Team EnduroSpecial: Liukuesteiden käyttö sallittu...
31.01.2010
Team Endurospecial: Liukuesteiden käyttö sallittu...
Pari viimeistä viikkoa ovat olleet varsin kiireisiä ja kirjoittelu on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Toissaviikolla tuli sitten kuitenkin edistyttyä piikkirengas- ja talviharrastusasiassa. Maanantai-iltana nappulakumit vaihtuivat piikkisiksi sellaisiksi, tiistaina sain saappaat suutarilta liukupohjilla varustettuna, keskiviikkona liityin moottorikerhoon, torstaina oli tokaluokan luistelutapahtuma ja perjantaina aamukolmelta lähdettiin Hyvinkäälle synnyttämään. Mutta alku oli ainakin hyvä.
Viikonloppu tuli suhattua Järvenpään ja Hyvinkään väliä kahdenkymmenen asteen pakkasessa siten, että varmasti aina, kun autoon istui, se olikin jo varmasti pakastunut jääkalikaksi. Ehkäpä tästä jumpasta palkintona tämä viikko kuluikin sitten nuhassa. Isyysvapaahan olisi ollut varsin otollista aikaa harrasteluun, mutta kun pelkästään kolme päivää nokka ja silmätkin vuotaa kuin Oraksen hanat, ei jaksa edes haaveilla suuremmista urotöistä. Kartingkisailut jäi siis kisaamatta, kuten jäi Aron Samulillakin, pakottaviin syihin vedoten. Tosin minulle olisi varmaankin ollut vahvasti tarjolla peränpitäjän paikka, joten suru ei ole kauhean suuri, tulihan tuossa kuitenkin perheeseen uusi kuopus ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusi ladycuppilainen. Ainakin rekvisiittaa leluautoista ja –legoista riittää muutaman huoneen edestä ennakkoperintönä isoveljiltä. Eikä melu tai kovat äänet tunnu haittaavan pikkuneitiä vaan pikemminkin liika hiljaisuus. Aika näyttää, mutta luulen isoveljien olevan vielä helisemässä pikkuneidin kanssa kunhan muutama vuosi vierähtää.
UUTTA VAI VANHAA
Alussa oli ajatus, että käytetyllä piikkirenkaalla pärjää hyvin. Varmaan pärjääkin, mutta käytetyn ja vieläpä hyväkuntoisen renkaan löytämisessä on oma vaikeutensa. Muutaman viikon jaksoin ihmetellä, josko jostain putkahtaisi hyvä etunen. Vuoden vaihteen jälkeen jo eräs MM-sarjan enskaäijä kertoi tarinan kaverista, joka sai piikit alle maaliskuussa. Ajokertoja ehti tulla pari, kunnes olisi pitänyt vaihtaa nappulat alle. Rupulikumien vaihto kuitenkin venyi syksymmälle, joten itseasiassa piikit olivatkin jo valmiiksi alla kun lumet sitten tuli. Ajattelinkin laittaa alle uudet renkaat mahdollisimman ripeästi.
Ensimmäisellä kerralla piikkejä hommatessa olo on kuin Juha Kankkusella, kun häneltä taannoin kysyttiin minkälainen rengas on alla. Kankkusella taisi olla alla mustaa ja pyöreää, joten pääsin nokittamaan tuon tilauksen piikeillä. Eli taas viisaampia kuuntelemalla oppii lisää. Tosin koulukuntia on tässäkin asia monia ja jotkut vaan tykkää tyttärestä, kun taas toiset enemmän äidistä. Kuulemma Michelinistä irtoaa nastoja ripeämmin renkaan syrjistä kuin muista. Laitoin siis ostoslistalle koko sarjan Misukkaa. Hintaeroahan Michelinin ja Trelleborg/Mitas akselilla on kuitenkin sen verran, että aloittelija kehtaa aloitella halvemmalla. Ja jatkossa pystyy suoritusta parantamaan, ainakin ostamalla kalliimmat gummit.
EI KUKAAN OLE MEKAANIKKO SYNTYESSÄÄN
Jo pyörää alunperin hommatessa tuli sovittua, että piikkirenkaat laitetaan alle talvella ja vieläpä kädestä pitäen ohjeistamalla. Vanha viisaus, tekemällä oppii, pätee tässäkin lajissa, mutta ylimääräinen apu ei ole yhtään liikaa ensimmäisellä kerralla. Kyllähän nettiä tutkimalla, maalaisjärjellä, väärillä työkaluilla ja apinanraivolla rengas olisi vaihtunut vanteelle. Ensimmäisellä kerralla yksin ährätessä pitäisi ottaa viikko lomaa ja uusia sisärenkaita rikkoutuneiden tilalle.
Renkaiden irroittaminen on varsin suoraviivaista touhua, kuten kaikenlainen hajoittaminen muutenkin. Inssinörttinä olisin varsin vaivattomasti saanut rakennettua huomattavasti monimutkaisemmat ja vähemmän käyttäjäystävällisemmät systeemit renkaiden kiinnittämiseen.
A ja O renkaanvaihdossa vanteelle on kokemus ja tieto. Taitoa tulee myöhemmin. Luonnollisesti tehtäväänsä suunniteltu manuaalinen ”rengaskone” sekä riittävä määrä rengasrautoja auttaa työssä, mutta oikeat työtavat ja tottumus näkyy vaivattomuutena ja nopeutena. Sain seurata eturenkaan vaihtumisen samalla kun sain opetusta. Takarenkaassa alkoi jo omakin paita kastua. Muutamat renkaat on vielä vaihtamatta vanteelle, että rengaslukko olisi aina parhaassa paikassa tai että osaisi alkaa vääntää rengasta oikeasta kohdasta. Rengaskoneella, kuten rengasraudoillakin, on helppo hajoittaa ainakin sisärengas vanhaa rengas poistettaessa ja uutta vanteelle väännettäessä.
Samalla tuli vaihdettua taakse uudet jarrupalatkin, kun kerran oli takarengas irti. Alkuperäinen rengasvalinta ei aivan pitänyt. Taakse tuli Micheliniä, mutta eteen löytyi sattumalta vähän käytetty Mitas kevyesti lisänastoitettuna.
Kevyessä koeajossa piikkirenkaat tuntuivat toimivan mainiosti. Pitoa voisi kai luonnehtia mielettömäksi. Aivan kuten ensimmäisellä safarillakin kämmenet hikoaa hieman ennen liikkeellelähtöä. Mutta ajaessa tunne unohtuu, ajaminen tuntuu aivan luonnolliselta, liukkaus unohtuu ja vauhti kasvaa. Suoraa riitti sen verran, että sain kokeiltua mopon liikkuvan myös nelosvaihteella. Tätä pitäisi saada lisää.
LUIKASPOHJASAAPPAAT
 Liukupohjat sain saappaisiin alle viikossa vaikka järvenpääläisellä jalkinekorjaamolla oli monen muunkin mx-monot odottamassa pohjitusta. Normaalisti kaksi levyä tuniittia on riittänyt koko talveksi, mutta tänä vuonna vain puoleen väliin. Jättäessäni saappaat Haapakosken Pekalle materiaalia oli jäljellä enää kolmeen pariin.
Onneksi vastaavaa, hieman jäykempää ja ehkäpä myös kestävämpää, materiaalia oli löytynyt tilalle. Myös saappaita oli tullut lisää käsittelyä odottamaan. Kuuleman mukaan Saksasta oli tuniittia tulossa lisää, mutta ilmeisesti harvalla oli tieto missä täydennyslasti oli kaksi viikkoa seilannut.
Saappaita en sattuneista syistä ole päässyt vielä kokeilemaan. Tosin pohjat ovat varsin liukkaat, koska autoa purkaessa roinasta ja tavarasta, saappaat ottivat parkkipaikalla ritolat ja lähtivät viilettämään lumisella pihalla autotien suuntaan. Mummolle saappaita ei siis kannata Siwa-reissulle lainata.
Nyt pitäisi vaan ehtiä tai päästä ajamaan. Alkaa ainakin tarinat kuulostamaan mantsaukolta, kun ei treenata ehdi, mutta en kyllä ajatellut kilpaillakaan.
Mika
|
