| |
Vekaralla ajettu SM-enska meni sitten ihan pyllylleen. Kuski oli ihan kohmeessa vaikka olisi luullut lämmön tehneen paikat vetreiksi. Hankalat olosuhteet (kuumuus ja pöly) ei juurikaan haitanneet, mutta kun ei kulje niin ei kulje. Pehmeä pöly ja puuterihiekka olivat ihan hirveää myrkkyä miehelle ja mopolle. Tai ei mopossakaan ollut muuta vikaa, kun että
mekaanikko (minä itse) oli teippaillut tarrasarjalla ilmanoton minimiin ja näin peli ei kulkenut yli puolen kaasun mihinkään. Rötäsi ja paukkui vaan. Enkä huomannut vikaa kisan aikana kun vasta maanantaina vasta kotona...
Itse kisahan oli aivan loistava SM-enduro. Yhdeksän hyvää pikistä ja siirtymätkin vielä osittain maastossa. Hyvä hyvä! Tällaisia kunnon raskaita ja kovia kisoja lisää vaan! Oma ajo ei kuitenkaan siis kulkenut varsinkaan pidemmillä ykkös- ja kakkos-ek:lla. Hieman kovempipohjaisella kolmosella sentään meni vähän paremmin.
Toista kertaa kun ajettiin näitä ykköstä ja kakkosta niin ryssin viimeistään mahkut kolmen kärkeen. Aivan supermokia tuli niillä tehtyä...
Tuloksena räpellyksen päätteeksi nelareissa viides sija ja ero voittaja Tarkkalan Makeen voitaisiin katsoa ihan
almanakasta...
Mikkelissä seuraavassa SM:ssä heinäkuun lopuilla pitää kulkea eri malliin!
Terveisin Tuomas Ahonen
|
|
