Endurovuoden voi katsoa käynnistyvän tulevana viikonloppuna. Ensin perjantaina MM-sarjan tiimit esittäytyvät Sanremossa ja lauantaina kisataan loppuun viime vuoden puolella Barcelonassa ja Münchenissä käyntiin saatettu hallienduron maailmancup.

MM-sarjaan ovat suomalaisista lähdössä KTM:llä Juha Salminen, Samuli Aro, Marko Tarkkala ja Eero Remes, Husabergilla Valtteri Salonen ja Hondalla Mika Ahola.

Ja vielä voisi lisätä ostoskanavan hempukan tapaan, että eikä tässä vielä kaikki! Mutta palataan asiaan ihan lähipäivinä.

MM-sarja alkaa viime vuoden tapaan Ruotsin Östersundissa 15.-16. maaliskuuta. Kotimaan kausi avataan Nurmijärven yökisalla 9. helmikuuta ja SM-sarja Laukaassa 17. helmikuuta.

Suosikkien jakautuminen MM-sarjassa eri luokkiin selvinnee lopullisesti Sanremossa, kotimaan osalta jako on ollut tiedossa jo pitempään ja kerrottu näilläkin sivuilla.

o o o

KTM:n maahantuojana 25 vuotta työskennellyt Seppo Suominen on löytänyt itselleen taas uuden harrastuksen. Sepi pelaa jääkiekkoa keravalaisessa Shakers Seniorseissa. Lätkä ei ole Suomiselle uusi tuttavuus, mutta nyt ex-yrittäjällä on aikaa harrastaa muutakin kuin pätkälajeja. Muutenhan homma menisi ammattilaisuuden puolelle.

Olen tehnyt pari kertaa juttua kyseisestä joukkueesta, joka on täynnä herrasmiehiä ja hersyvää huumoria. Joukkueen ilmiömäisimpiin saavutuksiin kuuluu kaveri (nimi jääköön kertomatta), joka tiettävästi on ainoa kaukalon laidasta läpi rojahtanut pelaaja. Kyseiselle todella kookkaalle pakille jouduttiin tikkaamaan nenää kasaan, mutta seuraavassa pelissä hemmo oli taas mukana.

Shakers Seniors käy pelaamassa veteraanikiekkoa myös ulkomailla. Nyt Sepinkin tähtäin on maaliskuussa Kanadan Quebecissa pelattavassa Worls Cup-turnauksessa.

Tiedä vaikka Sepi tulisi Kanadan malja kainalossa rapakon takaa. Endurossa, motocrossissa ja jääradalla sekä soolo- että sivuvaunuluokassa menestyneestä Suomisesta oli juttua seuran Oldtimers-lehdessä.

Lopuksi, kulunut, myönnettäköön, tietokilpailukysymys: Kuka on enduron sivuvaunuluokan hallitseva Euroopan mestari?

Oikea vastaus tietenkin S. Suominen. Mestaruus on vuodelta 1998. Sen jälkeen tittelistä ei ole kilpailtu!

o o o

Kun pari vuotta sitten aloittelimme näiden sivujen kanssa, lähetti joku sähköpostin, jossa hän kyseli olenko saanut Brandtilta Hondan lahjaksi? Ymmärsin, että viestijän mukaan juttumme olivat siinä määrin Honda-painotteisia tai jotenkin merkkiä suosivia.

Voin ilmoittaa, ettei minulla ole ollut kaksipyöräistä enää kymmeniin vuosiin, ei edes fillaria, mutta ajelen kyllä nelipyöräisellä riisikupilla. Eli se on kyllä japanilainen ja hyvä onkin, alla taitaa olla samaa merkkiä jo kuudes tai seitsemäs kappale.

Tämä tuli vaan mieleen, kun olen eri tietä saanut kuulla viestejä jutuistamme viime vuoden lopuilta. Olemme kuulemma olleet liian kriittisiä enduron MM-juniorijoukkueen suhteen ja suosineet taas tiettyä pyörämerkkiä. Se merkki ei ole KTM, vaikka Salmisen tiedottajana viime vuoden olinkin.

Tähän voi sanoa vain kuin Vainion Jakekin, että Suomi on vapaa maa. Kriittisyys on tietoista, sillä meillä ei ole mitään järkeä olla vain liiton, tiimien tai muiden tahojen tiedotteiden julkaisija. Ei meitä siihen tarvita.

o o o

Mitä taas tulee joidenkin MM-sarjan kuljettajien muita parempaan näkyvyyteen sivuillamme, kuskitkin voisivat joskus katsoa peiliin. Jos kuljettaja ajattelee, ettei hänen tarvitse itse tehdä asiassa mitään, ei kannata itkeä tai olla kateellinen. Itseriittoisuuden määrä ei näytä edes olevan verrannollinen saavutuksiin.

Siis emme suosi tai karta tietyillä merkeillä ajavia, mutta otamme huomioon kuljettajien tai taustahenkilöiden aktiivisuuden näissä asioissa.

Tekstien tuottajana olen jo liian vanha mies juoksemaan joka ukon perässä. Eikä ole tarvetta. Naiset ovat tietenkin ihan oma lukunsa!

On aika yllättävää, että saatu kritiikki tulee vain ja ainoastaan kansainvälisistä ympyröistä. Olettaisi siellä olevan eniten tietotaitoa näissä asioissa.

Mutta kuten olen aiemminkin todennut aina riittää kirjoitettavaa, jos ei endurosta niin jostakin muusta. Ja toisekseen emme pakota ketään sivuja lukemaan, mutta harva harmistunutkaan näköjään malttaa olla lukematta.

o o o

Allekirjoittanut on sitten aloittanut elopainon pudottamisen. Ajatus tuli hetken mielijohteesta, kun olin veljeni kanssa (avecit mukana) uudenvuoden konsertissa Pärnussa.

Kilpailuaika on puoli vuotta ja prosentit ratkaisevat. Häviäjä maksaa liput seuraavaan sinfoniaorkesterin konserttiin tai oopperaan. Siltä varalta, että jostakin käsittämättömästä syystä veikan häviäisin, pätkämies Osmo Vänskä voisi varautua sponssaamaan. Lahti Sinfoniakin käy!

Mutta matka muikun ruodoksi on jo, sanotaanko hyvällä alulla.

Kun paljastin kisan kolumnissani jo aiemmin Keski-Uusimaa -lehdessä, moni ystävä tuli neuvoineen jo apuun. Yksi kertoi ahkeran vällyjen alla touhuamisen olevan hyvä keino.

Veljeni innostui asiasta oitis, kun hänelle kerroin. Yrittäjä kun on aina kova yrittämään.

Iltapäivälehdessä kuitenkin kerrottiin samoihin aikoihin eri elämäntoimintojen kalorikulutuksista: tunnin kiihkeä rakastelu 160 kilokaloria, puutarhanhoito 240 Kcal ja tunnin lumityöt 480 Kcal.

Kun kaikella on aina rajansa, niin lähetän Paasosen Seijalle sinne ilmatieteelliseen pyynnön, että paljon vaan lumikuuroja tänne Etelä-Suomeen, mutta Jyväskylän seudusta (veljeni kotipaikka) ei niin väliä.

o o o

Nyt kun alkaa mennä vakavaksi, Järvenpään toisen aluetoimittajan lähettämä K15-luokan tietokilpailukysymys:

Keitä italialaisia pidettiin 1980-luvun maailman parhaina kestävyysjuoksijoina?

Vastaus: Meitä, Panettaa ja Covaa!

(Stefano Mei: EM-Stuttgart 1986 kympin kultaa, Francesco Panetta: EM-Stuttgat 1986 esteet hopeaa, MM-Rooma 1987 esteet kultaa ja kymppi hopeaa, EM-Split 1990 esteet kultaa, Alberto Cova: MM-Helsinki 1983 kymppi kultaa)

Erkki Poutanen