Paljon mättää endurossa!

Olen kilpaillut kotimaisessa endurossa harrastepohjalla. Viimeisestä kilpailusta on tosin vierähtänyt jo viisi vuotta. Tuon ajan olen kuitenkin seurannut taustoja sekä kilpailutoimintaa tiiviisti. Lisäksi puhuin paljon lajiin liittyvistä asioista edesmenneen perhetuttavan edesmenneen Martti Erkkilän kanssa. Tuli paljon sellaista ilmi, mitä ei koskaan julkisuuteen asti levinnyt. Ja jos olisi, monen palli olisi heilunut, mutta ehkä laji olisi mennyt eteenpäin niin urheilullisesti kuin myös kaikkia puhuttavan talouden osalta.
Menneet ovat menneitä ja nyt itse pääasiaan, eli miten tästä eteenpäin? Seuraava suuri juttu maamme kokonaismenestymisen suhteen on Uudessa-Seelannissa ajettava Sixi. Joukkuevalintoja on vatvottu varmaan edellisestä Sixistä lähtien. Silti joukkuetta ei ole vieläkään julkaistu.

Herää kysymys ovatko valitsijahenkilöt aikaansa eläneet toimissaan ja joukkueen uudistuminen ei ole ollut toivotulla tasolla Kaj Ekin jälkeisellä aikakaudella. Tämä koskee myös taloudenhoitoa ja Suomen rajojen sisällä lajin näkyvyyden parantamista mediassa.

Kuulostaa todella itsekkäältä ajattelulta lukiessani lajiryhmän pöytäkirjaa erään kokouksen päätöksistä. En sanatarkasti muista tiedottamisen sysäämistä järjestävien seurojen harteille, mutta yhtenä syynä mainittiin uusien maahantuojien tiimien perustaminen ja heidän vaatimukset saada näkyvyyttä toiminnalleen. On todella vaikea uskoa saada jonkun Matti Meikäläisen kirjoittamaa juttua jonkin STT:n levitykseen ja sieltä kautta mediaan kaiken kansan luettavaksi. Sattumoisin tuttujani työskentelee niin kyseisessä mediassa kuin parissa lehtitalossakin.

Nyt tässä vaiheessa voidaan ottaa jo nimet esille. Lienee selvää, kuka kaikesta kantaa ainakin periaatteessa. Jari Kakko on henkilö, joka ei ole pystynyt omalla aikakaudellaan toteuttamaan sitä missiota, mitä olisi tullut toteuttaa.

Johtaja on aina se, joka viime kädessä kantaa vastuun. Eniten ihmetyttää henkilökohtaisesti hänen tapansa käsitellä julkisuutta... Sitä ei ole ollenkaan. Olen hänen lajiryhmän vetovastuunsa aikana nähnyt yhden lehtihaastattelun ja sekin oli OffroadProssa. Enemmänkin kuljettajat ovat antaneet joukkuetta koskevat haastattelut...

No mikä avuksi? Lajiryhmässä tulee lähivuosina paikkoja jakoon ja kenties pieni organisaatiouudistus olisi piriste tekemiselle. Itse olisin eriyttämässä hallintoa ja urheilullista puolta. Hallinnon puolelle tarvitaan uutta ajattelutapaa vetovastuuseen ja sillä hetkellä olisi jo hyvä katsoa, mitä puheenjohtajaksi ehdotettava henkilö on jo saanut aikaiseksi. Ehdottomasti yksi on ylitse muiden ja hän on Jouni Patjas RCK:sta. En tunne miestä henkilökohtaisesti, mutta kaikki sen materiaali ja kilpailutoiminta, mikä hänen kauttaan on kulkenut, on toteutettu tavalla, joka ei ole jättänyt ketään kylmäksi. Tämä mahdollistaisi terveen sukupolvenvaihdoksen hallintopuolella ja asioiden uudistamismahdollisuudet näkisivät "vihreän valon". Patjakselle annettaisiin avoin mandaatti valitakseen oikeat henkilöt rinnalleen ja saada asiat eteenpäin ripeästi.
Urheilullinen puoli tulisi toteuttaa mielestäni seuraavasti: Maajoukkueen johtoon nostettaisiin Pekka Kulju, joka hoitaisi myös delegaatin tehtävät. Kuljulle nostettaisiin juniorijoukkueen johtajaksi tuore nimi, jolla olisi valmennustausta. Kyseinen henkilö olisi myös enduron uusi lajivalmentaja. Yksi nimi on muita edellä - Teemu Valkonen. Valkonen olisi sitten joskus myöhemmin Kuljun manttelin perijä. Samalla etsittäisiin uusi kaveri kasvamaan junnujoukkueen luotsiksi. Joukkueiden valinnat suorittaisi tuo kaksikko. Valinnat tehtäisiin vain ja ainoastaan urheilullisin perustein. Talous hoidettaisiin hallintopuolella. Tällöin ei syntyisi mitään nykyisten kaltaisia ristiriitoja.

K.L., Vantaa

Enduroa seuraava ja sen tilasta aidosti huolissaan oleva henkilö. ”Kirjoitukseni on vain yhden taistelijan mielipide. Kokonaisuuteen tarvitaan koko lajimme harrastajakunta mukaan”.