Moottoripyöräilyä kilpailumielessä endurossa ja motocrossissa harrastavat pähkäilevät vuodesta toiseen lisenssivakuutusten ja yleensä vakuutusturvansa kattavuudesta ja hinnoista.
Endurospecial.com esitti Mia Knuutisen toivomuksesta aiheeseen liittyviä, ehkä vähän kärjistettyjäkin kysymyksiä vakuutusyhtiö Pohjolalle.
Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen vastasi Pohjolassa järjestöyhteyksistä urheiluliittoihin ja -liigoihin vastaava ARI KOSKI ja kahteen viimeiseen tuotepäällikkö KYÖSTI TALSI.

KYSYMYKSET:

1) Onko lisenssivakuutus pääasiassa liiton ja vakuutusyhtiön rahastuskeino?
Kattaako ko. vakuutus oikeasti juuri mitään?

2) Voiko vakuutusturvan hankkia muista yhtiöistä vai sitooko liitto kilpailijan lisenssillä Pohjolaan?

3) Pitääkö vakuuttaa kaksinkertaisesti, jos kilpailee sekä motocrossissa että endurossa?

4) Miksi (liikenne)vakuutusmaksut vaihtelevat niin suuresti eri yhtiöissä?

5) Onko olemassa vakuutusten virallista hintavertailua ja mikä on kohtuuhinta vakuutuksen ottajan kannalta eri tapauksissa? Onko maksuihin tullut yleinen korotus kuten mm. keskustelupalstoilla on väitetty?

VASTAUKSET:

1) Liitto varmaan omalta osaltaan vastaa siihen, rahastaako se omalla osuudellaan. Sitä se ei ainakaan meidän mielestämme tee. Mutta se mihin kaikkeen niitä rahoja käytetään, osaa liitto vastata parhaiten. Lisenssiin kuuluu Pohjolan Sporttiturva ja sen parissa on yhteistyötä tehty ainakin 1980-luvun alusta lähtien. Pahimmillaan on korvaussuhde (tarkoittaa sitä suhdetta mitä vakuutusyhtiö saa rahaa vakuutusmaksu tuloina ja mitä se maksaa suoraan hoitolaitoksille, tästä puuttuu siis kokonaan liikekulut) ollut 247 %. Eli jokaista sisään saatua 100 euroa kohden olemme maksaneet hoitolaitokselle 247 euroa. Tähän kun lisätään liikekulut päälle, havaitaan että vakuutus on ollut erittäin kannattamaton. Toki meillä on ollut parempiakin vuosia. Parhaimmillaan olemme päässet korvaussuhteessa 42 %:iin, jolloin tuotteen kannattavuus on ollut hyvä. Keskiarvo on vuosien saatossa ollut 89 %. Se on liian korkea ja vakuutusyhtiölle tappiollinen.
Kappalemääräisesti vahinkoja ei satu kuin noin 200-600 kpl vuosittain, joten aika vähäisillä tapauksilla päästään. Vakuutettuina on Pohjolassa hieman vajaa 5000 ajajaa ja joka 26. henkilö on edellisellä kaudella saanut korvauksia. Sitä edellisenä vuonna korvauksia sai sai joka 13., joten tältä osin kehitys on ollut positiivista. Keskikorvaus on laskenut 857 euroon edellisen vuoden 961 eurosta , joten tälläkin saralla näyttää paremmalta.

2) Vuonna 1997 kilpailuvirasto päätti, että urheiluliitot voivat pitää edelleen vakuutuksen pakollisena, mutta sen saa ottaa mistä yhtiöstä tahansa, kunhan se vaan täyttää liiton vaatimukset. Lisäksi vakuutuksen hinta piti tämän jälkeen ilmoittaa aina lisenssilomakkeessa.
Pohjolan ja SML:n sopimuksessa korvataan seuraavasti:
- Hoitokulut 8 500 €
- Haittakorvaus 30 000 €
- Kuolinkorvaus 8 500 €
Tämän lisäksi liitto ja Pohjola ovat sopineet, että vakuutuksen hoitokulut ovat 13 500 euroa, mikäli tapaturma on sattunut muualla kuin Suomessa.
Edelleen liitto ja Pohjola ovat sopineet, että vakuutus kattaa ulkomailla vammautuneen tai kuolleen kotiinkuljetuskustannukset 3.500 €:een asti.
Viimeisenä erikoisuutena on sovittu, että vakuutus kattaa kaikissa lisenssivaihtoehdoissa kustannukset tapaturman aiheuttaman leikkaus- tai kipsaushoidon jälkeisestä välttämättömästä lääkärin määräämästä ja hoitolaitoksessa annettavasta fysikaalisesta hoidosta. Vakuutuksesta korvataan tapaturmaa kohti yksi fysikaalisen hoidon jakso, johon voi sisältyä enintään 10 hoitokertaa.
Eli jos urheilijalla on vakuutus, joka pitää vähintään nämä elementit sisällään uskon, että liitto vapautuksen lisenssiin sisältyvästä vakuutuksesta antaa.

3) Ei tarvitse vakuuttaa kahteen kertaan, jos ajaa sekä motocrossia että enduroa. Mukana SML:n tuotesloste:
<<Moottorilitton tuoteseloste 2007.pdf>>

4) Vakuutusmaksun vaihtelun suurin syy on erilaiset maksuperusteet.
Yleisimmin ovat käytössä pelkkään sylinteritilavuuteen perustuvat hinnat.
Pohjola uusi moottoripyörien hinnoittelun vuoden 2005
lopulla ja otti käyttöön tehon ja painon suhteeseen
perustuvan hinnoittelun. Tehon ja painon suhde kuvaa paremmin pyörän käyttöä
ja siitä johtuvaa riskiä kuin pelkkä sylinteritilavuus.
Toinen liikennevakuutusmaksuihin yhtiökohtaisia eroja tuova elementti on
kunkin vakuutusyhtiön asiakaskunnan rakenne.
Moottoripyörien liikennevahinkojen korvauksista 96 % menee
henkilövahinkojen korvauksiin ja keskimääräinen henkilövahingon
korvaus on noin 30 000 euroa. Suurimmillaan työkyvyttömyys- ja
eläketapauksissa yksi yksittäinen korvaus on normaalisti
parin miljoonan euron luokkaa. Jos jollekin yhtiön asiakaskuntaan on
sattunut näitä valitettavia vakavia loukkaantumisia
tavallista enemmän, se näkyy liikennevakuutuksen maksutasossa.

5) Ainoa virallinen hintavertailua on Kuluttajien Vakuutustoimiston tekemä
vertailu. Siitä käy ilmi vakuutusten korvauspiiri ja myös hinnat.
Moottoripyörien osalta Kuluttajien vakuutustoimisto tekee jopa vain
moottoripyörien vakuutuksia koskevan vertailun.
Liikennevakuutuksen maksuihin tulevat korotukset perustuvat vuosittain
kolarikorjausten hintason nousuun ja henkilövahinkojen
osalta hoitolaitosten hintatason kohoamiseen. Korotukset tulevat normaalisti
vuodeksi eteenpäin ja esimerkiksi vuoden 2007 alussa
eri yhtiöissä tapahtuneet korotukset olivat muutaman prosentin luokkaa.

Ari Koski ja Kyösti Talsi ovat valmiita vastaamaan kauttamme myös
jatkokysymyksiin. Ne voi osoittaa: erkki.poutanen@elisanet.fi