Kilpivuosi 1961 oli "Hukka" Hokkaselle mieluisin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

73-vuotias sipoolainen Olavi "Hukka" Hokkanen jakaa yhä neljällä voitollaan Päijänteen Ympäriajon maratontaulukossa nelossijaa. Voittojen määrässä ovat edellä vain Mika Ahola (6) sekä Heikki Timonen ja Hokkasen aikalainen Pertti "Konsta" Kärhä (5).
- Ensimmäinen voitto (1959) jäi tietysti hyvin mieleen, mutta kyllä kolmas voitto ja Päijänne-kilven saaminen omaksi vuonna 1961 on sittenkin muistojen hyllyssä korkeimmalla, Hokkanen kertoo.
Hukka-lisänimen Hokkanen sai sipoolaisuudesta. Sipoon kunnan vaakunassakin komeilee susi.
Hokkanen voitti Päijänneajon vuosina 1959-1961 sekä 1964. Tasan 50 vuotta sitten hän jakoi voiton Keijo "Beni" Benjaminssonin kanssa ja viimeisellä voittokerralla Kärhän kanssa.
Kolmikko olikin erottamaton Jawa-pyöriensä selässä merkin Päitsin kultakaudella 1956-1967. Tämän mustakypäräkolmikon jäsenet olivat hyvin samanikäisiäkin, Beni vanhin ja sitten kahden vuoden välein Hukka ja Konsta. Carl-Gustav Wendelin kuitenkin ajoi Jawalla ensimmäisiin Päitsi-voittoihin 1956 ja 1958 ja jeesasi kolmikkoa pyöräasioissa sen jälkeen.

VÄLILLÄ PITI LÄMMITELLÄ

Olavi Hokkanen kilpaili aktiiviurallaan Päitsillä yksitoista kertaa vuosina 1957-1967. Vain viimeisellä kerralla hän ei päässyt maaliin ajaessaan ainoan kerran CZ-pyörällä.
- Männän tappi ylhäältä kävi väljäksi ja meno loppui. Olisi pitänyt olla neulalaakeri, Hokkanen muistelee.
Ensimmäiseltä Päitsiltä jäi parhaiten mieleen kauhea pakkanen aamulla Jyväskylässä.
- Mittari näytti 22 astetta. Päällä oli haalari ja kumipuku, mutta 99 kilometrin siirtymällä Kuhmoisiin piti nousta välillä lämmittelemään.
Hokkanen ajoi kuitenkin heti ensi yrittämällä maaliin.
- Bembölessä ajoin harhaan. Ilman sitä olisin ollut luokassani kuudes tai seitsemäs.

AIKAA OTETTIIN MINUUTIN TARKKUUDELLA

Tuohon aikaan matkaan lähdettiin Helsingistä lauantaina neljältä iltapäivällä. Lahdessa ja Jyväskylässä olivat kahden tunnin tauot. Maalissa Helsingissä piti olla sunnuntaina yhdeltä iltapäivällä.
- Kilpailuvuosistani 1957-61 Päijänne kierrettiin itäpuolta ylös, sen jälkeen toisinpäin. Aikatarkastusasemat ratkaisivat ja siksi päädyttiin tasapisteisiinkin, Hokkanen kertoo.
- At-asemilla aika otettiin minuutin tarkkuudella. Eihän se aina ollut kovin tasapuolista, kun joku saattoi tulla asemalle oman minuuttinsa alussa ja toinen lopussa ja etappi meni silti tasan.
Kysymys muista kärkipään sijoituksista Päitsillä naurattaa Hokkasta.
- On minulla kakkos- ja kolmossijojakin, mutta niitä ei lasketa. Jos olit kolmas, kylillä katsottiin kuin halpaa makkaraa, Hukka vitsailee.

HEVOSKUURI AUTTOI

Vuoden 1961 Päitsillä Hokkasella oli mahdollisuus ottaa kilpi omakseen kolmannella voitolla. Valmistautuminen oli sen mukaista, mutta keskiviikkoaamuna Hukka sairastui angiinaan.
- Torbjörn Lassenius oli siihen aikaan Sipoossa eläinlääkärinä. Hän määräsi tupla-annoksen antibioottia ja tauti alkoikin helpottaa. En kuitenkaan muistanut, ettei lääkettä olisi saanut ottaa enää lauantaina, Hokkanen nauraa.
- No ei hevoskuurista ainakaan haittaa ollut. Kisa meni tosi hyvin ja helposti. Olin elämäni vireessä.
Samainen Lassenius oli edellisellä vuosikymmenellä maailman parhaita kymmenottelijoita ja voitti EM-kisoissa 1954 hopeaa ja sijoittui Melbournen olympiakisoissakin seitsemänneksi.
- Hyvät olivat lääkkeet.

HULVATONTA MENOA

Tiet olivat vielä 1950- ja 60-luvuillakin huonossa kunnossa. Yleensä mentiin vielä hevos- ja traktorinjälkiä pitkin.
- Aikataulu oli kireä, ja niin sai olla kaasuvaijerikin, Hokkanen muistaa.
Vuoden 1966-mallista Jawaansa Hokkanen muistelee kaiholla.
- Se oli yksipyttyinen ja 350-kuutioinen, CZ:n runkoon rakennettu, pakoputket nostettu ja niin edelleen. Olivat niin kestäviä pelejä, että olisi sunnuntaina voinut kääntyä kiertämään reitin uudestaan ilman huoltoa, Hokkanen kehuu.
Hokkanen moitiskelee kilpakumppaniaan Kärhää "ihan seinähulluksi" harjoittelijaksi. Kärhä vielä tempaisi muut mukaansa, sillä eihän kaveria saanut yksin laskea etua hakemaan.
- Kerrankin päästelimme Kärhä keulilla pikkutietä. Nyppylän jälkeen tuli tukkirekka vastaan. Täpärästi mahduimme kohtaamaan ja käsivarsiin tarttui muistoksi kaarnan paloja. Tietenkin toruin Konstaa hurjastelusta. Hän totesi vaan, että oli tuttu rekkamies ja harmitteli, ettei ehtinyt morjestaa.

































NIMISMIES REPI SAKKOLAPUT

Olavi Hokkanen syntyi Helsingissä, mutta muutti Sipooseen isoisänsä luo jo kaksivuotiaana. Kuntakeskuksessa Nikkilässä hän asuu edelleen ja on raitilla tuttu kaikille vaikka käväisi välillä muuallakin.
Tuttu mies hän on ollut sipoolaisille aina. Ja Hukan onneksikin.
- Kun ajelin työmatkoilla Söderkullan suunnasta mutkaista tietä ja kiireellä, sain useamman kerran sakot. Silloinen nimismies Bengt "Benkku" Sjöstedt repi kerta kerran jälkeen konstaapelien kirjoittamat sakkolaput: Jos ei Hukka osaa ajaa, niin kuka sitten!
Vuonna 1981 kuollut Sjöstedt muistetaan kelpona aitajuoksijana, kaksinkertaisena olympiaedustajana ja miehenä joka syyskuussa 1931 sivusi 110 metrin aitojen ME-aikaa 14,4.
Hokkasen tunnettuus ei johtunut vain kotimaan saavutuksista. Hän menestyi myös ulkomailla. Sixiltä tuli seitsemästä osallistumiskerrasta aina henkilökohtainen kultamitali ja useita pohja-aikoja. SM-kultia tuli endurosta kymmenen ja yksi joukkuekulta motocrossista. Vuoden 1960 Novemberkåsanilla Hukka oli kakkonen.

MONENLAISISSA TÖISSÄ

Työuransa Olavi Hokkanen teki Nikkilän mielisairaalan palveluksessa autonkuljettajana.
- Olin siellä töissä liki 30 vuotta. Sen jälkeen myin Tacklan jääkiekko- ja muita urheiluvarusteita ja ennen eläkkeelle jäämistä olin vastaavissa töissä viisi vuotta Ruotsissa.
Parhaat vuotensa Hokkanen edusti Helsingin Moottorikerhoa (1959-), vaikka aloittikin Sipoon kerhossa..
- Benin ympärille kerättiin kerhojoukkue. Kärhä liittyi Lahdesta ja minä Sipoosta.
Kolmikko pitää edelleen tiiviisti yhteyttä.

KONSTAN KANSSA REITILLÄ

Aktiivivuosien jälkeen Olavi "Hukka" Hokkanen ajoi Päijänneajon läpi Kärhän kanssa myös 40-vuotisjuhlakisassa 1975.
Kärhän kanssa Hokkanen toimi myös Päitsin ratamestarina vuosina 1968-1978.
- Vuoden 1978 kisan jälkeen sanoin, ettei enää ikinä. Se on pitänyt. Mutta Konsta puurtaa edelleen. Hattua on miehelle nostettava ja korkealle, Hokkanen sanoo.
Hokkasen todistuksen mukaan Kärhän kanssa ei koskaan ollut reittihommissa tylsää. Konsta kun viljelee hiljaista huumoriaan vakavalla naamalla.
- Meillä oli tapana, että merkkasimme reittiä niin, että minä ajoin, koska en olisi uskaltanut Konstan kyytiin. Konsta istui jalat aina tiukasti tapeilla takatuhdolla ja iski merkkejä. Kerrankin ajoin vissiin markkakaksikymmentä lasissa ja jouduimme mutkassa kaksipyöräsladiin. Harmittelin tapahtunutta Kärhälle. Hän tokaisi vain, ettei huomannut mitään kun oli juuri lataamassa "pyssyä".

JOSKUS MYÖS UITIIN

Niin kilpailuvuosina kuin ratamestarikaudella sattui muutenkin aina kaikenlaista.
Reitin läpipääsyn kanssa oli aina silloin tällöin vaikeuksia.
- Kerrankin Jyväskylän alapuolella Päijänteen länsipuolella reitti oli tukossa. Piti koukata lenkki järven yli. Kysyin pilkkijältä kestääkö jää ja onko syvää? Ei kuulemma olisi syvää. Jää taipui allamme ja kun vauhtia oli varsin riittävästi, merkitsi se aina vaan isompaa taakkaa. Vaan vastarannalla oli kymmenen metriä sulaa. Vauhtikaan ei auttanut yli. Kahlaamiseksi meni.
Reittiä Kärhä ja Hokkanen tekivät työn ohessa kolme viikkoa putkeen.
- Aamuneljältä lähdimme Mäntsälästä. Tunnin-parin yöunilla sinnittelimme.

HAUSKA ELÄMÄ VEI ISÄNNÄLTÄ MAITA

Maanomistajien kanssa oli oma show´nsa. Olavi Hokkanen arvelee, että suhtautuminen kilpailuun oli ennen suopeampi kuin nykyisin.
- Tosin silloinkin länsi- ja itäpuolilla oli eroa.
Maanomistus on pirstoutunut perinnönjakojen myötä. Tosin siitä oli merkkejä jo vuosikymmeniä sittenkin, mutta vähän eri syystä.
- Olimme maatalossa ja kyselimme maita. Isäntä kertoi koko osuuden kulkevan hänen maillaan. Oli kuulemma 1200 hehtaarista jäljellä enää runsaat 800. Oli tullut elettyä muutama vuosi hauskemmin, Hokkanen kertoo.
Monille asukkaille kilpailu ja jo reittimestareidenkin vierailu keskellä hiljaisuutta oli vuoden kohokohta. Ratamestareita pidettiin hyvänä ja reitin haluttiin kulkevan oman aitan nurkalta, kuten 20 vuotta kisaa tehnyt Kauko Päiväkumpu kerran asiaa kuvasi.
- Kerran kysäisin isännältä, että kas kun et ole rakentanut järven rantaan saunaa. Vuoden päästä kun tulimme seuraavan kerran, isäntä kysäisi, että sopisiko herrojen jäädä nyt kylpemään kun on tuo saunakin tuolla rannassa, Hokkanen naurahtaa.

MIKA AHOLA KAIKKIEN AIKOJEN PARAS

Olavi Hokkasen mielestä Päitsin kaikkien aikojen sankarin nimeäminen ei ole helppo juttu.
- Kisaa on ajettu niin erilaisilla pyörillä, että on mahdoton verrata. Oli vanha aika, sitten Jawa-vuodet ja nykyaika, Hokkanen sanoo.
Runsaat 20 ensimmäistä vuotta kisaa hallitsivat Harley Davisonit, Nortonit, Rudget, Zündappit, AJS:t, Monarkit, Triumphit ja BMW:t.
Niin ja sivuvaunut.
Artturi Blomqvist, autokomppanian entinen päällikkö kertoi kerran Hokkaselle seikkailustaan Päitsin kelirikkoisilla teillä sivuvaunupyörällään.
- Arthur huomasi äkkiä kesken röykytyksen, että kaveri puuttui viereltä. Ei muuta kuin takaisin. Viiden kilometrin ajon jälkeen käveli kaveri ontuen vastaan. Ja vielä jumalattoman vihaisena!
Silti Hokkanen nostaisi Päitsin kaikkien aikojen ykköseksi Mika Aholan.
- Aholalla on kuusi voittoa. Olisi seitsemänkin, jos kiertokankilaakeri ei yhdessä kisassa olisi heti alussa mennyt rikki. Ja ensimmäinen voitto tuli jo 18-vuotiaana.
Hokkasen mielestä MM-sarjan nykymiehistä Juha Salmisella ja etenkin Eero Remeksellä olisi loistavat edellytykset hallita Päitsiä.
Vanha mestari on seurannut nykykuskien edesottamuksia.
- Sitä ihmettelen, että BMW toi MM-sarjaan niin raa´an pyörän. Tosin Salminen on tehnyt hirveän ison työn pyörän kehittämisessä. Moni ei siihen olisi pystynyt.

TIMONEN SUOSIKKI, MUTTA EI VARMA VOITTAJA

Olavi Hokkanen aikoo seurata Päitsin kulkua tiedotusvälineistä.
- Ja maalissa paikan päällä.
Heikki Timonen on Hokkasen ykkössuosikki. Voitolla Timonen nousisi Aholan rinnalle voittojen määrässä ja saisi toisen kilven omakseen. Kuuteen perättäiseen voittoon ei ole kukaan pystynyt eikä viiden putkeenkaan kuin Timonen itse.
- Hän on keskittänyt kaiken tarmonsa tähän kilpailuun, ajaa virheittä, viisaasti, tasaisesti ja varmasti, Hokkanen sanoo.
- Mutta varma ei Timosen voitto oli. Viimeksi erot olivat jo niin pienet.
Vaikka lunta on reitillä enemmän kuin miesmuistiin, ei Hokkasen mielestä kannata vielä hermostua.
- On joskus ennenkin ollut lunta hirmuisesti, mutta viikossa voivat olosuhteet muuttua ällistyttävän paljon. EP


Eniten voittoja Päitsillä 1927-2009:
6:
Mika Ahola
5:
Heikki Timonen
Pertti Kärhä
4:
Artturi Blomqvist
Olavi Hokkanen
Sven-Erik Jönsson Ruotsi
3:
Raine Lampinen
Hans Ericsson Ruotsi
Göte Liljegren
2:
Otto Brandt
Henrik Vapaamies
Walter Bergström
Olof Tötterström
Carl-Gustav Wendelin
Mauno Suni
Jukka Helminen
Per Grönberg Ruotsi
Kari Tiainen
Juhani Laaksonen
Marko Laaksonen
Janne Suominen