Terveisiä Uuden-Seelannin Tauposta! Liki 32 tunnin matka lähinnä sikiöasennossa (ahtaita ne koneet aikuiselle uroolle!) Aucklandista Sydneyn ja Tokion välilaskujen ja koneenvaihtojen jälkeen on takana. Vuorokausi paluun jälkeen olo on vielä tavallistakin pölhömpi. Yhdentoista tunnin aikaero aiheuttaa tiettyjä ongelmia.
Varsinkin korkeassa iässä. Veronsa se vaatii kovakuntoisillakin. Ennen olympiakomitean valmennuspäälliköt laskivat, että atleetti vieraissa maisemissa on normi-iskussa, kun jet lagiin laskee yhden huilipäivän kutakin aikaeron tuntia kohden.
Joten suonette anteeksi ajatuskatkokset.

Suomen Sixi-joukkue selvisi ainakin menosuunnassa aikaeroista hyvin. Ainakin menestys oli kovaa luokkaa. Ja rankka työhän vaatii rankat huvit. Samuli Arolla ja etenkin Marko Tarkkalalla oli loppua kohden vatsan kanssa ongelmia, mutta niistä selvittiin yhtä hyvin kuin voitonjuhlien päänsäryistä.
Trophy-joukkue otti Suomelle historian seitsemännen voiton. Se on melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon että ensimmäinen näistä voitoista tässä vuodesta 1913 järjestetyssä kisassa tuli vasta 1996. Suomi on siis vienyt voiton viimeisen 11 vuoden aikana seitsemän kertaa eli kirkkaasti yli puolet. Kaiken kukkuraksi Suomella oli selvästi nopein joukkue myös 2000 Espanjassa ja 2001 Ranskassa, mutta silloin voitto kaatui enempiin keskeyttämisiin (2 ja 3) kuin laki sallii (1).
Suomi ja etenkin Juha Salminen putsasivat Taupossa pöydän varsin perusteellisesti. Trophy-voiton lisäksi Salminen voitti pikkuluokan, Samuli Aro keskiluokan ja Marko Tarkkala ison luokan, Salminen oli yleiskilpailun ykkönen, Aro kakkonen ja Mika Ahola neljäs. KTM:n suomalaiskolmikko Salminen, Aro ja Tarkkala oli suvereeni tehdasvalmistajien kisassa. Voiko enää enempää vaatia!

Suomen joukkueen valtteina olivat nopeat nollamiehet ja joukkueen kaikinpuolinen tasaisuus. Pikkuluokan Petri Pohjamo jäi päivätuloksista ulos kaikkina viitenä maastopäivänä, mutta vain niukasti. Jari Mattila ajoi muutamina päivinä aivan Aron kanssa samoja pätkäaikoja, mutta välillä ote aavistuksen herpaantui. Kuitenkin luokan seitsemäs.
Mika Ahola on ainoana ollut ajamassa kaikkia Suomen seitsemää Sixi-voittoa. Listan kakkosena on Jani Laaksonen kuudella voitolla. Ahola oli taas Sixillä pelkkää rautaa ja päätyi maailmanmestari Aron kannoilla e2-luokassa toiseksi. Kisatöiden päätteeksi kovana kalamiehenä tunnettu Mika ehti vielä koskille pyytämään lohta. Eikä Aholoiden pöydästä kuulemma kisaviikollakaan puuttunut kalaa eikä leipää!

Juha Salminen on Suomelle todellinen aarre ja pr-mies lajissa. Salminen oli ennen kisaa itse rauhallisuus, vaikka isäntämaan Darryll King lupasi hoitaa piikkiinsä Sixin pikkuluokan ja aussien uusseelantilaiset juuret omaava Stefan Merriman yleiskilpailun voiton.
Muut puhuvat, mutta Juha tekee! Kun urheilija tietää olevansa kunnossa, ei ole syytä huoleen. Kuitenkin loikka kesken kauden GNCC-kuvioista MM-tyyppiseen Sixiin ei oikeasti ollut ihan helppo juttu.

Salminen pistettiin tiukkaan paikkaan heti katsastuksessa, sillä äänien puolesta Salmisen pikkunelari läpäisi katsastuksen vasta kutakuinkin 14:niellä kerralla. Kiusanteon makua, mutta vastaavaan suomalaiset ovat viime vuosina saaneet tottua. Kaikki, etenkään FIMissä, eivät katso hyvällä suomalaisten jylläämistä sarjoissa ja tallipaikoissa. Suomi kun on markkina-alueena niin pieni, mutta kuskit liian hyviä…
Kinleithin metsäseudulla Taupon pohjoispuolella ajetuilla kisapätkillä Salminen taas kerran osoitti, mihin ammattimainen ja täydellinen omistautuminen työlleen voi lahjakkuuden kohdalla johtaa. Vaikeissa olosuhteissa Salmisen trial-tausta oli taas oikeuksissa. Mies vei pyörää kuin jonglööri sirkuspalloa.
Kun Juhan Jouko-isä kisaviikon alkupuolella epäili pojalleen pikkunelarin ominaisuuksien, lähinnä tehojen riittävyyttä kisassa, oli maestrolla vastaus valmiina: Erilaiset kisapätkät tasoittavat erikokoisten pyörien erot.
Näin kävikin. Niin - ja Salmisella on ollut tapana pärjätä on alla sitten minkä kokoluokan peli tahansa. Salminenhan voitti ennen kahta GNCC-voittovuotta kuusi maailmanmestaruutta eri kuutioluokissa.
Tässä yhteydessä on syytää nostaa esiin myös Juha Salmisen toinen puoli. Hän osaa ja haluaa hoitaa julkisuuden, on erittäin kielitaitoinen ja huomaavainen ja omaa julkisuuden henkilölle hyveelliset käyttäytysmistavat. Selvästi näkee, että kotikasvatuksessa ovat perinteiset arvot olleet kohdallaan. Taupossakin Salminen ehti ottaa huomioon faninsa, median, paikalla olleet suomalaiset huoltajat ja aikaa löytyi viettää aikaa myös paikalla olevien vanhempiensa kanssa.
Olisi ylivoimaisen vaikeata kuvitella Salmista Kimi Räikkösen rooliin rajuihin bailuihin. Tai päinvastoin.

Sixin palkintojenjaossa Juha Salminen veti täydet pisteet pitämällään puheella. Amerikkalaistyylisesti hän kiitteli kaikki kilpakumppanit, valmistajat ja muut mahdolliset tahot. Tietenkin Taupo järjesti myös parhaan Sixin, jossa hän on ollut. Mutta Salminen ei unohtanut loistavalla englannillaan pitämässään puheessa huoltajiakaan. Koko lajiperhe tietää viimeistään nyt, että koko Suomen Sixin huoltoporukka kiertää vuodesta toiseen Sixit maailman äärissä omilla kustannuksillaan. Muissa maissa kansallinen liitto kustantaa tarvittavan henkilöstön paikalle, Suomessa vain kilpailijat, joukkueenjohtajat ja yhden mekaanikon/kilpailija.
Samaan asiaan kiinnitti ansaitusti huomiota myös Suomen Sixi-konkari Mika Ahola heti mestaruuden ratkettua loppucrossissa.
Ilman teitä vapaaehtoisia ja omilla kustannuksilla tänne saapuneita huoltajia tämä ei olisi mahdollista. Mutta niin vaan homma taas hoidettiin kotiin, Ahola totesi.
Marko Tarkkalan isä, lajiliiton hallituksessa istuva Pentti Tarkkala heittikin näpsäkästi, että tulos ei ainakaan olisi ollut parempi jos kuskit ja huoltajat olisivat vaihtaneet rooleja.
Suomen junnujoukkueessa ajanut motocrossin kaksinkertainen Suomen mestari, 21-vuotias Eero Remes oli pikkuluokassa sensaatiomaisesti viides ja koko viikon yleiskilpailussakin kymmenes!
Remes yllätti jo vuosi sitten Slovakiassa, kun Suomen junnut ottivat pronssia. Jo silloin tehdasvalmistajien tiimipomot kyselivät Eeron perään. Nyt vielä enemmän. Remeksen tie vieneekin jo tammikuussa Yhdysvaltoihin treenaamaan. MM-crossia MX1-luokassa riittänee ensi kaudelle riittävästi vaikka ensi vuosi mentäisiinkin juuri Sixin alla kerrotun suunnitelman mukaan.
Remes lähti loppucrossissa yrittämään e1-luokan kuuman ryhmän voittoa, mutta maestro Salminen halusi kaiken. Remes oli kolmas. Kärkikaksikko pääsi karkuun alussa radan takaosalla, jossa Honda oli karata Eeron käsistä.
Suomen juniorijoukkue päätyi seitsemänneksi. Remeksen lisäksi Valtteri Salonen saa puhtaat paperit. Valtteri kävi MM-sarjan jälkeen operoitavana ja meno oli taas tuttua Valtteria - ihan eri luokkaa kuin kesän MM-sarjassa. Jatkosopimus Husabergin kanssa lienee selvä.

Junnujoukkueen kohtaloksi koitui Roni Nikanderin kaatuminen heti toisen maastopäivän avauspätkällä. Olkapää nuljahti sijoiltaan ja peli oli sillä selvä.
Nikanderin olkapää pitää laittaa kuntoon, jos nuorukainen mielii MM-uralle ja etenkään Sixille.
Normaaliajolla kolmikko Remes - Salonen - Nikander olisi kampaillut jopa junnuluokan voitosta Yhdysvaltojen kanssa. Tai ainakin hopeasta.
Patrick Wikmanilla oli teknisiä ongelmia eikä vauhti muutenkaan riitä näihin ympyröihin. At-minuutteja tuli heti alusta mm. kannentiivisteen remppahommien takia niin rankasti, että loppucrossissa Wikman joutui kylmimpään ryhmään, jossa ajoi muutamia naiskuskejakin. Huoltojoukoista heitettiin Patrikille sellaiset ukaasit, että meno oli taattu.
Sixin kisapätkät saivat kuljettajilta pääasiassa kiitosta. Laavahiekka kesti yllättävän hyvin noin 600 pyörän kulutuksen, vaikka eräät pätkät ajettiin läpi useampanakin päivänä. Suurimmat ongelmat koettiin siirtymillä metsissä, jossa urat menivät huonoon kuntoon.
Loppuviikosta sade teki olosuhteista kurjat ja yksi jos toinenkin kilpailijoista ajautui hypotermian rajamaille. Kun sitten vielä merkkaus siirtymillä oli tahallisesti tai tahattomasti kehnoa, eksymisiä tuli palon.
Juha Salminen muun muassa oli sitä mieltä, että kisa pitää ratkaista pätkillä eikä siirtymillä.
- Ei voi olla oikein, jos 54 prosenttia kilpailijoista saa at:tä.
Kisapätkiä jouduttiin loppuviikosta myös perumaan.

Suomen kerhojoukkueen ajajista kovin henki oli päällä Sami Salosella ja tulos varsin mukava. Reijo Karppinen taisteli myös esimerkillisesti, vaikka nivustyrä vaivasi jo ennen kisan alkua. Mutta turhista ei valiteta. - Kun tikataan, tikataan samalla vähän pitempi sauma, Karppinen tuumi.
Seppo Suominen, 54, ajoi myös kisan läpi. Suomisen ensimmäisestä Sixistä Man-saarella tuli passelisti täyteen 35 vuotta. Jarkko Vainio ja Reijo Hartikainen (loukkaantuminen) keskeyttivät, Reijo Kivelä ei kisapaikalle saapunut.
Ensi vuonna Sixi, “Suomen Sixi”, ajetaan Chilessä lähes päivälleen samaan aikaan. Suomihan perui kiireesti kisaisännyytensä, kun MM-sarjan (ja myös Sixin) promoottori ABC Communications/Alain Blanchard asetti kovia vaatimuksia varikkoalueeseen tarvittavista asfalttialueista.
Ainakin Taupossa vaatimuksista jäätiin kauaksi, sillä varikkoalueen “jalkamittaus” toi neliömääräksi 10.400 ja lisäalueelle 1.200 neliötä. Jälkimmäinen alue oli kokonaisuudessaan kaupallisessa käytössä.
Blanchard ei ollut Taupossa paikalla, joten en päässyt kysymään täyttääkö Chilen kisapaikka vaatimukset asfalttikenttien osalta.
Tulospalvelusta Uudessa-Seelannissa huolehti slovakialainen yhtymä, joka oli hommissa vastaavassa kisassa vuosi sitten kotimaassaan.
Asiantuntijoiden mukaan homma tökki pahemmin kuin miesmuistiin. Järjestäjien nettisivuillekin ilmestyi vääriä tuloksia, joita ei koskaan korjattu. Myös järjestäjämaan teksti-tv kertoi Suomen johtavan avauspäivän jälkeen Ranskaa 22 sekunnilla, vaikka tilanne oli päinvastoin. Sen jälkeen teksti-tv vaikeni kisasta kokonaan.
Suomen kisajoukkueen delegaatti Pekka Kulju myönsi alun ongelmien johtuneen logistiikkapuolesta, mutta tilanteen parantuneen kisan vanhetessa. Systeemit saatiin pystyyn niin täpärästi, ettei harjoittelulle jäänyt aikaa.
Kuljun mukaan tulospalvelun vertaaminen esimerkiksi SM-ralliin on kohtuuton. Rallia ajetaan teillä, enduroa maastossa.
Mutta isojen suunnistustapahtumien tulospalvelu
Jukolan viestiä (osanottajia tuhansia, useita osuuksia) myöten pystytään hoitamaan reaaliajassa. Eikä suunnistus ole laji, jossa pyörivät suuret rahat kuten rallissa.
Sixi näkyi Uuden-Seelannin mediassa todella kehnosti. Sikäläinen Helsingin Sanomat eli päälehti The Dominion Post (Wellington) ei tiennyt kilpailusta koko kisaviikon aikana mitään. Maanantain (20.11.) lehdessä oli tulososiossa kahdeksan parhaan Trophy- ja Junior Trophy-joukkueen maat aikaeroineen. Siinä kaikki.
Paikallisessa pari kertaa viikossa ilmestyvässä Taupo Timesissä juttua oli, mutta vain taustoittavasti, sillä uutisointia ilmestymispäivät eivät mahdollistaneet.
Tv-kanavilla (Tv One, Tv Two, Tv Thre, Prime, Sky 1 ja 2) Sixistä ei kerrottu mitään.
Hamiltonissa, vain 130 km:n päässä Taupon pohjoispuolella ajettu rallin MM-kilpailu sai hyvin näkyvyyttä. The Dominion Postissa rallikisan päättyminen (Marcus Grönholm 1., Mikko Hirvonen 2.) täytti urheilun avaussivun lähes kokonaan ja Marcuksen Ford siitä ¾. Siis samana maanantaina, jolloin myös Sixi oli juuri päättynyt.
Televisiossa rallista tuli jokaisena kolmena päivänä 1,5 tunnin lähestys, Sixistä ei edes mainintaa.
Sixin ja MM-rallin päätössunnuntaina television urheilu-uutisissa Ranskan Lyonissa pelattu rugby-ottelu Uuden-Seelanti (All Blacks) vs Ranska löi kaikki muut lajit yhteensä 10-0. Edellistä All Blacksien voittoa kelattiin telkkarissa viikko jälkikäteen ja ottelun ennakkokomentointilähetykset alkoivat jo aamulla 10 tuntia ennen h-hetkeä.

Rugbyn lisäksi kriketti, laukkaratsastus ja jalkapallo ovat valtavassa suosiossa.
Kyseisenä “kuuman” sunnuntain alkuillasta (Sixin loppucrossi, MM-ralli ja rugby) kuljin Taupon rantakadun Lake Terracella useammankin kapakan ohi (!). Kaikki olivat täynnä kuin nyrkillä lyöden. Kun britit kokoontuvat katsomaan futista, seelantilaiset rugbya.
Vaan Taupon katukuvassa Sixi kyllä näkyi, mutta lähinnä vain siksi, että Taupo on pikkukaupunki. Parin-kolmen liikkeen ikkunassa oli pätkä näytillä, muutama kisajuliste siellä täällä ja ISDE-takkisia turisteja siellä täällä. Taupolaiset tiesivät kyllä kisan olemisesta, mutta loppucrossia lukuun ottamatta väkeä pätkien varrella oli kovin vähän. Kukapa sitä aamuvarhaisella tihkusateeseen?
Parikin suomalaista endurokuljettajaa on viime vuosina todennut, että heille on aivan sama mitä heistä kirjoitetaan tai kirjoitetaanko mitään. Ainakin heille Taupo olisi maanpäänpäällinen paratiisi….

Erkki Poutanen