Joku on kuulemma loukkaantunut Naurusaaristani ja siitä, että peruin lähtöni Chilen Sixille.
Nythän on niin, että omilla rahoilla reissaava voi matkustaa ihan minne tahansa. Tai olla matkustamatta. Mutta jos matkustellaan yhteisillä (=
liiton) varoilla, pitäisi olla erityisen tarkkana. Siis minne matkustaa ja keitä matkaseurueeseen valitsee. Noiden valintojen pitäisi kestää sekä sekä päivänvalo että vastuullisuus ja kritiikki.
Suomen Junior Trophy-joukkueeseen tehtiin sellainen valinta, jota minun ei ole pakko hyväksyä eikä ymmärtää. Enkä hyväksy, koska se ei ole millään muotoa urheilullinen valinta. Eikä minun ole pakko lähteä Chileen. Valinta matkustaa tai ei on vain minun.

o o o

Matkan varrella on eri urheilumuodoissa tullut vastaan tapauksia, joissa valinnat arvokisoihin ovat aiheuttaneet polemiikkia. Yleensä kysymys on ollut valinta kahden tasaisen kaverin kesken ja yhtä usein joukkueen niin sanotusta viimeisestä paikasta.
Junior Trophyyn on (huom!) jo kolmena viime vuonna valittu yksi ajaja ennen muita. Näin sen on pakko olla, koska näyttöjä ajotaidosta on vaadittu vain muilta.
On syytä painokkaasti korostaa seuraavaa seikkaa, vaikka tämä onkin vanhan
kertausta: kilpailijaa on turha valinnasta syyttää tai moittia. Eihän kukaan itseään voi tai pysty valitsemaan. Katseet kääntyvätkin joukkueen valitsijoihin. Ja koko organisaatioon. Jopa liiton kerhoihin saakka, jotka vuodesta toiseen hiljaisesti sallivat tällaisten ratkaisujen syntymisen.
On nauret… turhaa puhua yhtä päivää vaille 12 kuukautta näytöistä ja tehdä sinä yhtenä päivänä sitten täysin epäurheilullinen valinta.
Jos vastuuta ja ehkä jopa valtaakin omaavat eivät v o i tai uskalla puuttua valintoihin, ei pitäisi antaa valita itseään kerrottuihin asemiin.

o o o

Nuorten joukkueen osalta liikkumavara (tulokseen lasketaan neljästä kilpailijasta päivittäin kolmen parhaan tulos) syötiin jo joukkueen nimeämisvaiheessa. Tarjolla olisi ollut puolenkymmentä, todennäköisesti enemmänkin kelpo nuorta kuskia.
Nyt täytyy vain toivoa, että Ollin (Turma) polvi kestää kisan loppuun ja että Roni Nikanderin ja Anti Hellstenin vaihti olisivat parasta A-ryhmää, että saataisiin edes jonkinlainen tulos.
Lupaan, että junnujoukkueen ajajien aikoja Chilessä seurataan ja verrataan keskenään taas tarkkaan, vaikka kyse onkin joukkuekilpailusta. Tänä vuonna ajajakohtaista vertailua ei olekaan voitu tehdä sitten kevään parin MM-viikonlopun jälkeen.
No etenkin ensi vuonna saatte tehdä ihan millaisia valintoja tahansa, mutta näkymät ovat kiintoisat. Junior Trophyyn edellytetään ”kokemusta”
MM-tasolta miinus Östersund (viis siitä millaisilla tuloksilla). Jos ja ehkäpä kun sarjaa ei käy ajamassa edes neljää suomalaisjunnua, sama jatkuu. Ainakin kaikki MM-sarjassa piipahtaneet pitää valita, jotta linja säilyy!

o o o

Tomi Konttinen toivottavasti pystyy saamaan moottoriliiton toimintaan tältäkin osin jonkinlaista järkeä, mutta ymmärrettävästi hänellä riittää puuhaa niin monen mp-lajin valmennuksen järjestämisessä.
Konttiselta ei voi edellyttää myöskään toimimista tukijoiden etsijänä lajeille. Luulisi siihen löytyvän voimia liiton toimistostakin.
Ulkopuolisia sponsoreitahan enduron nuoret kuskit tarvitsevat. Tähän astihan on vaan puuhailtu tukikilpailuja. Hyvä niin, mutta niissäkin rahat kerätään edelleen käytännössä lajin omasta parista, harrastajilta ja kerhoilta.
Se on vähän kuin meikäläisen Nauru-matkailu. Siinä Poutsu sponsoroi Poutsun matkan.

Erkki Poutanen