Suomalaisia enduron MM-sarjan huipulla: Juha Salminen, 30 vuotta, Samuli Aro 32, Mika Ahola joulukuussa 33.
Jani Laaksonen lopetti MM-tasolla 31-vuotiaana, Petteri Silvan ja Petri Pohjamo 32-vuotiaina ja Kari Tiainen, kun mittarissa oli 36.
SM-enduron kolmen kärki 250-luokassa tällä hetkellä: Heikki Timonen, 37, Janne Suominen, 37, Niko Kalatie 30. Nelitahtiluokan kärjessä Petteri Silvan,34.
Tämän jutun pointti ei ole, että Aholan ja Aron, Salmisenkin, aika alkaisi olla MM-tasolla ohi. Ei todellakaan, kun menestystä ja mitaleja pukkaa.
Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, että edustustasolla endurokärkemme alkaa ikääntyä. Vielä ei ole hätä käsissä, mutta kohta on, jos mitään ei tehdä. Kaikki loppuu aina aikanaan.
Marko Tarkkala, 25, Jari Mattila, 26, ja Valtteri Salonen, 24, kaipaavat seuraa, muita suomalaisia tehdaskuljettajia!
Ukkoutuminen ei koske pelkästään edustustasoa. Kotimaassakin kilpailuihin osallistuvien ajajien määrä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta, mutta lisä tulee lähes yksinomaan yli 50-vuotiaista!

Nuorille oma valmennusryhmä?

Yksi kerhotyössä mukana oleva henkilö sanoo, ettei oikein mitään ole tehty.
– Yksi ajopäivä vuodessa, jolloin opetellaan renkaanvaihtoa ja ajetaan muutama rundi crossiradalla on yhtä tyhjän kanssa.
Sellainen on taas tulossa. Paikka Mikkeli ja päivä 28.7. Luvassa on ajoharjoitusta, lajisääntöjä ja asiaa moottoripyörien tekniikasta. Mukaan mahtuu runsaat 30 nuorta ja kuusi naiskuljettajaa.
– Lupaavia nuoria varten pitäisi perustaa valmennusryhmä, jolla olisi oma maailmalla kilpaillut vetäjä/valmentaja, joka organisoisi toimintaa, pitäisi yhteyttä, järjestäisi ulkomaan matkoja, valmentaisi ja keräisi ryhmälle rahaa, sanoo henkilö, joka haluaa pysyä tuntemattomana.
- Tietenkin kyseisen henkilön pitäisi olla merkeistä ja tehtaista riippumaton kaveri, jolla olisi myös painava sanansa joukkueiden nimeämisessä. Ja vielä niin, että kaikki tapahtuisi urheilullisin perustein ilman pärstäkertoimen tai vanhempien varallisuuden vaikutusta.

Jaatinen: Edellytyksenä sitoutuminen.

Vuosikymmeniä nuorten enduromiesten huoltajana ja opastajana ulkomaanmatkoilla toiminut Allan Jaatinen pitää esitystä järkevänä, kunhan vaan esteet voitetaan.
– Mistä löytyy tällainen kaveri? Ensimmäiseksi pitäisi löytää ”muualta”
rahoitus, sillä talkoohengessä henkilöä tuskin hommaan löytyy.
Jaatisen mukaan nuorilla kuljettajilla pitäisi olla vahva sitoutuminen asiaan ja valmiit suunnitelmat.
– Ilman niitä on turha lähteä maailmalle kokemusta hakemaan, vaikka rahoitus olisikin kunnossa.
Jaatinenkin on maailmaa kiertäessään havainnut, että ennen ulkomaan reissua ollaan kovaa kaveria, mutta vaikeuksien kohdatessa ihan jotain muuta.
– Monesti annetaan aivan liian helposti periksi....

Salminen: Enduro on Urheilua

Juha Salminen on samaa mieltä Altsun kanssa.
– Pelkkä halu ei riitä. Pitää olla halua, mutta myös potentiaalia. Siis sopiva persoona ja urheilija.
– Huipuistamme vain Mika Ahola taitaa olla suoraan enduroon tullut.
Useimmat muut tulevat lajiin jotakin muuta kautta, enkä tarkoita vain motocrossia tai trialia. Kaverin pitää olla huippuunsa urheilullinen.
– Enduroa saa ajaa vasta 16-vuotiaana. Jos vasta silloin aloitat, vaikeata tulee olemaan!
Salminen korostaakin nuoren kuljettajan henkilökohtaisen fyysisen ja henkisen potentiaalin merkitystä. Tässä suhteessa totuuden kaivaminen esiin ei ole helppo juttu.
– Jos et pärjää SM-sarjassa, et taatusti pärjää MM-sarjassa Ja vaikka pärjäät SM-endurossa, et välttämättä MM-sarjassa.
– Pitää olla realisti, pelkkä haave ja toiveikkuus ei kanna mihinkään.
– Maailmalle pitää lähteä, sillä kotimaan enduro on aivan muuta kuin enduro MM-sarjassa. En minäkään Joken (isä-Jouko) kanssa huviksemme kiertäneet asuntovaunulla pitkin Etelä-Eurooppaa. Pitää käydä katsomassa ja tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmat, jos kannattaa lähteä.
Salminen uskoo, että kun todellinen kyky löytyy, tekijöitä löytyy eikä homma ole aina rahastakaan kiinni.
– Jaatisen Allan on hyvä esimerkki siitä, että apuja löytyy.
Salminen itse on lajissaan paras esimerkki ammattimaisesta otteesta.

Ahola: Hakeudu itseäsi nopeampien seuraan

Mika Ahola on pisimpään MM-endurosarjaa nykykuskeista kiertänyt suomalainen.
– Huipulle pääsemiseksi vaaditaan kuljettajalta henkilökohtaisia uhrauksia. Jos isukin rahasäkki ei riitä, pitää hankkia sponsorit Itse olet oman onnesi seppä.
– Pitää olla valmis asumaan ja harjoittelemaan etelässä tammikuusta MM-sarjan alkuun ja ajamaan joko Italiassa tai Espanjassa sikäläistä maan mestaruussarjaa, Ahola sanoo.
Aholan mukaan ulkomailla pitää uraa rakennettaessa jopa röyhkeästikin tunkeutua muiden pitempään maailmalla kilpailleiden iholle.
– Itse hakeuduin Kari Tiaisen ja Petteri Silvanin seuraan. Tungin itseni ajamaan samoja harjoituksia itseä nopeampien kanssa. Kun kellotimme treenipätkiä, tuli kunnolla pattiin, mutta sitä kautta, heitä matkimalla, imin itseeni oppeja ja niksejä ja kuroin eroa kiinni, Ahola kertoo.
Ahola sanoo olevansa käytettävissä, jos maailmalle pyrkiviä kuljettajia ilmaantuu talvella Italiaan.
– Ohjeita tulee ja treeniseuraa, muuta en voi luvata, Ahola sanoo ja uskoo, että myös Espanjassa asuva Kari Tiainen on myös altis auttamaan.

Voita jatkaa keskustelua aiheesta nimelläsi tai anonyyminä lähettämällä mielipiteesi osoitteeseen:
erkki.poutanen@elisanet.fi Materiaali käsitellään journalistisesti julkaisukuntoon sisältöön puuttumatta.