Maaliskuussa 2003 eli vajaat viisi vuotta sitten rutisin oikein kunnolla enduron surkeaan julkisuuskuvaan vaikuttaneista asioista. Jutun nimi oli Miksi Keski-Uusimaa sammutti valot? Taustalla oli, että lehti supisti radikaalisti endurokirjoitteluaan. Juttu julkaistiin myös parin kotimaisen mp-lehden netti- ja/tai printtilehdissä.
Sain jutusta paljon myönteistä palautetta. Ja lajissa oli jo silloin tapana, että kritiikin kohteet vaikenivat asian kuoliaiksi.
Taannoinen juttu löytyy tämän kirjoituksen jatkona, joskin tiivistettynä ja kommentit lyhennettyinä ja nimettöminä.

o o o

Mihin sitten on tultu? Mitä on tapahtunut vajaassa viidessä vuodessa?
LIITTO: On aika murheellista, että nyt kun liitto on saanut ulkoisen tiedotuksensa kilpailutoiminnan osalta hyvälle mallille, saavat tehtävään palkatun Kari Ahon jutut valitettavan vähän palstatilaa. Ainakin suurissa medioissa.
Ehkäpä prinsessa ruususen uni jatkui liian pitkään? Kukaan ei enää ota lajia ja sen menestystä tosissaan? Eivät aina osallisetkaan, kuten 2003 totesin.
Tomi Konttisen myötä enduro on kuitenkin saanut roimasti tulevaisuuden uskoa itseensä. Toivottavasti se kantaa myös tiedottamiseen ja julkisuuskuvaan.
KERHOT: Kerhot ovat ainakin kilpailujen järjestelyissä osanneet hyödyntää mediaa. Ennakkotietoa kilpailuista levitetään paljon entistä paremmin.
Kyse on myös palvelusta katsojille. Kisojen jälkihoito on kuitenkin kerhoissa edelleen hyvin heikkoa. Eivät tulokset, jutut ja kuvat ilmesty nettisivuille, lehtiin jne itsestään. Ovatko kontaktit medioihin kunnossa?
Syytä epäillä!
KULJETTAJAT: Tällä osa-alueella kehitystä ei juurikaan ole tapahtunut. On syytä korostaa, että valtaosan, ja etenkin kotimaan kuskien kanssa toimiminen on jotakuinkin kunnossa ja kahdensuuntaista, mutta aivan liian usein uutisten ja kuulumisten hankkiminen on kuin suurta kuurupiiloa kuljettajien kanssa:
o Puhutaan ympäripyöreitä. Usein ajajan kommentit tietää etukäteen jo
kysymättäkin: Kisa meni hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Sehän tiedetään, että etenkin pyörä pelasi loistavasti… Revi sitten näistä! Onhan se vähän kummallista, että jos kisapäivä kestää 6-8 tuntia, ei sattunut ja tapahtunut sitten yhtään mitään! Toimittajat ovat varmaan ihan yksinkertaisia? No ainakin he tekevät omaa työtään usein kiireen keskellä, jolloin olisi molemmille osapuolille hyväksi, että tiedot saisi ilman pihtisynnytystä ja turhia jaaritteluita. Ei tuoda kilpailun kulun kannalta oleellista tai kiintoisaa asiaa esille, jos toimittaja ei osaa juuri nimenomaan siitä kysyä… o Peitellään tai puhutaan muunneltua totuutta. Kun kysyt kuljettajalta ensi kauden pyörästä, luokasta ja ohjelmasta, kaikki on täysin auki.
Viikkoa myöhemmin tieto tulee muuta kautta. Kaikki on selvää. Vaikea uskoa, että asiat lutviutuvat ihan näin nopeasti. Oikeasti. Tältä syksyltä on esimerkki fiksummastakin toimintatavasta: Kuljettaja kertoi mitä on tulossa, mutta että asiaa ei saa vielä julkistaa. Lupasi palata asiaan, kun sen aika on. Näin myös tapahtui. Toimittajahan ei voi julkistaa tietoa, jos haluaa säilyttää kuljettajan luottamuksen, mutta toimittajan on kuitenkin hyvä tietää. Jopa toimittajat ymmärtävät, että tallit, tiimit jne haluavat aika usein pitää tiedotusvastuun itsellään. Varmin tapa päästä eroon mediasta on jättää uutisesta hajulle päässyt ja kyselyjä tehnyt taho tiedotuslistan hännille tai kokonaan pois.
o Kun kuljettaja puhuu median edustajan kanssa, hänen pitää ymmärtää, että kaikki esille tullut on julkaisuvapaata ellei joiltakin osin sovita erikseen toisin. Toisaalta toimittajaa luonnollisesti ärsyttää sellainen haastateltava, joka kertoo ummet ja lammet, mutta mainitsee jokaisen yleisesti kiinnostavan asian jälkeen, että tätä et sitten laita lehteen!
o Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta kuljettajat suhtautuvat yleensä julkisuuteen kuitenkin myönteisesti ja ymmärtävät julkisuuden arvon itsensä ja lajin kannalta hyväksi asiaksi. Aina joskus kuitenkin törmää siihen, että kontaktia kartetaan. Ei vastata puhelimeen tai viesteihin.
Useimmat kuitenkin soittavat takaisin, vaikkei viestiä jättäisikään.
o Huhuja paljon. Syväkurkut ovat tuttuja politiikan toimittajille ja sama pätee urheiluun. Pääsääntöisesti mikään ei koskaan pysy salassa, sillä aina jollakin on tarve vuotaa asiat julkisuuteen. Myös endurossa asiat tulevat julki. Ei savua ilman tulta paljastuu yleensä tapauksessa kuin tapauksessa hyvin paikkansa pitäväksi sanonnaksi. Kaikkien kannalta avoimuus olisi kuitenkin paras vaihtoehto; tiedon lähde saisi asiansa julkisuuteen ainakin lähes toivomassaan muodossa eikä asioita tarvitsisi jälkikäteen oikoa. Keskeneräisistä asioista ei kerrota -lause kuuluu junttamentaliteettiin ja menneisyyteen. Sehän kuvaa vain sitä pienen päättäjäpiirin tuntemaa pelkoa, että joku tulee sotkemaan jo sovitut asiat.

Erkki Poutanen

- - - -

Maaliskuun 2003 artikkelin tiivistelmä:

TOIMITTAJAT kirjoittavat ja kuvaavat urheilijoita, jotka hyötyvät saamastaan julkisuudesta muun muassa parantuneina mahdollisuuksina saada taloudellisia tukijoita.
Kokemukseni 30 vuodelta kertovat, että kyllä meidät toimittajat koetaan urheilijoiden, lajien ja kisajärjestäjien taholla yleensä tärkeiksi. Eikä se tarkoita, että pullakahvien tarjoaminen on tärkeää.
Tärkeää ovat työskentelyolosuhteet. Joka suhteessa.
Median ja urheilijan yhteistyö perustuu luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja haluun tukea toinen toistaan ns. yhteisessä asiassa. Siihen kuuluu myös oikeus olla kriittinen, sanoa kun sen paikka on.

SUOMALAISTEN enduromenestyksistä meillä ja maailmalla olen uutisoinut muutamia vuosia varsin läheltä. Ajajat laidasta laitaan ovat tulleet varsin tutuiksi, samoin taustajoukot ja kilpailujen järjestäjät.
Valtaosasta on pelkästään hyvää sanottavaa.
Itse lajiin liittyy kuitenkin ilmiöitä, joita urheilun yleistoimittajana ja sellaisena jatkossakin pysyvänä ei voi ymmärtää eikä hyväksyä.
Yksi merkillisyys on tietojen panttaaminen MM-tason kuljettajien tehdaspaikoista. Viime syksynä yritin useaan otteeseen saada tietoja KTM:n suomalaisesta tehdastiimistä. Kerta toisensa jälkeen ns. varmat huhut kiellettiin. Tuli mieleen yritettiinkö toimittajasta tehdä hölmö, kun hän ei virallisesti saanut tietää, että esimerkiksi Samuli Aro ajaakin tällä kaudella KTM:llä vaikka mies pöllyttikin "oranssillaan" pitkin Mannin metsiä. Jotten olisi leimautunut hölmöksi, oli pakko kirjoittaa huhujen perusteella. Tiedättehän tämän tiettävästi-tyylilajin.
Muita vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ollut.

KUN PUIN edellä olevaa asiaa kolumnissani Keski-Uusimaassa 11.2.2003, ilmestyi Kari Tiaisen kotisivulle nettiin seuraavana päivänä (12.2.) lyhyt kuvallinen tiedote henkilöistä Team KTM Racingissa. Tieto ilmeisesti oli kulkenut ainakin yhdensuuntaisesti.
Virallista tietoa KTM:n tehdastallista ei koskaan tullut toimituksiin normaalia reittiä; lehdistötiedotteena paperilla tai e-mailina.
Minulle on kerrottu, että Iltalehdessä on jossakin vaiheessa uutisoitu talliasia laajasti.
Onkin aiheellista kysyä, eivätkö kaikki (lajista yleensä kiinnostuneet) mediat olekaan tiedotusarsenaalissa samalla viivalla? Mieleen muistuu vastaava tapaus parin vuoden takaa. Tapauksessa olivat osallisena samat taustahenkilöt. Silloinkin medioita ilmeisesti jyviteltiin tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin.
Tarkoituksena ei tässä suinkaan ole mollata KTM-merkkiä. Samaa on tapahtunut muidenkin kohdalla. Lupaukset pitää ajan tasalla ovat unohtuneet tai "unohtuneet".

MAINITUNLAISESTA toiminnasta voi vetää vain sellaisen johtopäätöksen, että osa muutenkin aniharvoista enduroa seuraavista medioista ja toimittajista ovat haluttuja vain silloin kun urheilija taustajoukkoineen niin haluaa.
Tai pikemminkin kun asiasta hyötyy.
Ikävintä on, että urheilija itse on usein tapahtuneeseen syytön. Tai korkeintaan hänestä ei ole miestä näyttää kaapin paikkaa, vaikka hänen periaatteessa ei pitäisi olla yhteisössään heikoin lenkki, vaan kunkku!
Tosin jokaisella on oikeus valita linjansa tai toimintatapansa.
Jos urheilija esimerkiksi kiistää ensin tallikytkennät, mutta sanoo sitten että "no onhan se ollut tehtaan nettisivuilla jo kuukauden", voi kai sanoa, että kyseessä on myös koulutuskysymys.
Jos asioita ei "virallisesti" saa kertoa, pitää niistä osata vuotaa.
Ei saa olla tyhmä.

ENDUROKULJETTAJAT itse valittavat sitä, etteivät suuri yleisö ja media arvosta heitä tai heidän lajiaan. Tähän voi heittää vain retorisen vastakysymyksen, mitä urheilija taustajoukkoineen on itse tehnyt asian hyväksi?
Urheilutoimittajien joukon hyvin tuntevana voin vakuuttaa, että enduroa uutisoivien määrä ei taatusti kasva terveellä ja aidolla tavalla, josmediaa kohtaan toimitaan kuten on toimittu. Tietysti rahalla voi "ostaa" palveluja, mutta se tie on pitemmässä juoksussa kestämätön.
Tietoja salaamalla tai vuotamalla vain tietyille tahoille on lajiin syntynyt sisäpiiri, jollaista ei enää muissa urheilumuodoissa ole.

MENESTYNYT endurokuljettaja voi myös sortua ylimielisyyteen. Saattaa olla kivaa juoksuttaa toimittajaa ympäri varikkoa, vaikka pujahtamalla parc fremen takaportista ulos. Ja kun jää kiikkiin, voi tietysti puhua kisapäivästä tyhjänpäiväisyyksiä.
Näitäkin on nähty.
Urheilijan pitäisi kuitenkin ymmärtää, että median edustajalla saattaa olla kiire seuraavaan paikkaan tai tapahtumaan. Hänellä ei välttämättä ole aikaa ryhtyä kissa/hiiri-leikkiin järkeviä kommentteja saadakseen.
Hyvä urheilija osaa analysoida ja tiivistää kisanpäivän kokemuksensa haastattelussa napakkaan muotoon. Päälle vielä kiintoisa sattumus tai yksityiskohta, ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja lopputulos optimaalinen.

OMAA OKSAAKIN voi tietysti sahata. Endurohuiput sahaavatkin niin, että poka vinkuu!
MM-tasonkin kuljettajat vähättelevät suorituksiaan ja lajiaan. Olen todistanut useamman kerran. Ei ihme, ettei arvostusta heru jos urheilija ei usko itsekään lajiinsa. Ja itseensä.
Urheilutoimittaja on urheilijan ja kilpailun järjestäjän mielestä usein maailman paras toimittaja tasan niin kauan kun ei kirjoita yhtään poikkipuolista sanaa. Omaa pesää ei saa liata! Ei aiheestakaan.
Olenedelleen sitä mieltä, että kielteisistäkin asioista on kerrottava.
Tällainen kääntyy lopulta lajin/urheilijan itsensä hyväksi.
Urheilijoiden, enduromiestenkin kannattaisi muistaa, etteivät aiheet urheilutoimittajilta lopu. Kokemukseni ikävä kyllä kertovat, ettei enduro medioitakaan paljon kiinnosta. Keskimääräinen lukija saattaa hyvinkin olla tyytyväinen, jos lajista kirjoitetaan vähemmän. Kohtuullisesti.
Ja nyt miettikääpä perimmäisintä kysymystä: Kumpi (media vai urheilija) lopulta toistaan enemmän tarvitsee?

UUTISOINNISSA on aina viisainta pitää mielessä journalistiset periaatteet.
Eli että kaikkia kilpailijoita kohdellaan tasapuolisesti. Tarkoittaa käytännössä sitä, että erilaisten talli- ja managerikytkösten sijasta määrääviksi argumenteiksi jutun sisällössä tulevat parhaat sijoitukset, positiiviset ja negatiiviset yllätykset, kilpailijoiden ja omat kommentit jne. On outoa jos selostuksessa pääosaan nousee nelossija, jos toinen suomalainen voittaa tai on toinen.
Paikallis- tai aluelehdessä näkökulma voi olla erilainen. On luonnollista, että painotetaan levikkialueen omien urheilijoiden saavutuksia tarjoamiseen.

KISAJÄRJESTÄJIENKIN olisi hyvä miettiä kilpailutapahtumaa sen suunnitteluvaiheessa myös median kannalta. Tämän vuoden Päijänteen ympäriajon suunnittelussa ei ole ajateltu tippaakaan yötaukojen ajankohtaa.
Vuosia Päitsiä seuranneena tiedän kuinka hankala perjantai- ja lauantai-iltaisin on saada järkeviä juttuja ja edes tulosten kärkeä aikaan siinä vaiheessa, että ne vielä ehtisivät seuraavan päivän lehtiin, vielä vähemmän sähköisiin medioihin.
Muutama vuosi sitten kritisoin muun muassa Päijänneajonkin kohdalla tulosten valmistumisen hitautta. Tunnustusta on annettava, kun on sen aika. Tällä sektorilla on kehitytty todella hyvin kiitos Kalkku ry:n uurastavien asiantuntijoiden ja tietotaidon levitystyön. Tulokset kärjen ja pääluokkien osalta, ja nehän mediaa useimmiten vain ensi hätään kiinnostavat, tulevat todella nopeasti.
Kerava-Sipoo, Numminen ja Sysmä esimerkiksi, kanssanne oli ilo työskennellä!

-----

KOMMENTEJA EDELLÄ OLEVAAN 3/2003 (tiivistelmä):

Osuit kympillä naulan kantaan! Samoihin asioihin olen törmännyt useampaan otteeseen itsekin, vaikka kirjoittelenkin vain likipitäen harrastuspohjalta. En ole oikein koskaan päässyt perille määrättyjen tahojen tarkoitusperistä. Luulisi olevan kaikkien eduksi avoin tiedottaminen. Perin ihmeellistä tiedon panttaamista.
Samaan pesuveteen menee osittain myös MM-enduron tiedottaminen samalta taholta, kun kerrotaan vain ja ainoastaan erään tiimin menestyksestä, jättämällä mainitsematta jopa erinomaisesti menestynyt kuljettaja(at)…..
Luulisi objektiivisen tiedottamisen olevan omallekin tiimille eduksi, sillä silloin mediat voisivat luottaa ko. tiedotteeseen ja, että siinä on kerrottu kaikkien menestyneiden kuljettajien nimet ja tapahtumat…

x x x

Kovaa tekstiä suomalaisen enduron tilasta. Samalla "pyyhkeitä" saa myös MM-sarja. On toivottavaa, että nyt vihdoin myös SML:n ja lajiryhmän "napamiehet" tulevat alas "norsunluutornistaan" ja kuuntelevat….

x x x

Nostan hattua Poutsulle, että mieheltä löytyykin näin paljon selkärankaa nostaa kissa pöydälle. Kukaan ei voi kiistää miehen ansioita Suomi-enduron profiilin nostotalkoissa. Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä, että asiat voidaan mokata näin täydellisesti mediasuhteiden hoidossa…

x x x

Hommanhan pitäisi ehdottomasti toimia niin, että esim. endurolla
(MM-enduro) olisi oma yhteinen tiedottaja, joka hoitaisi jutun ja tulokset lehtiin…. Tietysti kuljettajatkin voivat yrittää saada omien tiedottajiensa kautta ns. henkilökuva-juttuja eri medioihin, joka sinällään on ihan ok…… Jotenkin asiat vain pitäisi enduron kohdalla saada tolkkuihin. Hyvät kuskit ja hieno laji kärsii sähläyksestä.