejään. He halusivat auttaa, jos enduro minua kiinnostaisi!

o Mika ja Antero Rättö: Mika (paras kaverini) taitaa ajaa silloin tällöin vieläkin. Ilman Anteroa (Mikan isä) ja hänen minulle antamaa tukea en olisi koskaan päässyt eteenpäin isäni kuoleman jälkeen 1987. Muistan, kun minulla olivat rahat loppu. Antero auttoi eteenpäin.

o Jukka Jääskeläinen: Aikanaan innosti minua ajamaan enduroa. Ihmettelin ensin miten metsässa voi ajaa niin lujaa kuin Jukka. Hyvä tyyppi, treenikaveri ja kuski, ei suuri voitonnälkä!

o Jerry Wathen, Sakke Ojala, Enemmän amerikkalaisia kuin amerikkalaiset itse, jo 70-luvulla. Hienoja räväkkiä persoonia, jotka auttoivat minua myos paljon aikanaan.

o Kaj Ek: Kuka helvetti suuttutti Kaijun?! Eivätkö ihmiset tajua mitä hän aikanaan teki ja oli aina valmis tekemaan. Tämä todella pistää vihaksi.

o Jarkko Valtonen: Hieno mies ja mahtavaa työtä ja tukea enduron hyväksi.

o Kuntovalmentajani aikanaan Hameenlinnassa: Jukka Kuvaja ja Seppo Rehunen. Jukka teki paljon töitä minun hyväkseni.

o Seppo Suominen, on tehnyt paljon monen ihmisen hyväksi. Minä olen niistä yksi. Ilmoittauduin enduro ammattilaiseksi (MP-lehti) 1988, kun ajoin KTM:llä. Ilmoittautumiseni herätti närää vahvassa amatööripiirissä. 2007 Sepin poika Jimmy oli meillä täällä kesätöissä kaksi kuukautta.

o EM-MM 1986-88: Ei siellä meitä ollut kuin muutama heppu. Pekka Viljakainen (huipputyyppi), "Hullu" Jokinen ja joitain muita silloin tällöin. Itse olin ruotsalisten huollossa 1988.

o Harri Nyholm: Aikanaan Bensow, pääsin heidän kuskiksi 1989 (uusi RMX). Harri on yksi suurpersoona ja esimerkki minulle vieläkin johtamistavallaan.

o Kari Tianen: Tapasimme ensimmäisen kerran Jämsän tauolla Päijänneajossa 1989. Välittömästi henkiystävät, siitä alkoi merkittävä kaveruus, kehittyminen ja yhteishenki. Karin myötä kehityin nopeasti, jotkut muut perus-Suomi-enduron kuskit lamaantuivat Karin mukaantulon jalkeen. Kuinka paljon hän on tehnyt niin monen kuskin eteen sen jälkeen, niin radalla kuin radan ulkopuolella. Ilman Karia olisimme vieläkin ulkona enduron maailmanmestaruuksista. Uskomattoman vahva persoona, ei paljon kuvia kumartele. Rakastaa vaimoaan aidosti! Karia vastaan on vaikea menestyä, siksipä hänellä on joitakin vastustajia. Enduron Kekkonen! Karin pitäisi saada valtion varhaiseläke! Teimme Karin kanssa ikimuistoisia kisareissuja yhdessä hänen endurouran alkumetreillä.

o Mika Ahola: Mikan vanhemmat olivat ystäviä minun perheeni kanssa. Muistan kun Rauni kävi kysymässä kesällä 1980-luvun lopulla, että kävisinkö kannustamassa ja avustamssa Mikaa ajamiseen kun olivat hommaneet crossiyyörän. Kävimme kerran montulla ja opastin putsarin vaihdossa ym. Palasin myöhemmin kesällä Suomeen ja muutamassa kuukaudessa Mikasta oli tullut pelimies. Treenasimme kuntoa yhdessä paljon. Mikasta tuli Päijanne-voittaja heti Amerikkaan lähtöni jalkeen. Todella hyvä tyyppi ja lahjakas kuski. Emme ole olleet paljon yhteydessa. Uskon, etta mestaruuksia tulee lisää. Kukaan muu ei niitä enemmän ansaitse kuin Mika. Merkittava ura jo nyt!


Sittemmin en ole ollut paljon mukana suomalaisen enduron kansaa noin 13 vuoteen. Viime vuosien Sixeillä oli hieno tavata ja tutustua uusiin tyyppeihin, esimerkiksi Juhaan (Salminen) ja Markoon (Tarkkala). Suurin pettymys tauon jälkeen oli huomata, että edes menestymisen myötä suomalaiset ovat samassa jamassa järjestäytyneessä endurotoiminnassa kuin omana aikanani olimme. Lähes täysin talkootoimintaa mitä ilman ei koko touhu pysyisi edes pystyssä. Olisimme ilman sitä edelleen ruotsalaisten huollossa ja tehdaskuskit ajaisivat vain tehtaan eduksi.

Minusta suurimpana syynä on suomalaisten “sosiaalinen ajattelumalli”: odotetaan liitolta asian hoitamista. Minusta toiminta pitäisi yksityistää ja hoitaa niinkuin kannattavaa liikeyritystä. Asiat ja päätökset perustuisivat menestyksen tavoitteluun niin organisaation rakentamisessa, taloudessa kuin kisamenestyksessä. Tätä toimintamallia käytetään esimerkisksi täällä USA:ssa.

GNCC: Yksityisomistuksessa oleva sarja, josta on muodostunut taloudellinen menestys, ei riidoissa liiton kanssa taikka liiton sarjojen kanssa (liiton perusendurosarja on viela hengissä jonkun aikaa). He tuovat paljon liitolle rahaa lisenssien myötä (helppo saada). Muistuttaa toimivaa ja liikkuvaa sirkusta, raha tulee sponsoreilta, kuskeilta, kuskien mukana olevalta porukalta ja tv-sopimuksista. Ei ole laskettu yleison lipputulojen varaan kovinkaan paljon. Kasvaa koko ajan! Käyn itsekin ajamassa muutaman kisan vuodessa.

WORCS: Sama juttu, länsirannikolla.

USA:n Sixi-toiminta pyörii myös ysityispohjalta suurimmaksi osaksi. Heitä ei kai liitto tue edes sitä mitä Suomessa. Nopeita kuskeja ei Sixi sillä tavalla paljon kiinnosta, kun ei tule menestystä ja rahaa.
Itse olen varmasti tukemassa Suomen enduroa pienellä rahasummalla niin kauan kuin vielä intoa riittää. Kiitokset omasta puolestani enduroasioiden ja ongelmien esiintuojana. Paina päälle!

Hyvaa Joulua ja Menestykästa vuotta 2008 kaikille!

Jake Vainio
Park City, Utah, USA

o o o

Terveiset Jakelle ja kiitokset muistoista, joihin monelle varmasti on omia yhtymäkohtia!
Olemme tavanneet, mutta vain ohimennen ainakin Brasilian ja Uuden-Seelannin Sixeillä.
Endurospecial.comin lukijat voivat lähettää Jakelle terveisiä vaikkapa vieraskirjamme kautta. Jarkko Vainiohan voitti Junior Trophyn yhdessä Kari Tiaaisen, Juha-Pekka Leinon ja Jouni Saurenin kanssa Saksassa 1989. Se oli kautta aikojen ensimmäinen suomalaisvoitto Sixillä.

Poutsu