Italia vei sitten miesten Sixin ja Espanja junnujen kisan Chilen Sixillä. Kerhokisan paras oli Espanjan liiton Club RFME, naisten ykkönen USA:n joukkue ja valmistajien paras Yamaha, joka ohitti KTM:n kakkostiimin (mm. Jari Mattila) vasta loppucrossissa.

Suomen Trophy-joukkue oli iskukykyinen, vaikka Mika Ahola ja Samuli Aro eivät olleet mukana. Harva olisi uskonut, eipä juuri Erkkikään, että joukkue olisi tapellut kullasta. Niin olisi käynyt ilman Eero Remeksen ja Juha Salmisen epäonnea.

Kovia kasvoja kerta kaikkiaan. Toki pitää muistaa, etteivät Italia ja Ranska saaneet jalkeille kaikki parhaitaan, mutta Suomelta puuttui kaksi syömähammasta.

Albergonin ja Germainin poisjäämiset helpottivat suomalaisten jyräystä pikkuluokassa. Siksi Salmisen siirtyminen enduro2-luokkaan ja hänen korvaaminen Mattilalla ja Remeksellä oli niin nerokas. Ei vaan kantanut sattuneista syistä ihan loppuun.

o o o

Suomi koki nyt kolmannen kerran Trophy-kisassa saman tylyn kohtalon. Joukkue kävi vajaaksi myös Espanjassa 2000 ja Ranskassa 2001. Sijaluvut silloin 18 ja 16, nyt 16.

Mutta onhan Suomen laariin satanutkin. Tänä vuonna Suomi vaan olisi joutunut tappelemaan kunnolla voitosta. 2000 ja 2001 johdimme kisaa suvereenisti ennen kuin pimeys tuli.

Suomen epäonnesta on kostunut eniten Italia. Se vei voiton Granadassa ja nyt. Ranska kuittasi voiton kotikisassaan 2001.

Laiha lohtu tänä vuonna, mutta Mattila ajoi kolmena päivänä luokkapohjat eli oli nollamies, Salminen ja Tarkkala (loppucrossi) kerran.

Salminen olisi napsinut varmaan lisää nollapäiviä, mutta kaikki eivät ole yhtä tasa-arvoisia. Italian Mirko Gritti selvisi työntöavusta, Salminen tasan samanlaisesta ei.

Grittin päästämistä pälkähästä selitettiin sillä, että vaikka dokumentteja avusta oli, paikalla ei ollut ”judgea”, järjestäjien tuomaria.

o o o

Petri Pohjamon ja Valtteri Salosen panos Chilessä on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Pohjamo ehti kuin ehtikin 2-luokassa hyvin 300-kuutiaisella kaksitahisella. Luokan lopputuloksissa komeasti kahdeksas.

Valtteri siirtyi isoon luokkaan ja oli siinä hienosti viides.

o o o

Suomen junnut ottivat Sixillä laskujeni mukaan yhdeksännen mitalin. Voitot ovat vuosilta 1989, 1996 ja 2004, hopeat vuosilta 1982, 1988 ja 2003, edelliset pronssit 2002 ja 2005.

Vaikka Roni Nikanderille kävikin loppucrossissa kalpaten (keskeytys) oli hän junnujoukkueen vahvin lenkki. Raju-Roni oli nelikkomme nopein ukko viitenä päivänä.

Antti Hellsten ajoi tasaisemmin kuin vielä keväällä Espanjan ja Portugalin MM-osakilpailuissa eli tiedosti hyvin pelin hengen. Olli Turma potee polvea ja siksi hänen suorituksensa saa täyden synninpäästön. Patrick Wikman nousi tärkeään rooliin kisan päätöspäivänä.

Nikanderille ja Hellstenille mitali oli ensimmäinen Sixiltä. Turma ja Wikman ajoivat jo Slovakiassa 2005 edellisessä pronssijoukkueessa.

Wikmanille Sixi oli neljäs, Nikanderille ja Turmalle kolmas, mutta Hellsten oli tässä mielessä noviisi.

Janne Harala La Serenasta pyysi kirjoittamaan, että junnujoukkueen henki oli hyvä. Kaikki neljä ajoivat hyvin ja tukivat toinen toisiaan. Siinä se!

o o o

Junnuillemme veikattiin (Offroadchampions.com) etukäteen sijaa 6-7. Paremmin meni.

Pronssi antaa liiton valmennuspuolelle velvoitteen huolehtia jälkikasvusta. Nuoret pitää jalostaa MM-sarjan tasolle ja luoda edellytyksiä. Tomi Konttinen on jo hihansa käärinyt!

Kerhokisassa Riihimäen Kahvakopla sijoittui 17:nneksi. Se on hyvä saavutus junnujoukkueelta sarjassa, jossa lähes kaikissa kärkipäähän yltäneissä joukkueissa oli mukana MM-sarjassa kilpailevia tai kilpailleita ukkoja.

Hyvä tavoite ensi vuodelle voi olla, että Kreikkaan lähtee iskukykyisten miesten ja nuorten maajoukkueiden lisäksi monta junnupitoista kerhojoukkuetta. Vaan mikä estää konkareitakin lähtemästä pois kotoa pariksi viikoksi syyskuun alussa. Muistojen verestäjillä tuo likviditeettipuolikin on paremmin kunnossa. Ja halutaan naattia!

Erkki Poutanen